Mielipiteenne perheestäni?
Perheeseeni kuuluu minun (28-vuotiaan nainen) lisäksi 35-vuotias mieheni, hänen 70-vuotias äitinsä, minun 36-vuotias veljeni (jolla on lievä kehitysvamma ja autismin oireita, ei pärjää täysin yksin, mutta on melkein itsenäinen) sekä minun ja mieheni 5 lasta (6-vuotiaat kaksoset jotka ovat tyttö ja poika), 4-vuotias tyttö, 2½-vuotias poika ja 1v10kk vanha tyttö). Lisäksi on 3 isohkoa koiraa, 3 kissaa (joista 1 on mieheni äidin, 1 kilpikonna ja 2 akvaariota, joista toinen on hiukan yli 1000-litrainen joka on olohuoneessa ja toinen 140 litran akvaario veljeeni huoneessa, 2 undulaattia veljeni huoneessa ja 3 marsua häkissään kaksosten huoneessa. Mieheni äidillä on oma huone, jonka yhteydessä on pieni keittiö sekä wc suihkulla. Minun veljelläni on oma tilava huone. Kaksosilla on oma huone, 4v tyttö on samassa huoneessa 2½v pojan kanssa, 1v10kk tyttö on toistaiseksi meidän vanhempien kanssa samassa huoneessa, mutta siirtyy ihan lähipäivinä omaan huoneeseensa. Lisäksi meille syntyy kahden kuukauden jälkeen vauva, joka on aluksi meidän vanhempien kanssa samassa huoneessa, mutta siirretään varmaankin viimeistään 1-vuotiaana tuon nyt 1v10kk vanhan tytön kanssa samaan huoneeseen. Tuo nyt nuorin lapsi siirtyy jo nyt pari kuukautta ennen pikkusisaruksen syntymää omaan huoneeseen, että hän ei koe, että hänet ajetaan vauvan syntymän vuoksi pois meidän vanhempien seurasta. Asumme isossa omakotitalossa, jossa miehen äiti auttaa omien voimiensa ja halujensa mukaan esimerkiksi keittiötöihin ja lastenhoitoon. Veljelleni taas on puhtaus tärkeää, eli hän siivoaa oma-aloitteellisesti paljon. Hänen huoneensa on aina kaikista siistein paikka koko talosta ja hän saattaa tulla ihan yllättäen ilmoittamaan minulle, että hän pesi kaikki talon vessat.
Hui. Sanon suoraan, että pää ei kestäis. Tarvitsen päivittäin oman hetken.
Tästä tulee sellainen mielikuva, että sinä et ole työelämässä, vaan päävastuussa kotona.
Mahtavan rikasta elämää, jos kaikki ovat hyvällä mielellä, eikä tule jatkuvia riitoja.