Onko tällainen pelko normaalia?

nosto

Onko muilla tällaista ongelmaa?

Mulla on samanlainen ongelma, sillä kerran mulle sanottiin päin naamaa kuinka kelvoton olen ja en osannut puolustaa itseäni (ihminen tavallaan määrittelee toisen kuitenkaan tuntematta toista). Tästä jäi sisälleni kytemään vihan ja pelon tunne, joka on aiheuttanut paljon ahdistusta ja pelkoa (olen muunmuassa viillellyt silloin tällöin ja miettinyt itsemurhaa). Toki mua on myös kiusattu yläasteella, josta johtuu se, että olen usein varautunut ja joskus pelkäänkin ihmisiä.

Mäkin pelkään, että joku sanoo suorat sanat musta, sillä on henkisesti riipivää, jos en osaa puolustaa itseäni. Tällöin usein rupean itkemään, mikä tekee tilanteesta entistä hankalamman selvittää. Usein myös häpeän tällaista reaktiota.

Toi kuulostaa joltain tunnelukolta. Eiks noin voi käydä silloinkin, jos kuulee jonkun vitsin eikä voi lopettaa nauramista säällisen ajan kuluttua. Tiettyä liiallista tunteiden patoamista, joka purkautuu joskus voimallisina reaktioina.

Jos on herkkä ihminen tai huono itsetunto niin on normaalia ainakin mun mielestä. Minäkin olen hyvin varautunut "tempperamenttisten" ihmisten seurassa koska ne saattaa tempperamentinsa takia sanoa asiat suoraan päin naamaa niinkuin ne on ja lisäksi niitä pitäisi ymmärtää koska tempperamentti. Jos käy niin että joku haukkuu päin naamaa niin pitää vaan yrittää olla rauhallinen ja sanoa vaikka "aha" tai "vai niin" ja poistua tilanteesta ja unohtaa kyseinen ihminen

Tuo muistuttaa minusta jonkinlaista sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Siihen vaikuttaisi liittyvän nöyryytetyksi ja häpäistyksi tulemisen pelko, joka vaikuttaa olevan aika yleinen komponentti sos. tilanteiden peloissa.

On vaikea sanoa "normaalista", sillä hyvin harvalla ihmisellä ei ole minkäänlaisia fobioita tai jotain irrationaalisia pelkoja. Aika monet tuntuvat pelkäävän sosiaalisia tilanteita, erityisesti haastavia sellaisia, monet pelkäävät myös "jäätyvänsä", joutuvansa tilanteeseen jossa he eivät voi puolustaa itseään tai saada sanaa suustaan. 

Itse käytän omassa elämässäni normaalin/epänormaalin mittapuuna sitä, häiritseekö pelko normaalia elämää – mm. että onko välttelykäytöstä, jätätkö esimerkiksi menemättä sosiaalista kanssakäymistä sisältäviin tai edellyttäviin tilaisuuksiin pelkosi takia? 

Sinuna pohtisin, oletko joutunut tällaisen "suorasanaisen" ihmisen kurmuuttamaksi joskus, tai oletko ollut jossain rinnastettavissa olevassa tilanteessa, josta olisi voinut jäädä jonkinasteinen trauma.