Omituinen höpöttäjä

Tässä on kaksi sellaista omituisen höpöttäjän tyyppiä, jotka askarruttavat mieltäni, että mistä on kyse.

1. Juuri tuo Pulttibois-hahmo, joka jossain ratikkapysäkillä tai kadunkulmassa höpöttää kovasti ja tulee ventovieraalle selittämään jotain. Koska et halua olla nirppanokka tai ylenkatsoja, vastaat tälle ihmiselle kohteliaasti jotain ympäripyöreää. Hän sitten jää suu auki tuijottamaan sinua, ikäänkuin sinä olisit siinä se hullu, ja saattaa jollain lailla sen sketsihahmon tavoin ilmaista, että "omituinen höpöttäjä" ja viittaakin sinuun, joka vastasit hänen puhetulvaansa jotain.
Toivottavasti tästä ymmärsi, mitä tarkoitan. Tämä on jotenkin käsittämätön tapaus, ja näitä pörrää kaupungilla. Kerran, kun vastasin jotain tällaisen höpöttäjän mulle pitämään monologiin, hän pelästyneenä vetäytyi (olin sanonut jotain niinkin neutraalia kuin "Juu, on todella sateinen viikko ollut.") ja meni jopa osoittamaan minua sormella muille ihmisille.
Mikä on tämän ihmisen diagnoosi tai mikä tuo juttu siis on? Petelius ja Kalliala olivat siinä vanhassa sketsissä tallentaneet hyvin tämän hahmon.

2. Ihminen, joka esim. jossain ryhmässä, live tai virutaali, hölöttää koko ajan ja kaikessa yhteydessä omia asioitaan tajunnanvirtana, vaikka ei liity aiheeseen, jota käsitellään. Pitkiä monologeja, joissa ei oikein ole mitään pointtia, siis ihan tajunnanvirtaa. Henkilö on kuitenkin normaalin kirjoissa ja tekee työtä ja tapaa ihmisiä. Mikä tämä tyyppi sitten on, mikä selittää tuon itsekritiikittömän hölötyksen, joka vie tilaa ja aikaa ja muilta hermot?

Kommentteja ja kokemuksia toivotaan. Tarkoitus ei ole pilkata ketään, vaan minua mietityttää, mistä aineista tällainen käytös koostuu, miten sitä voisi käsitellä.