Äitini sanoi kerran minulle (en ole äitihullu)

Että minä se otan asiat aina niin ihanan rennosti. No, en muista sisältyikö sana "ihanan", mutta kuitenkin. Taisi olla tilanne se, että äiti oli taas vaihteeksi "hukannut" jotain ja hirveässä paniikissa häselsi ja höselsi. Minä totesin, että ei mikään ole kadonnut, lopeta tuo turha dramatisointi. Olemme molemmat sellaisia, että tavaroita "katoilee", mutta ne ovat oikeasti lähes aina neljän seinän sisällä jossain.

Se oli kiva kommentti, koska haluankin olla rento :)