Lue keskustelun säännöt.
Sinkku miettii: Mitä parisuhde toisi elämään?
Kommentit (17)
Seksiä ja muuta läheisyyttä.
Joku lähtis mun kanssa Lintsille.
Joku auttais kun on sairas tai tarvii nostaa painavia esineitä.
Yhdessä kokkailua.
Reissukaveri.
Leffojen katsomista iltaisin sohvalla sylikkäin.
Suurempaa sosiaalista piiriä kumppanin kavereiden ja sukulaisten muodossa.
Olis joku ketä ajatella työpäivän aikana ja joku muukin kuin koira jolla sanoa "rakastan sua" ☺️
Mulla on paljon kavereita ja menoja, viihdyn hyvin yksinkin, en koe itseäni yksinäiseksi tai tylsistyneeksi mutta noi yllä olevat puuttuvat ilman parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa arjen jakajan, kustannusten jakajan, sydänystävän, rakkautta, romantiikkaa, säännöllistä ja hyvää seksiä. Voi perustaa perheen, siis lapsiperheen, jossa on molemmat vanhemmat. Siis parhaimmillaan näin.
- Ehkä tärkein asia on että on joku katsomassa perään. Ei voi jumia tuntikausiksi Vauva.fi:n keskustelupalstalle, koska puoliso paheksuu. Tulee tehtyä järkevämpiä asioita.
- On vakiokaveri sellaisiin asioihin joita yleensä tehdään yhdessä, kuten matkustelu tai ravintolassa syöminen. Kai seksinkin voi laskea tähän.
- Aikataulut pitää miettiä paljon tarkemmin, kun niistä pitää sopia jonkun muun kanssa. Yksin on niin helppo tehdä epämääräisiä suunnitelmia.
Siis yhdellä sanalla: vakautta
- Taloudellisesti edullisempaa
- tulee tehtyä ruoaksi muutakin kuin spagettia
- aina seuraa tapahtumiin/ulos/leffoihin/matkoille
- juttukaveri kelle selittää kaikkea ihan omaa, mitä kukaa ei jaksaisi kuunnella
- tulee urheiltua (kun mies paheksuu jos istun koko päivän netflixillä)
- pelikaveri (voidaan pelata sohvalla co-op pelejä)
- läheisyys ja seksi
Voisi olla vähän yksinäistä ilman parisuhdetta. Ja söisin tosiaan pelkkää spagettia ja ketsuppia katsoen netflixiä.
Kun on ollut kahdessa pitkässä suhteessa, annan arvoa elämiselle yksin. Ystäviä on, aikuiset lapset ja seuraa siis halutessani. Vapaus tehdä ihan kaikkea oman mielen mukaan.
En ainakaan itse saisi suhteelta mitään niin hyvää, että olisin valmis luopumaan tästä mukavuudesta.
Aivan eri asia on toki nuorella, joka haluaa suhteen ja ehkä lapsiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
+ Voi omistaa koiran ilman, että joutuu itse ihan joka kerta käyttämään sitä ulkona, tai huolehtimaan että mitenköhän se pärjää kotona jos tulee itselle joku työmatka yön yli tms.
+ Ei tarvitse käydä joka kerta itse kaupassa.
+ Joku hoitaa asioita kun olet kipeä.
- Ei saa joka kerta syödä vaan sitä mitä itse haluaa.
- Omien sukulointien ja muiden pakollisten menojen lisäksi myös puolison sukulaisia pitää kestää.
+ Ei tarvitse nukkua yksin.
Saa parhaan ystävän, jonka kanssa voi puhua kaikesta ja olla täysin oma itsensä.
On taloudellisesti helpompaa kun on kaksi töissäkäyvää ihmistä.
On joku henkilö, joka odottaa kotona(ellei ole töissä) ja on jakamassa arkea
Itselleni ehkä yksi tärkeimmistä on tuki ja turva. Öisin on joku, jonka kainaloon käpertyä ja jos sattuu jotain ikävää, tietää, että ainakin yksi henkilö välittää.
Kaikki tekeminen on hauskempaa kaksin;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksiä ja muuta läheisyyttä.
Joku lähtis mun kanssa Lintsille.
Joku auttais kun on sairas tai tarvii nostaa painavia esineitä.
Yhdessä kokkailua.
Reissukaveri.
Leffojen katsomista iltaisin sohvalla sylikkäin.
Suurempaa sosiaalista piiriä kumppanin kavereiden ja sukulaisten muodossa.
Olis joku ketä ajatella työpäivän aikana ja joku muukin kuin koira jolla sanoa "rakastan sua" ☺️Mulla on paljon kavereita ja menoja, viihdyn hyvin yksinkin, en koe itseäni yksinäiseksi tai tylsistyneeksi mutta noi yllä olevat puuttuvat ilman parisuhdetta.
Oon henkisesti sinkku, mutta niin vaan on yksi mies tuossa roikkunut sitkeästi jo vuosia, katsoen minua kuin koiranpentu. Seksin kanssa on vähän niin ja näin. Haluaisin matkustaa, mutta hän ei. Asun lähellä lintsiä ja hän tahtoo että käymme alueella, jonne pääsee maksutta. Koskaan ei saa tuhlata yhtään. Olen täysin kyllästynyt: maksuton kierros panoraamassa: pidän silmät kiinni, hesa on niin nähty. Hänellä on sairauksia. Hän ei laita ruokaa, ei lue eikä katso elokuvia. Sukulaiset hämäriä. Näin on mennyt vuosia. Syy? Tottumus. En varsinaisesti kärsi, on joku kiintymys, mutta ihan turha luulla että pitkä parisuhde olisi aina jotain autuutta, ei ole.
En ole ikinä vielä elämässäni asunut yksin ja olen 32v. Löysin kerralla sen ihanan, jonka kanssa olen jakanut jo 16 vuotta. Kaikki edellä mainitut ovat täysin totta ja juuri tuo läheisyys ja tuki ovat ihan parasta. En todennäköisesti osaisi enää asua yksin, varmaan pelkäisin pientäkin rasahdusta ja voisi tuntua yksinäiseltä.
Mutta muista ottaa kunnollinen kumppani, niitäkin tarinoita kuulee turhan paljon, joissa parisuhteesta puuttuu kaikki hyvä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse oikeastaan ajattelen että vasta parisuhteessa mulla olisi elämä. Olen parisuhdeihminen.
Sinkkuna ei tule käytyä hirveästi missään eikä ole muutenkaan mitään ilonaiheita mutta parisuhteessa tulisi käytyä paikoissa ja saisi hirveästi elämänsisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa voi saada kokemuksen, tietoisuuden siitä, että ei ole yksin maailmassa. Että olen jollekin tärkeä, joku välittää minusta.
Muu on sivuseikka.
t. ypöyksinäinen sinkku
Kai joissain määrin tunnevammaisena erakkona suurin osa täällä esitetyistä hyvistä puolista tuntuu ihan kamalilta. :D Olisi kauheaa jos kotona olisi aina joku toinen ihminen vastassa, en halua että joku vie puolet sängystäni, en halua tehdä asioita toisen ihmisen kanssa kovinkaan usein ja kaikista pahinta on se että oman suvun lisäksi pitäisi vielä sietää toisenkin sukua ja viettää perhejuhlia yhdessä.
Kyllä tämä keskustelu vahvisti sen että en ole lainkaan parisuhdeihminen. Elämäni on tasaista, mukavaa ja täynnä lukuisia pieniä ilonaiheita kun saan olla itsekseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kuinka suuressa osassa suhteista nuo hyvät puolet oikeasti toteutuvat. Varmasti on paljon onnellisia suhteita, mutta enemmän kuulee ihmisten valittavan kumppaneistaan joissa on aina jotain vikaa ja pahimmillaan kaikki.
Noh. Iso osa edellämainituista tarpeista (matkusteluseura, keskusteluseura jne mikä vaan platoninen seura) täyttyy, kun on omat ystävyyssuhteet kunnossa.
Parisuhde tuo minulle plussana fyysistä läheisyyttä (seksi, halipusi, yhdessä nukkuminen) mutta kaipaan myös niitä öitä jolloin saan meuhata omassa sängyssä esim kynsiä lakkaillen ja musaa kuunnellen ilman, että täytyy toisen unta ottaa huomioon. Se poistaa myös joidenkin ihmisten luoman sosiaalisen paineen sinkkuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Kai joissain määrin tunnevammaisena erakkona suurin osa täällä esitetyistä hyvistä puolista tuntuu ihan kamalilta. :D Olisi kauheaa jos kotona olisi aina joku toinen ihminen vastassa, en halua että joku vie puolet sängystäni, en halua tehdä asioita toisen ihmisen kanssa kovinkaan usein ja kaikista pahinta on se että oman suvun lisäksi pitäisi vielä sietää toisenkin sukua ja viettää perhejuhlia yhdessä.
Kyllä tämä keskustelu vahvisti sen että en ole lainkaan parisuhdeihminen. Elämäni on tasaista, mukavaa ja täynnä lukuisia pieniä ilonaiheita kun saan olla itsekseni.
Noh, mä oon aika samanlainen kun sä. Rakastan yksinoloa ja viihdyn kyllä sinkkuna, mutta olen seurustellut silti useamman kerran. Nyt olen tähänastisen elämäni vakavimmassa suhteessa, ja pelkäsin etukäteen tosi paljon esim. Yhteenmuuttoa. Välillä tietty vituttaa että ei saa vallata koko sänkyä, juoda aamukahvia joka päivä yksin ja mitä näitä sinkkuuden pikkuiloja onkaan. Nyt vaan tuntuu siltä että tuon ihmisen kanssa oleminen on noista asioista luopumisen arvoista. En väitä että sulle kävisi näin, en itsekkään ymmärrä ihmisiä joiden mielestä sinkkuus on vaan joku välivaihe elämässä ennenkuin löytää parisuhteen.
Vastauksena kysymykseen: parhaimmillaan yhdessäasuminen tuntuu siltä kuin olisi kokoajan yökylässä parhaan ystävänsä kanssa. Lisänä seksi.
Hyviä puolia: joku on jakamassa taloudellista taakkaa. On halvempaa asua kaksin kuin yksin. Myös seksiä saa helpommin, yleensä ainakin. Enpä oikein muita hyviä puolia keksi. Sinkku olen itsekin, enkä aio muuttua.