Keneltä huostaanotettu lapset kun ei vanhemmat enää pysty eikä jaksa heidän touhujaan?
En tarkoita tässä narkkeja enkä muita vakavasti sairaita vanhempia, joiden on ollut pakko antaa lapset parempaan talteen. Tarkoitan perheitä, joissa vanhemmat ovat terveitä, on yritetty ja tehty kaikki, mutta ei vaan enää mitkään keinot auta.
Kun vanhempien keinot ja voimat ovat vain loppu. Mikä teillä on ollut tilanne? Mitä lapsi / lapset ovat tehneet että tilanne on tähän kärjistynyt?
Ja en kaipaa viisasteluja keneltäkään, joilla ei ole asiasta kokemuksia. Nämä ovat sen verran raskasta kamaa, että antakaa vi**uilun olla.
Kommentit (5)
Pienempien lasten kohdalla on usein taustalla esim. psyykkistä oireilua, riehumista ja aggressiivisuutta, minkä kanssa vanhemmat ei enää pärjää. Vanhempien lasten kohdalla sitten päihteet, omaehtoisuus, merkittävä rikoksilla oireilu, aggressiivisuus.
Me olemme kuvitelleet olevamme kunnon vanhempia. On rakastettu, asetettu rajat, kannustettu, opetettu kestämään pettymyksiä, on autettu, huolehdittu, on tehty kaikki. On annettu vapautta ja vastuuta.
Vaan kun kaikki on lapsilla mennyt ihan päin helvettiä. Voimat on nyt loppu näiden lasten osalta. En tiedä, olisiko synnytyksen aikaisella hapenpuutteella (molemmilla napanuora kaulan ympärillä ja saturaatiot romahti) jotain vaikutusta lasten kehitykseen. Ehkä ei.
Mietin sitä, että jos en koe, että saamme nuo lapset pysymään kaidalla tiellä, niin onko parempi antaa niiden vain olla "vapaa kasvatus" vai mitä teen?
ap
Oletko avun piirissä?
Tiedän tunteen. Mietin itse monta kertaa puhelin kädessä soitanko sosiaalipäivystykseen.
Luulis että aika päin helvettiä saa mennä ennenkuin tulee mieleen luovuttaa. Monilla erityislasten vanhemmilla on tosi raskasta mutta harva miettisi tuollaista. Sitäpaitsi jos nyt niin kamalaa on niin kantsii eka pyytää apua vaikka lastensuojelulta. Kyllä yleensä kaikkien kannalta on parempi että perheet ei hajoa. Aika vähän tietoa annoit. Miten lapset on hankalia, mikä mättää jaksamisessa eniten? Osaan ja en osaa samaistua tuohon. Meillä vaikea ADHD lapsi mutta en ikinä ajattelisi tuollaisia. Ja meillä on välillä hirveää mutta niitä hyviä normaaleja hetkiä on kuitenkin enemmistönä. Jos tuntisin että en jaksaisi niin pyytäisi hoitoapua jota tiedän että saisin mutta tähän mennessä näin on sinnitelty.
Ystävältä. Lapsella ADHD ja myöhemmin vaikea murkku-ikä. Oli kaikkien kannalta parempi ja nyt aikuisena ratkaisu osoittautui oikeaksi (jos se ei siltä muiden silmissä näyttänyt silloin). Välit nyt aikuiseen lapseen hyvät.