Psykiatrinen hoito, vaikuttavuus nolla
Olen työskennellyt 30 vuotta sch potilaiden parissa samassa sairaalassa. Nyt hoidan jo 80 luvun potilaiden lapsia ja jopa lapsenlapsia. Perinnöllisyys on huimaa. Osin vaikuttaa se, että nämä lapset kasvavat paljon omillaan. Harva psyykkisesti sairas vanhempi huolehtii lapsen pesuista, hammashoidosta, onko puhtaita vaatteita, onko synttäreitä. Lapset oppivat jo alle kouluikäisestä huolehtimaan itsestään, sen minkä ossaa, tai sisarukset auttaa. Olen tavannut potilaiden lapsia ketkä eivät koskaan muista syöneensä yhteistä jouluateriaa perheessä tai joiden äiti olisi käynyt vanhemmainillassa.Parempi niin, sillä äiti olisi herättänyt erikoisuudellaan vain pahaa huomiota. Ettöä te joilla on psyykkisesti terveet vanhemmat, erityisesti äiti, olkaa KIITOLLISIA
Kommentit (11)
Hyvä avaus, eikä otsikko ole liioiteltu, vaikka tuo yksi kommentoija siihen takertuukin.
Ongelma nykyään on se, että harvalla nuoremmalla hoidettavalla on pelkkä psyykkinen sairaus, vaan ohessa on hyvin usein jonkinasteinen päihderiippuvuus. Tämä on erittäin haastava yhdistelmä ja ennuste heikko.
No olipas huomiohakuinen ja yleistävä kirjoitus. GJ.
t:skitso
Miksi teet sitä työtä, jos se on mielestäsi turhaa? Eikö kyynistymisesi huoleta sinua?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä avaus, eikä otsikko ole liioiteltu, vaikka tuo yksi kommentoija siihen takertuukin.
Otsikko on tieteellisin mittarein epätosi.
Varmasti tiedät, että vakavilla psyykkisillä sairauksilla on myös tietty geneettinen periytyvyysalttius. Niitä vakavimpia tapauksia sinä väistämättä työssäsi kohtaat.
Erityisesti äiti? Täh? Mun äitini oli mt tapaus ja isäni kasvatti minut, lämpimät välit. Että miten niin erityisesti äiti?! Yleistämistä taas että kaikilla olisi äiti se läheisempi vanhempi.
Mitä ap sitten käy töissä? Minua nolottaisi nostaa liksaa työstä, joka rahoitetaan julkisin varoin ja on todettu toimimattomaksi.
Yllä oleva on ironiaa, loisto yleistys taas kerran, tähän turha muuta sanoa, tuhoon tuomittu lähteissään.
Nappeja vaan naamaan.
Ei parane koskaan-mentaliteetti.
Asemilla, junissa paljon ihmisiää joiden kuuluisi saada apua ja hoitoa.
Uhrien lapset ovat usein myös uhreja. Psykiatrian uhreja. Psykiatria ei ole mitään tiedettä. Tällainen ihmisten diagnisointi-into tulisi lopettaa. Vääriä ihmisiä näiden ympärillä on eikä mitään muuta. Diagnosointi on yleensä aina ns. leimaamista. Ainut keino ja tärkein asia on kannustaa ihmistä, psykiatrialla vain estetään ihmistä. Jos nämä uhrit haluavat "parantua" niin ensimmäinen asia on, että he pitävät itseään yhtä tärkeinä ihmisinä kuin muitakin. Ja pääsevät irti näitten kaikenmaaliman "asiantuntijoitten" hirmuvallasta. Psykiatria pitäisi kieltää lailla.
Viestikentässä on asiantynkääkin, mutta eikös tuo otsikko ole vähän turhan yksinkertaistava?