Morkkis treffien jälkeen

Upp

Et ole päässyt vielä yli entisestä. Mies oli myös täysin väärä.

Totta varmaankin kyllä tuo.. En vain käsitä kauan tää ylipääseminen ottaa aikaa ja uskallanko enää koskaan kehenkään mieheen luottaa. Sukulaisetkin toitottaa että minulle alkaa tulla kohta kiire ja aikani alkaa mennä ohi, täytän tässä kuussa 29 v..

Hömelöä kirjoitti:

Totta varmaankin kyllä tuo.. En vain käsitä kauan tää ylipääseminen ottaa aikaa ja uskallanko enää koskaan kehenkään mieheen luottaa. Sukulaisetkin toitottaa että minulle alkaa tulla kohta kiire ja aikani alkaa mennä ohi, täytän tässä kuussa 29 v..

Yksi lapsellisimmista lauseista uskallanko luottaa enää kenenkään mieheen... Mitä menettävää siinä on, jos vähän saa siipeensä? Ne on vain asioita, joita pitää tapahtua. Terapiaan tai laastarisuhde. Tuollainen menneissä velvominen on naurettavaa.

Älä heti luovuta. 

Sano itsellesi jotain kivaa ja silitä omaa päätäsi kyllä se siitä, ei pidä heti luovuttaa.

Sillä se lähtee, millä on tullutkin. Uutta treffikumppania vaan kehiin.

Minusta tuntuu, että sinulla on joku pohdinta siitä, että jos tästä lähtee kehittämään jotain, niin ero on vaan suoraa jatkumoa suhteen kehittymiselle. Tai sitten mies nyt oli vaan ihan väärä. Mutta sen oikeamman löytää vaan altistamalla itsensä treffeille.

Jotain sulla on eron ja itsesi kanssa vielä selvittämättä. Tuntuuko sinusta, että olisit ollut pettämässä? Kai sä tajuat, että elämäsi on ihan omaasi ja ainoastaan itsellesi olet vastuussa tekemistäsi asioista?

On ihan reilua sanoa, että olet tosi kiva mutta en ole valmis suhteeseen. Äläkä suostu uusille treffeille, jos ajatus tuntuu vastenmieliseltä. Tietyn määrän vastahakoisuutta ehkä pitää ylittää, mutta rehellisyys itselle on tärkeämpää.

Elämässä eteenpäin meneminen ja entisen elämän(tilanteen) taakse jättäminen on aina pelottavaa ja haikeaa. Ei se vielä automaattisesti tarkoita sitä, että eksästä ei olisi päässyt yli. Eksä on luultavasti ollut merkittävä osa elämää ja siitä luopuminen ja tuntematonta kohti suuntaaminen vie aina voimavaroja ja herättää kaikenlaisia tunteita. Kuuluu elämään.

Tulipahan ainakin kokeiltua ja todettua, että en ole vielä valmis treffailuun. Itsetuntoa pitänee hieman kohtaa ja uskaltaa luottaa elämään. Helpommin sanottu kuin tehty :D edellisestä suhteesta luopuminen on ollut rankkaa silläkin, sillä yritin kovasti ja kuvittelin perustavani perheen miehen kanssa yms.

Ap