Teinirakkauteni otti yhteyttä, viestistä puhkesi kriisi

Kauhee morkkis tosta tulee jos panette

No, voi hyvänen aika! Mitäkö teet? Lakkaa ajattelemasta koko ihmistä. Aina kun hän tulee mieleen, käännät ajatuksesi muihin asioihin. Se lisääntyy, mitä ruokit.

Kaksi viikkoa ja olet unohtanut koko jutun. Nyt ei yhden ainutta viestiä, koska se kaksi viikkoa lähtee aina viimeisestä kontaktista. Mitä nopeammin lopetat, sen nopeammin unohdat.

Miten voi tulla edes mieleen että pitäisikö erota miehestä tuossa tilanteessa? :o Tällaisiako kyky ajan ihmiset on, joka hetkellisenkin tunnemylläkän saapuessa ruvetaan miettimään kumppanin vaihtoa?

Jaa-a, vaikea on kenenkään sanoa kannattaako juuri sinun teinirakkauteen uudelleen rakastua ja heittää tämän hetkinen, ilmeisesti seesteinen elämä roskapönttöön. Omasta kokemuksesta sanoisin, että ei kannata. Oman teinirakkauteni löysin uudelleen, kun entinen avioliitto veteli viimeisiään, eronnut olisin siis joka tapauksessa. Nyt jälkeenpäin ajatellen, sitä teinirakkautta en ottaisi tilalle. Alkuun olimme kuin teinit ainakin, syvästi rakastuneita ja hullaantuneita. Nyt yhteistä taivalta viisi vuotta takana ja puolet tästä ajasta on ollut jokseenkin onnetonta, tätä ei enää kannata jatkaa. Exät on exiä ihan syystä, se vain pakkaa toisinaan unohtumaan.

Tuossa ei ole mitään väärää. On suorastaan todennäköistä, että pitkän suhten aikana ihastuu johonkuhun muuhun. Kyse on siitä että elämäsi on järjestetty perheesi ympärille ja olet kertomasi mukaan onnellinen siinä. Siis jätät ihastumisen omaan arvoonsa. Siinä ei ole mitään väärää, mutta ei sille tarvitse mitään tehdäkään. Jos olet avoin ihminen, voit jopa tunnustaa ihastumisesi miehellesi/sille ihastumisen kohteelle, mutta se siitä. 

Mulle kävi vähän samoin muutama vuosi sitten, paitsi että ei tavattu livenä. Viestiteltiin kuitenkin tiiviisti ja ihastuin/rakastuin uudelleen. Teinirakkauteni puolelta tunne oli voimakkaampi ja hän olisi ehdottomasti halunnut tavata, mutta en suostunut.

Oman mieheni kanssa meni tuolloin huonommin, mutta meillä on hyvä ja pitkä suhde ja tiesin, että kriisi on väliaikainen ja oikeasti haluan elää mieheni kanssa. Kerroin miehelleni avoimesti viestittelystä exän kanssa ja myös ihastumisestani. Mies suhtautui ymmärtäväisesti ja kärsivällisesti.

No, ei mennyt kauan, kun omat tunteeni exää kohtaan alkoivat laimentua. Exälle kävi päinvastoin, tunteenilmaisut kävivät koko ajan voimakkaammiksi ja alkoivat ahdistaa minua ja lopulta tuntua stalkkaamiselta. Päädyin blokkaamaan exän eri kanavissa.

Tästä nyt muutama vuosi ja jälkikäteen oma ihastumiseni tuntuu nyt joltain väliaikaiselta mielenhäiriöltä. Oman miehen kanssa menee hyvin.

Tapasin teiniaikojen poikaystävän luokkakokouksessa muutama vuosi sitten. Oli kiva nähdä ja juttelimme pitkään. Hän pohti elämänsä valintoja (olemme molemmat naimisissa tahoillamme, lapsiakin kummallakin) ja kertoili kivoja muistoja yhteiseltä ajaltamme. Tosi hyvä mieli jäi tapaamisesta ja varmasti vähän ihastuin uudelleen. Ei kuitenkaan tullut mieleenkään lähteä toimimaan ihastuksen suuntaan. Ilta jäi mieleen kivana muistona ja olen tosi iloinen, ettei mitään tapahtunut. Se olisi pilannut kaiken.

Yksi kahvihetki ja nainen on paikat kosteana jättämässä miestään.. hmm 🤔

Käy nyt edes useamman kerran tapaamassa. Meinaan ihmiset kyllä muuttuu vuosien varrella. Ja aika kultaa muistot. Niissä elät nyt, muistoissa, joissa totta vaan toinen puoli.