Onko työpaikan ilmapiiri parantunut jos negatiivisimmat valittajat siivotaan pois?

Millä perusteella sellainen irtisanotaan?

Maksetaan paketti, tehdään rooli tarpeettomaksi. Keinot kyllä löytyy aina jos halutaan 

Ei välttämättä paranna mitään, jos ilmapiirin ongelmat ovat työyhteisössä ja yksi ihminen ainoastaan uskaltaa sanoa ne ääneen. Meillä on työpaikka, jossa esimiehet ja osa ihmisistä näkee, että valittajien irtisanominen parantaisi ilmapiiriä. Tosiasiassa ilmapiiri saattaisi tulehtua entisestään, jos yksi tai kaksi ihmistä ei toisi epäkohtia esille vaan ne lakastaisiin maton alle. Se voi hetkellisesti olla ratkaisu mutta pidemmän päälle se ei poista ongelmia.

T. rasittavan valittajan työkaveri

Ensin ehkä esimies jututtaa ja sitten ohjaa työterveyteen?

Voi olla että tilanne parantuu tai sitten ei. Valittajan työt perinyt henkilö saattaa väsyä yhtälailla.

Valittajat syövät energiaa muilta. Kaikilla on valitettavaa mutta vain itsekkäimmät narisevat koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Tosiasiassa ilmapiiri saattaisi tulehtua entisestään, jos yksi tai kaksi ihmistä ei toisi epäkohtia esille vaan ne lakastaisiin maton alle. Se voi hetkellisesti olla ratkaisu mutta pidemmän päälle se ei poista ongelmia.

T. rasittavan valittajan työkaveri

Tätä samaa epäilen. Tai että valittaminen siirtyy kahviautomaatti/vessa supattamiseksi mutta kielletään kokonaan. Mutta millä tälläisen vuosikymmeniä (kirjaimellisesti) valittaneen tyypin käytöstä saisi suitsittua? On yritetty tyky-päivää ja tiimitapahtumia (ei osallistu), on ollut koulutusta jos minkälaista työnpaikan säännöistä ja toivotusta käytöksestä, on puhuttu kehityskeskusteluissa jne. Hetkeksi valittaminen vähenee mutta sitten palaa ennalleen ja viimeistään seuraava muutos (pieni tai iso) kääntää valitusvaihteen päälle. Ja muut sitten valittaa valittajasta ilmapiiritutkimuksissa

Joku muu perii sitten valittajan roolin

Saattaa parantaa tai sitten ei. Negatiivinen valittajakin on aika harmiton, jos sen annetaan keskenään valittaa, eikä häntä oteta liian vakavasti. Ei pidä kuvitella, että esimies tai potkujen antaminen ratkaisee kaikki ongelmat. Mutta kyllä oikeasta ilmapiirin myrkyttäjästä on syytä päästä eroon. Pahinta on, jos parhaat tyypit, eli ne joilla on mahdollisuus valita, lähtevät pois, kun eivät viihdy, samalla kun erilaiset ruikuttajat ja ankeuttajat eivät lähde kulumallakaan. Hankalan henkilön poislähtö varmasti muuttaa työpaikan dynamiikkaa, mutta mihin suuntaan loppupeleissä, se voi olla yllätys.

Tosi vaikea sanoa. Meillä yhdestä tuli valittaja, kun työhön tuli isoja muutoksia, tahti kiristyi ja tuli kiire ja stressi. Kaikki kärsivät noista, tuo valittaja vielä raskaammin.

 Tutkisin kyllä myös, onko huonoa johtamista takana.

Minä olin se valittaja, joka sanoi ääneen epäkohdat ja ehdotti ratkaisua. Ei kelvannut pomoille, joten minut irtisanottiin YT-neuvottelujen kautta. (sain 2 vuoden palkan korkoineen oikeuden päätöksellä, mutta se onkin toinen juttu). Päädyin töihin samalle alalle, tavallaan kilpailijalle, joten olen voinut seurata entisen työpaikan elämää hyvin läheltä.

Lähtöni jälkeen ilmapiiri tulehtui entisestään, koska ei ollut enää ketään, joka olisi uskaltanut sanoa ääneen, mikä mättää ja mitä sille voi tehdä. Alkoi kyräily, pomon sanomisista ei välitetty tai ne kyseenalaistettiin tekemällä juuri se, mitä käskettiin, vaikka asia olisi vaatinut muutakin taustatyötä. Pinot pöydillä kasvoivat (tai oikeastaan päättellä), asiakkaat soittivat vihaisina, koska mitään ei tapahtunut, pidettiin yhä uusia hengennostatuspalavereja, jotka eivät johtaneet mihinkään. Minun työni oli saneerattu pois eli niitä ei enää tehty, joten vähän väliä tuli yllätyksiä. Kukaan ei tiennyt järjestelmien salasanoja, päivityksiä jne. eikä minulla poispotkitulla ollut mitään velvollisuutta niistä kertoa, koska minut oli irtisanottu juuri siksi, että niihin liittyvät asiat lopetettiin.

Nykyisin tuo työpaikka on yhtä pitkää kahvituntia. Pomoa ei kunnioiteta, hän saa sanoa mitä tahansa, selän takana nauretaan aina. Uutta väkeä on käynyt kääntymässä, kukaan ei ole jäänyt.

Irtisanomiseni aiheutti sen, että luottamus pomoihin päättyi kokonaan. Olin pidetty ja osaava työkaveri, edelleen kahvittelen entisen työporukan kanssa. Ongelmien sanominen ääneen oli minun "rikokseni".

Onko kukaan koskaan siltä valittajalta kysynyt mitä hän ITSE haluaisi tehdä jottei olisi  valituksen aiheita?

Täällä on hyviä pointteja. Just tuo, että se valittaja voi olla se ainoa ihminen joka uskaltaa puuttua epäkohtiin.

Meillä on täällä ollut jo kolme hyvää viikkoa työpaikalla, kun sekä pomo että se pahin nitisijä ovat olleet lomalla. Ennen heidän lomalle jäämistään itsellä oli jo herätessä ahdistava olo. Nyt se on kadonnut. Ja oma loma odottaa vielä!

Meidän valittajan ongelma on se, ettei täällä ole enää samanlaista kuin 80-luvulla. Onko tuo epäkohta vai ei?

Meillä parani. Keski-ikäinen valittajanainen ja 2 nuorta seläntakanajuoruilijaa ja sopankeittäjää kun laitettiin ulos, kaikki muut pystyi taas keskittymään töihin hyvässä hengessä. TGI-YT!

Vierailija kirjoitti:

Täällä on hyviä pointteja. Just tuo, että se valittaja voi olla se ainoa ihminen joka uskaltaa puuttua epäkohtiin.

Meillä on täällä ollut jo kolme hyvää viikkoa työpaikalla, kun sekä pomo että se pahin nitisijä ovat olleet lomalla. Ennen heidän lomalle jäämistään itsellä oli jo herätessä ahdistava olo. Nyt se on kadonnut. Ja oma loma odottaa vielä!

Niin ja sitten lomien jälkeen taas 10kk pelkkää kärsimystä, kannattaako.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on hyviä pointteja. Just tuo, että se valittaja voi olla se ainoa ihminen joka uskaltaa puuttua epäkohtiin.

Meillä on täällä ollut jo kolme hyvää viikkoa työpaikalla, kun sekä pomo että se pahin nitisijä ovat olleet lomalla. Ennen heidän lomalle jäämistään itsellä oli jo herätessä ahdistava olo. Nyt se on kadonnut. Ja oma loma odottaa vielä!

Niin ja sitten lomien jälkeen taas 10kk pelkkää kärsimystä, kannattaako.

Olen miettinyt, olen myös käynyt parissa työhaastattelussa sitten viime loman. Vielä olen sitä mieltä, että tässä hommassa on parempia puolia enemmän kuin huonoja. Kullanarvoinen on toinen kollega, jonka avulla jaksaa kummasti.

Lisäksi sain uusia mielekkäitä työtehtäviä, mikä sekin lisää työssäviihtymistä.

Pomo ei itse asiassa ole järin ahdistava, kunhan vaan on näkymätön esimies, joka ei ole oikein sisäistänyt sitä miten alaisista saisi tiimin. Ja niin kauan kun se narisija on "vain" työkaveri, niin ehkä sitä just ja just sietää. Mutta kyllä se vaikuttaa ilmapiiriin.

Jokaisella meistä pitäisi olla vastuu työpaikan ilmapiiristä. Käsittämätöntä, miten se myrkyllisyys toimii niin paljon tehokkaammin, kuin kommunikoiva yhdessä tekeminen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin se valittaja, joka sanoi ääneen epäkohdat ja ehdotti ratkaisua. Ei kelvannut pomoille, joten minut irtisanottiin YT-neuvottelujen kautta. (sain 2 vuoden palkan korkoineen oikeuden päätöksellä, mutta se onkin toinen juttu). Päädyin töihin samalle alalle, tavallaan kilpailijalle, joten olen voinut seurata entisen työpaikan elämää hyvin läheltä.

Lähtöni jälkeen ilmapiiri tulehtui entisestään, koska ei ollut enää ketään, joka olisi uskaltanut sanoa ääneen, mikä mättää ja mitä sille voi tehdä. Alkoi kyräily, pomon sanomisista ei välitetty tai ne kyseenalaistettiin tekemällä juuri se, mitä käskettiin, vaikka asia olisi vaatinut muutakin taustatyötä. Pinot pöydillä kasvoivat (tai oikeastaan päättellä), asiakkaat soittivat vihaisina, koska mitään ei tapahtunut, pidettiin yhä uusia hengennostatuspalavereja, jotka eivät johtaneet mihinkään. Minun työni oli saneerattu pois eli niitä ei enää tehty, joten vähän väliä tuli yllätyksiä. Kukaan ei tiennyt järjestelmien salasanoja, päivityksiä jne. eikä minulla poispotkitulla ollut mitään velvollisuutta niistä kertoa, koska minut oli irtisanottu juuri siksi, että niihin liittyvät asiat lopetettiin.

Nykyisin tuo työpaikka on yhtä pitkää kahvituntia. Pomoa ei kunnioiteta, hän saa sanoa mitä tahansa, selän takana nauretaan aina. Uutta väkeä on käynyt kääntymässä, kukaan ei ole jäänyt.

Irtisanomiseni aiheutti sen, että luottamus pomoihin päättyi kokonaan. Olin pidetty ja osaava työkaveri, edelleen kahvittelen entisen työporukan kanssa. Ongelmien sanominen ääneen oli minun "rikokseni".

Kuulostaa siltä, että tämä työpaikka suljetaan pian - tai organisoidaan uudelleen. Ärsyttää tuollainen mentaliteetti, että kun ongelmia on, niin sitten heittäydytään oikein porukalla hankaliksi ja saamattomiksi. Kaikki on aina jotenkin väärin ja aina jonkun kasvottoman ja nimettömän "johdon" tai "työnantajan" vika. Olen nähnyt, miten kokonainen osasto ajetaan alas, kun kukaan tai mikään ei saanut sitä ruotuun. Pomoja tuli ja meni. Mielipidejohtajat pitivät huolen, että ankea ilmapiiri vaan pysyi.  Kaikki toiminnot lopulta ulkoistettiin yksityiselle.

Kun yksi syntipukki saadaan ulos, löytyy kohta uusi.