Lue keskustelun säännöt.
Otimme keväällä koiran lasten iloksi, mieheni pyynnöstä - nyt en pysty olemaan erossa siitä !
30.07.2017 |
Minä en ole koskaan pitänyt koirista enkä ole halunnut meille mitään eläimiä. Otimme koiran mieheni pyynnöstä, lasten ratkutettua asiasta kymmenkunta vuotta (ovat teinejä). Lapset valitsivat koiran, mies maksoi ja haki. Alussa en pitänyt koirasta ja kaduinkin sen ottamista meille... Nyt kun olen viettänyt sen kanssa aikaa, se on muodostunut minulle todella tärkeäksi. Se nukkuu jaloissani ja seuraa minua ihan kaikkialle. Jos teen puutarhatöitä, se istuu vieressä ja katsoo minua. Jos syön, se kiehnää jalkaani. Olen alkanut perua hiljalleen kaikki menoni kun en raaski olla erossa siitä? Juttelen sille ja se on mulle nyt tosi tärkeä. Onko tämä ihan normaalia? Minulla ei ole aikaisempia kokemuksia eläimistä.
Kommentit (19)
Täysin normaalia :D
(Ps. Minä tykkään kissastani enemmän kuin yhdestäkään ihmisestä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia. Sinusta on tulossa koiraihminen! :D
🇺🇦🇮🇱
Hoivaviettisi kohdistuu nyt koiraan. Sulla on uusi vauva.
Vierailija kirjoitti:
Hoivaviettisi kohdistuu nyt koiraan. Sulla on uusi vauva.
Voi olla, lapset on niin isoja ettei tarvitse muuta kuin rahapussiani, harkitsimme iltatähteä jokusen vuoden mutta hylkäsimme ajatuksen (onneksi, koiranpentu on söpömpi kuin yksikään vauva).
Mä lenkitin murustani eilen kahdesti, harjasin kolmesti, syötin kädestä kun sillä ei ollut ruokahalua. Ulkona se nukahti keinussa syliini enkä voinut liikkua pariin tuntiin ettei se herää. Kuulostaako yhä normaalille? :D Voiko koiran jotenkin tukahduttaa ja sairastuttaa hoitamalla liikaa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi! Nauti koirasta, pentuaika on ihanaa!
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten joskus, kun joudut siitä luopumaan, koko maailmasi romahtaa. Jää vain ihanat muistot. Minä olen surrut koiriani enemmän kuin ketään ihmistä. Nauti nyt, kun sen aika on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti oli ihan samanlainen kun hommasin koiran. Ei halunnut aluksi edes sisälle päästää, nyt koettaa saada lomailemaan heille ainakin muutamaksi kuukaudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten joskus, kun joudut siitä luopumaan, koko maailmasi romahtaa. Jää vain ihanat muistot. Minä olen surrut koiriani enemmän kuin ketään ihmistä. Nauti nyt, kun sen aika on!
Niin totta. Luulin itsekkin kuolevani kun 15v mua seurannut varjoni kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ihan normaali. Koiranpennut vie sydämen. Vuosia sitten työkaveri toi töihin näytille heidän perheen uuden pennun ja se oli niin suloinen, että rakastuin siihen. En saanut seuraava yönä unta, kun ajattelin, että minullekin semmoinen pentu. Onneksi järki tuli jälkijunassa ja tyydyin entisiin koiriini. Pennut ovat vaan niin ihania, niin oli mun aikuiset koiratkin, jo monta sitten poistuneet, mutta usein muistoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoivaviettisi kohdistuu nyt koiraan. Sulla on uusi vauva.
Voi olla, lapset on niin isoja ettei tarvitse muuta kuin rahapussiani, harkitsimme iltatähteä jokusen vuoden mutta hylkäsimme ajatuksen (onneksi, koiranpentu on söpömpi kuin yksikään vauva).
Mä lenkitin murustani eilen kahdesti, harjasin kolmesti, syötin kädestä kun sillä ei ollut ruokahalua. Ulkona se nukahti keinussa syliini enkä voinut liikkua pariin tuntiin ettei se herää. Kuulostaako yhä normaalille? :D Voiko koiran jotenkin tukahduttaa ja sairastuttaa hoitamalla liikaa?
Ap
Aww. Kuulostat ihanalta :D Mun mielestä on hienoa että nyt kun olet saanut koiran niin näet miten paljon niillä voi olla annettavaa. Sama oli minulla. Ei ollut koskaan kokemusta koirista, niin en osannut kaivata niitä.
Yhtenä päivänä kuitenkin hankittiin koira , ja se vei sitten sydämen mennessään.
En pystyisi ikinä luopumaan koirastani ja siitä on tullut minulle kuin lapsi.
Sun koira on onnekas <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoivaviettisi kohdistuu nyt koiraan. Sulla on uusi vauva.
Voi olla, lapset on niin isoja ettei tarvitse muuta kuin rahapussiani, harkitsimme iltatähteä jokusen vuoden mutta hylkäsimme ajatuksen (onneksi, koiranpentu on söpömpi kuin yksikään vauva).
Mä lenkitin murustani eilen kahdesti, harjasin kolmesti, syötin kädestä kun sillä ei ollut ruokahalua. Ulkona se nukahti keinussa syliini enkä voinut liikkua pariin tuntiin ettei se herää. Kuulostaako yhä normaalille? :D Voiko koiran jotenkin tukahduttaa ja sairastuttaa hoitamalla liikaa?
Ap
15 jatkaa:
Meillä on muuten ihan sama juttu että jos koiralla ei ole ruokahalua niin minä olen mennyt syöttämään. Se on niin hellyyttävää kun koira kokee sen jotenkin että emo syöttää ja se haluaa maistella sitä ruokaa kädestä. Mutta anna armias kun lopetan ja j'äädään paikoilleen katsomaan jos haluaisi itse syödä niin se tuijottaa sitä kuppia surkeena, sitten minua, sitten kuppia ja jos en reagoi niin se tassuttaa minua pyytäen että jatkan syöttämistä :D Sitten vaan syötän. Tuntuu että se vahvistaa meidän emo-pentu suhdetta :D Vaikka 4v :hän toi on jo ;)
Ihana aloitus👍Onnea kun sulla on tuollainen ihanuus👍👍💟😄
Voi eikä, otsikon perusteella ajattelin että jaahas, mikähän trolli tällä kertaa...
mutta AAW! Niin suloista :)
Eikä eläintä voi tukahduttaa rakkaudella, eihän sillä lemmikillä ole muuta vaihtoehtoa kuin olla sun hoivattavana.
Tää oli oikeesti ihana, rakkaus omiin karvaisiin kullanmussukoihin on niiiin suurta että kitalaki tahmautuu imelyydestä <3
Pennulle ei osaa edes olla yhtään vihainen, vaikka se tuhoaa kaikki huonekalut ja lattian. Jos jonkun penska tekisi saman kämpälleni, olisin raivoissani ja lasku lähtisi perään. Mutta koiranpentu... se saa tehdä mitä vaan... ja mä vaan tuijotan silmät lasittuneena...
🇺🇦🇮🇱
Tänään just aattelin että onkohan mun rakkauteni koiraani ihan normaalia. Se on ollut mulla jo viisi vuotta, mutta silti katselen sitä ihailevasti joka päivä. Ja käyn vaan pussailemassa koska en voi vastustaa sen kauniita kasvoja. Jos mies sais edes puolet tuosta ihailusta... :D
Hohhoijaa.
Itse en ole ikinä ymmärtänyt naisia, jotka eivät tykkää koirista/eläimistä. Miehiltä tuo jotenkin vielä hyväksyttävää, vaikkei ihan niinkään. Kylmiä ihmisiä joka tapauksessa.