Kamala hellyyden- ja kosketuksenkipeys

Missä olet?

Ikä ja muita perustietoja?

Tuollaisia tunteita pitää vaan oppia hallitsemaan. Läheisyys ei ole mikään perustarve, joten ilman sitä tulee hyvin toimeen.

Sama täällä. Minulla oli jopa ilmoitus deittisivustolla, ja sain siihen paljon vastauksia, mutta kaikki halusivat lisäksi seksiä (tai jotain muuta seksuaalista, kuten piiskausta) ja minä taas haluaisin vain halauksia. Miksei ole olemassa hugbuddysivustoa, jossa voisi hakea pelkkää halailuseuraa?

Minä olen ollut 10 vuotta ilman kosketusta. Ei ole kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia tunteita pitää vaan oppia hallitsemaan. Läheisyys ei ole mikään perustarve, joten ilman sitä tulee hyvin toimeen.

Olen kyllä eri mieltä. Voi olla sitten ihan persoonakohtaista, mutta ainakin minulle läheisyys on jonkinlainen emotionaalinen perustarve, jonka puutteen huomaan henkisessä hyvinvoinnissani. En edes halua opetella hallitsemaan hellyydentarvettani, se on osa minua.

Minulla on kai sama tilanne. En edes haluaisi mitään pussailuja tai eroottisia kosketuksia. Haluaisin vain, että joku oikeasti minusta välittävä ihminen koskettaisi kättäni herättääkseen huomioni, taputtaisi minua selkään nauraessaan ja kietoisi kätensä ympärilleni maatessaan sängyllä vieressäni. Ja tietysti tekisin vastaavaa myös hänelle.

Ongelma? Olen nuori, kaunis nainen, ja yksi tärkeimmistä standardeistani ihmissuhteissa on se, että se toinen ei näkisi minua vain nuorena, kauniina naisena. Kyllä minulle seuraa riittäisi, mutta koskaan ei voi olla varma siitä, mitä sen toisen päässä liikkuu. Jotkut ovat niin taitavia latelemaan vaikka mitä runouksia päästäkseen viereeni ja alkavat sitten kuitenkin tökkiä kikkeleillään, vaikka kuinka olisivat lupailleet, että "ei mitään seksiä kun ihan tunnetason kumppanuutta vain".

Ratkaisen ongelman sillä, että puen tyynyn päälle hupparin ja työnnän kapeat koristetyynyt hihoihin. Sitten sidon hihat solmuun niin että tyynyveikko "halaa" minua ja käyn sängylle sen viereen makoilemaan. 

Oulusta löytyy heti unikaveri ilman seksin tarvetta. Itse näen painajaisia, jotka ihmeellisesti loppuvat kun on joku daami kainalossa. Soittele!

Niin. Sehän ei ole vaihtoehto, että menisit sanomaan jossain julkisella paikalla, esim. baarissa tai kirjastossa kivan näköiselle ja oloiselle miehelle, että "mentäiskö kahville, näytät kivalta". 

Toki vaalea prinssi tulee sut sieltä kotoa hakemaan.

Mitä kun minä haluaisin sitä seksiäkin?

Onko sen mahdollisuus täysin pois suljettu?

Koskettamisesta sen verran, että jokainen ihminen, vaikka muuta väittäisi, tarvitsee toisen ihmisen kosketusta. Ihan jokainen. Jos ei ole omaa rakastettua, lasta, vanhempia tai muita läheisiä, niin ymmärrän hyvin, että vieraan ihmisen satunnainen kosketus tuntuu hyvältä ja sitä tarvitsee. Jollekin ihmiselle kaupan kassan tai tungoksessa olevien ihmisten kosketus voi olla ainoa fyysinen kontakti pitkiin aikoihin ja siksi tarpeellinen.

Jep. Parisuhteessa, mutta miehen kosketus jotenkin väkinäinen niinä harvoina kertoina. Joskus miehen kaveri halasi mua ja sekin tuntui luontevammalle.

Tykkäätkö ottaa poskeen?

Itse en koe mitään läheisyyden tarvetta. Eikä seksi kiinnosta. Koen kiusalliseksi jo sen että joku bussissa istuu viereeni. N41.

Sama täällä. Olen todella hellyyden- ja kosketuksenkipeä. Olen nainen ja tämä kosketuksenkaipuu kohdistuu jostain syystä vain toisiin naisiin. En kaipaa mitään eroottista tai pussailua vaan ihan pieniä juttuja. Samantyylisiä juttuja kuin täällä on mainittu, esim. joku koskettaa kättäni huomion saamiseksi, laittaa hiuksiani, silittää, kietoo kätensä ympärilleni jne. Joskus tuntuu oikein kipeältä, kun kaipaan kosketusta niin paljon. Taidan kokeilla tuota tyynyveikkoideaa. Ja todellakin olisi tarvetta tuollaiselle hugbuddy-sivulle.

Olen nyt kolmekymppinen. Teini-iässä tämä oli jotenkin vielä voimakkaampaa ja haaveilin sellaisestakin, että itkisin ja joku lohduttaa ja pitää sylissä. Jo koulussa nuorempana tykkäsin paljon, jos vaikka opettaja kosketti olkapäätäni.

Onko teillä muilla lapsuudenkodissa halailtu (jos haluatte kertoa)? Meillä ei ole halailtu eikä muutenkaan tunteiltu, vaikka muuten olemmekin läheisissä ja hyvissä väleissä. Siitä huolimatta meillä ei ole oikein tunteita näytetty eikä niistä puhuttu. Luulen, että ainakin minun kohdallani tämä kaikki johtuu siitä.

Tiedän miltä tuntuu, kun hellyyden kaipuu vaivaa. Itsellä vasta avioliitto päättyi. Siitä syystä, että mies vain päätti lopettaa kaiken fyysisen suhteen. Ei suukkoja, ei halauksia, ei mitään miehen aloitteesta yli kahteen vuoteen. Suuri osa minun halauksista torjuttiiin täysin.  Se oli yhtä mielipahaa kaksi vuotta, mutta pieni toivo aina oli, että jospa tänään mies haluaisi tulla viereen istumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Minulla oli jopa ilmoitus deittisivustolla, ja sain siihen paljon vastauksia, mutta kaikki halusivat lisäksi seksiä (tai jotain muuta seksuaalista, kuten piiskausta) ja minä taas haluaisin vain halauksia. Miksei ole olemassa hugbuddysivustoa, jossa voisi hakea pelkkää halailuseuraa?

Mulla oli miehenä tuollainen ilmoitus ja siihen ei vastannut yksikään nainen.

Jos pelkät platoniset halit riittää, ryhdy vakituiseksi lapsenvahdiksi. Muutaman vahtikeikan jälkeen ujoinkin lapsi kiipeää syliin, tulee kainaloon kirjaa lukemaan, halaa ja pussaa poskelle niin paljon kuin vaan antaa :) Myös rakkaudentunnustuksia satelee! Mun tähänastiset lempparit "Oot meidän paras hoitaja", "En unohda sua ikinä ikinä ikinä" ja "Mä rakastan sua mun koko universumilla!" (Koko sydän ei kai riittänyt :D)

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Olen todella hellyyden- ja kosketuksenkipeä. Olen nainen ja tämä kosketuksenkaipuu kohdistuu jostain syystä vain toisiin naisiin. En kaipaa mitään eroottista tai pussailua vaan ihan pieniä juttuja. Samantyylisiä juttuja kuin täällä on mainittu, esim. joku koskettaa kättäni huomion saamiseksi, laittaa hiuksiani, silittää, kietoo kätensä ympärilleni jne. Joskus tuntuu oikein kipeältä, kun kaipaan kosketusta niin paljon. Taidan kokeilla tuota tyynyveikkoideaa. Ja todellakin olisi tarvetta tuollaiselle hugbuddy-sivulle.

Olen nyt kolmekymppinen. Teini-iässä tämä oli jotenkin vielä voimakkaampaa ja haaveilin sellaisestakin, että itkisin ja joku lohduttaa ja pitää sylissä. Jo koulussa nuorempana tykkäsin paljon, jos vaikka opettaja kosketti olkapäätäni.

Onko teillä muilla lapsuudenkodissa halailtu (jos haluatte kertoa)? Meillä ei ole halailtu eikä muutenkaan tunteiltu, vaikka muuten olemmekin läheisissä ja hyvissä väleissä. Siitä huolimatta meillä ei ole oikein tunteita näytetty eikä niistä puhuttu. Luulen, että ainakin minun kohdallani tämä kaikki johtuu siitä.

7 täällä. Meillä ei halailtu, me sisarukset ainoastaan hakkasimme toisiamme ja äiti huusi jostain taustalta, että älkääs nyt viitsikö. Tiedän, että vauvana ja taaperona minua kosketeltiin paljonkin (siis haleja, kutituksia ja muuta kivaa), ja alle kouluikäisenä meillä oli perheessä käytössä hakkaaminenkin rangaistuksena (ei ihan yhtä kivaa). Se kuitenkin jäi vanhemmilta sikseen silloin, kun kuopus syntyi. Jos nyt puhutaan niistä ajoista, joista kykenen itsekin muistamaan kunnolla, niin en kyllä koskaan saanut minkäänlaista fyysistä kosketusta kummaltakaan vanhemmaltani, en hyvää enkä pahaa kosketusta. Ensimmäinen halaus, jonka itse muistan äitini antaneen minulle, oli 15-vuotiaana, ja äkillinen kosketus tuntui minusta niin oudolta ja pelottavalta, että välitön reaktioni oli vain kiljaista "irti minusta!" Sama tapahtui hieman myöhemmin, kun takkini kainalossa oli joku roska ja äitini nyppäisi sen pois niin lujaa, että tunsin hänen sormensa paksun takin läpi.

Ja tunteita ei ollut lupa tuntea. Tai no, jos äidiltäni kysytään, niin "tietysti te saatte tuntea ihan sitä, mitä haluatte, en minä ole mikään natsiäiti joka kieltää lapsiaan tekemästä luonnollisia asioita". Eli siis ajatuksen tasolla tunteet olivat sallittuja, mutta jos niitä erehtyi näyttämään ulospäin, niin äiti unohti nuo jalot aatteensa ja rankaisi.

Sama juttu täällä. Olen nainen eikä kukaan kosketa. Kukaan mies ei halua minua. Kukaan ei tee aloitteita baarissa. Ja olen myös itse tehnyt alotteita. Siis kysynyt voinko istua samaan pöytään tai käynyt kysymässä tuleeko istumaan minun ja ystäväni pöytään. Aina tullut pakkeja vaan. Jos menen tanssimaan niin vain ympärilläni olevia naisia lähestytään ja minä tanssin yksin. Enkä ole mikään ylipainoinen kun tietty luulette niin. Olen iloinen ja ihan tavallinen nuori nainen.

No joskus valomerkin aikaan baarissa ollaan minua yritetty epätoivoisesti iskeä(eli kun kuka vaan kelpaa).

Kyllä ärsyttää ettei saa läheisyyttä kun sitä haluaisin kaikista eniten. En kuitenkaan halua vain seksiä vaan sitä että joku oikeasti haluaa olla juuri minun kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kai sama tilanne. En edes haluaisi mitään pussailuja tai eroottisia kosketuksia. Haluaisin vain, että joku oikeasti minusta välittävä ihminen koskettaisi kättäni herättääkseen huomioni, taputtaisi minua selkään nauraessaan ja kietoisi kätensä ympärilleni maatessaan sängyllä vieressäni. Ja tietysti tekisin vastaavaa myös hänelle.

Ongelma? Olen nuori, kaunis nainen, ja yksi tärkeimmistä standardeistani ihmissuhteissa on se, että se toinen ei näkisi minua vain nuorena, kauniina naisena. Kyllä minulle seuraa riittäisi, mutta koskaan ei voi olla varma siitä, mitä sen toisen päässä liikkuu. Jotkut ovat niin taitavia latelemaan vaikka mitä runouksia päästäkseen viereeni ja alkavat sitten kuitenkin tökkiä kikkeleillään, vaikka kuinka olisivat lupailleet, että "ei mitään seksiä kun ihan tunnetason kumppanuutta vain".

Ratkaisen ongelman sillä, että puen tyynyn päälle hupparin ja työnnän kapeat koristetyynyt hihoihin. Sitten sidon hihat solmuun niin että tyynyveikko "halaa" minua ja käyn sängylle sen viereen makoilemaan. 

Hei ihan oikeasti, eikö tuo nyt mene jo ihan naurettavaksi? Ei voi olla noin tärkeää että joku koskettaisi sinua. Ei minuakaan kosketa kovin usein ja tiedän kyllä, että se tuntuu mukavalta jos joku työkaveri vaikka taputtaa selkään tms. mutta en nyt lähtisi mitään hupparia tyynylle pukemaan, voi herranjestas sentään :D