Muutanko lapsen kanssa pikkupaikkakunnalle vai en?
Mielipiteitä kaipaisin. Asumme tällä hetkellä isossa kaupungissa kerrostalokaksiossa, ja täältä on lähdettävä joka tapauksessa ennen kuin lapsi menee kouluun, koska koulumatka on liian vaarallinen.
Jos pysymme nykyisellä alueella, joudumme asumaan käytännössä aina kerrostalossa, koska rivarien hinnat ovat reilusti yli 200k ja sellaista lainaa en tule yksin saamaan. Toisaalta lapsi saisi pitää nykyiset, mukavat kaverinsa ja tutut ympyrät. Alue on rauhallinen, kaikki palvelut lähellä ja muutenkin tykkään olla täällä.
Pikkupaikkakunta taas on n. 20 km päässä ja olen itse sieltä kotoisin. Vanhempani asuvat siellä ja voisivat auttaa kun lapsi menee kouluun, eli lapsi voisi mennä koulun jälkeen heille jne. Ei siis joka päivä mutta ainakin välillä, ja muutenkin auttava käsi olisi lähempänä kuin nyt. Lisäksi tuolla asuntojen hinnat ovat alhaisempia ja voisin ostaa meille pienen rivariasunnon. Toki alue on myös rauhallisempi ja turvallisemman oloinen, koska paikkakunta on niin paljon pienempi. Mulla on siellä myös tällä hetkellä työt, mutta en ole vakkari, joten sen varaan en uskalla kuitenkaan hirveästi laskea.
Pikkupaikkakunnalta olisi aina matkaa enemmän joka paikkaan, harrastuksiin ym. Julkiset ei oikein toimi ja palveluja on heikommin. Toki peruspalvelut löytyy silti. Eniten houkuttelee se mahdollisuus rivitaloasuntoon, olisi oma piha ja kenties lapselle kavereita pihapiirissä. Nykyisellä alueella melkein kaikki lapsiperheet asuvat ok-taloissa tai rivareissa, ei näissä parissa kerrostalossa ole ketään kaveria.
Kommentit (48)
Miten pieni paikkakunta on kyseessä?
Tuota olen miettinytkin, että käykö sitten niin, että ollaan vain vanhempieni jatke. Se synnyttää äkkiä kitkaa. Toisaalta lapsi varmaan nauttisi siitä, että ei aina tarvitsisi olla iltapäiväkerhossa tai yksin kotona viiteen asti...
Kyseessä on n. 6000 asukkaan paikkakunta eli ei nyt ihan pieni kuitenkaan. 15-25 min ajomatka kaupunkiin. Joitain urheiluharrastuksia ainakin on, mutta monet käy sitten kaupungissa harrastamassa. Niin itsekin kävin lapsena. Eli kuskaamistahan se vaatii, koska bussilla ei oikein pääse fiksusti.
Ja vähän mietin sitäkin, miten tällainen yh otetaan siellä vastaan. Siellä kun asuu lähinnä ydinperheitä. Kaupungissa asuu monenlaista tyyppiä eikä kukaan ihmettele, jos olet eronnut.
Ekalla ja tokalla on ip-kerho. Sen jälkeen isommalla paikkakunnalla on varmasti harrastuksia iltapäiviin. Ja vanhempasihan voivat käydä lasta moikkaamassa tai senikäinen voi jo mennä itsekin bussilla heille iltapäivällä.
Oletat automaattisesti, että vanhempasi hoitasi lastasi?
Ei pienellä paikkakunnalla asuminen ainakaan työ mahdollisuuksia paranna. Entä oma sosiaalinen elämäsi? Entä lapsen isä? Hankaloittaisiko muutto tapaamisia?
Vierailija kirjoitti:
Tuota olen miettinytkin, että käykö sitten niin, että ollaan vain vanhempieni jatke. Se synnyttää äkkiä kitkaa. Toisaalta lapsi varmaan nauttisi siitä, että ei aina tarvitsisi olla iltapäiväkerhossa tai yksin kotona viiteen asti...
Kyseessä on n. 6000 asukkaan paikkakunta eli ei nyt ihan pieni kuitenkaan. 15-25 min ajomatka kaupunkiin. Joitain urheiluharrastuksia ainakin on, mutta monet käy sitten kaupungissa harrastamassa. Niin itsekin kävin lapsena. Eli kuskaamistahan se vaatii, koska bussilla ei oikein pääse fiksusti.
Ja vähän mietin sitäkin, miten tällainen yh otetaan siellä vastaan. Siellä kun asuu lähinnä ydinperheitä. Kaupungissa asuu monenlaista tyyppiä eikä kukaan ihmettele, jos olet eronnut.
Lapsi saattaa nauttia siitäkin, että saa yksin rauhoittua rauhassa siellä kotona.
Siellä uusi yh sitten kärkkyisi muiden miehiä ja perhe elämää ja aiheuttaisi epäsopua. Kun kunnassa vähän veronmaksajia ei oikein yksi elätettävä lisää tunnu hyvältä ajatukselta. Saatetaan lisääntyä holtittomasti lisääkin. Ei. Pysy vain siellä köyhänkuutiossa.
Vierailija kirjoitti:
Tuota olen miettinytkin, että käykö sitten niin, että ollaan vain vanhempieni jatke. Se synnyttää äkkiä kitkaa. Toisaalta lapsi varmaan nauttisi siitä, että ei aina tarvitsisi olla iltapäiväkerhossa tai yksin kotona viiteen asti...
Kyseessä on n. 6000 asukkaan paikkakunta eli ei nyt ihan pieni kuitenkaan. 15-25 min ajomatka kaupunkiin. Joitain urheiluharrastuksia ainakin on, mutta monet käy sitten kaupungissa harrastamassa. Niin itsekin kävin lapsena. Eli kuskaamistahan se vaatii, koska bussilla ei oikein pääse fiksusti.
Ja vähän mietin sitäkin, miten tällainen yh otetaan siellä vastaan. Siellä kun asuu lähinnä ydinperheitä. Kaupungissa asuu monenlaista tyyppiä eikä kukaan ihmettele, jos olet eronnut.
6000 asukkaan paikkakunta jossa julkiset ei toimi, palveluita ei oikein oo, ei ilmeisesti oikein mitään muutakaan ja ne loputkin palvelut kyl katoaa täs lähivuosina sinne kaupunkiin. Kaiken perässä joutus kuitenkin kulkemaan kaupunkiin, haluatko toimia kuskina seuraavat 10+ vuotta? Entä jos vanhempasi eivät jaksa/haluakkaan hoitaa lastasi iltapäivisin? Pitkällä tähtäimellä kuulostaa lähinnä helvetin huonolta idealta varsinkin jos asunnon ostaa meinaat sieltä pikkukylästä koska siellä olet sit jumissa.
Kerrassaan hassu aloitus. Pk-seudulla 20 km työmatka on aivan normi. Jos ap muuttaa 20 km päähän nykyisestä, ja joutuu siis jatkossa käymään töissä sen pikkupaikkakunnan sijaan 20 km päässä kaupungista, niin tilannehan on aivan tavallinen. Kuin asuisi pk-seudulla jossain lähiössä ja kävisi Helsingin keskustassa töissä. En edes osaa ajatella, että tuo 20 km päässä ap:n nykyisestä kaupungista oleva "pikkupaikkakunta" on mikään erillinen paikkakunta, minun maailmassa se on tuon ap:n nykyisen kaupungin nukkumalähiö, jossa ihmiset asuvat käyden töissä siellä 20 km päässä kaupungissa, koska heillä ei ole rahaa ostaa taloja kaupungista.
Sanoisin että muuta ihmeessä.
Ei todellakaan lasta pienelle paikkakunnalle. Se on kaltoinkohtelua
Kuulostaisi mielestäni ihanteelliselta! Jos vain olet valmis harrastuskuskaamiseen.
Asia ei taida kuitenkaan olla mitenkään ajankohtainen tällä hetkellä, kun realisesti ajatellaan. Töistä, kun ei ole mitään varmuutta yksikään pankki ei sinulle lainaa myönnä. Koulumatkakaan ei taida olla niin vaarallinen, että kunta myöntäisi kuljetuksen?
Yksinhuoltaja mahdollisesti työttömänä pienellä paikkakunnalla...on ainakin kyläläisillä puhuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaisi mielestäni ihanteelliselta! Jos vain olet valmis harrastuskuskaamiseen.
Ja kuskaamaan niille kavereille. Saman ikäisiä ei auttamatta ole rivitalonkaan pihapiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Asia ei taida kuitenkaan olla mitenkään ajankohtainen tällä hetkellä, kun realisesti ajatellaan. Töistä, kun ei ole mitään varmuutta yksikään pankki ei sinulle lainaa myönnä. Koulumatkakaan ei taida olla niin vaarallinen, että kunta myöntäisi kuljetuksen?
Yksinhuoltaja mahdollisesti työttömänä pienellä paikkakunnalla...on ainakin kyläläisillä puhuttavaa.
Mistä sinä tiedät ettei ap:lla ole jo asuntolainaa nykyiseen kämppäänsä?
Vierailija kirjoitti:
Onko paikkakunnalla yläkoulua?
Ja onko se alakoulunkaan matka sen turvallisempi ilman tienylityksiä, jne. Näillä pienillä paikkakunnilla, kun tuo liikennekäyttäyminen ei ole yhtään sen rauhallisempaa vaan päin vastoin kun sitä liikennevalvontaa ei ole. Alaikäiset ajaa autoilla, mopoilla, mönkkäreillä jne
Mä muutin. Ei ole harrastuskuskaamista, koska harrastukset on lähellä. Ei väliä hoitaako vanhemmat, kun on lähellä kavereita ja oon tutustunut heidän vanhempiin. mukavat naapurit joilta saa apuja. Meillä on kaksion hinnalla omakotitalo turvallisella ja rauhallisella alueella, josta lähellä koulu ja sinne turvallinen pyörätie.
Vain minä joudun kulkemaan matkaa, 20 min ei yhtään mitään.
Pikkukunnasta saa 200k tuliterän omakotitalon puutarhatontilla.
Tavallinen kerrostalokolmio 70k.
Niin. Siellä pikkupaikkakunnalla on se riski, että lipsahdat pakosta (ovat liian lähellä, työmatkat vievät sinun aikasi jne) elämään perhe-elämää vanhempiesi kanssa. Oletko valmis siihen?
Entä sitten kun lapsi kasvaa? Onko siellä harraatuksia? Nuorille tekemistä?