Lue keskustelun säännöt.
Mitä perheneuvolassa oikein tapahtuu?
28.07.2017 |
Harkitsen yhteydenottoa perheneuvolaan kohta tokaluokkalaisen lapsen ongelmakäytöksen vuoksi, mutta myönnän olevani hieman ennakkoluuloinen, eli mitä siellä oikein tehdään?
Tokaluokkalainen on esikoinen ja on ollut syntymästään asti tulinen ja haastava lapsi. Rutiinit ja säännöt meillä on kunnossa, ja sääntöjen rikkomisesta seuraa myös rangaistuksia. Ruoka on tavallista ja monipuolista kotiruokaa, mutta herkuttelemmekin joskus, mielestäni emme liikaa. Poika nukkuu tarpeeksi eikä pelaa tai tuijota telkkaria edes joka päivä. Harrastuskin löytyy, kohtuullisesti liikuntaa, kavereita, sekä runsaasti välittämistä ja huomiota. Silti lapsi uhmaa, komentaa aikuisia ja lapsia, ja käyttäytyy toisinaan kuin olisi kasvanut täysin vailla kasvatusta tai sääntöjä.
Kaikki neuvot joita olen tähän mennessä saanut, ovat koskeneet elintapoja ja rutiineja ja ovat mielestäni olleet täysin idioottimaisia itsestäänselvyyksiä. Pelkään että perheneuvolassa keskitytään näihin samoihin asioihin tai koitetaan löytää jotain vikaa ruokavaliostamme tai muista elintavoista. Olen valmis ottamaan neuvoja vastaan, mutta jos joudun vielä kerran kuuntelemaan että syy lapsen käytökseen löytyy varmasti liiallisesta ruutuajasta, liian vähästä unesta tai väärästä ruokavaliosta, revin pelihousuni.
Kommentit (7)
Itse kävin murrosikäisen kanssa perheneuvolassa. Ei siellä annettu mitään ravitsemusneuvoja vaan keskusteltiin sekä lapsen että meidän näkökannat huomioiden. Itse olin huolissani tuolloin lapseni mielenterveydestä, siellä kuitenkin todettiin että nämä hankaluudet menevät todennäköisesti ohi eikä jatkotoimenpiteitä tarvita. Näin tapahtuikin muutaman kuukauden kuluttua. Todella ammattitaitoiselta vaikutti henkilökunta. Oma ahdistukseni meni suurelta osin ohi juuri tuon henkilökunnan ammattitaidon ja rauhallisuuden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me käytiin aikoinaan keskimmäisen vuoksi. Hän oli silloin 6v ja pompotti koko perhettä. Jollei saanut tahtoaan läpi, saattoi huutaa puoli tuntia, jolloin 8v isosisko ja 4v pikkusisko rukoilivat meitä "antamaan sille mitä se tahtoo" jotta lopettaisi huudon. Huutokohtauksia oli myös yöllä.
Perheneuvolasta ei jäänyt mitään käteen. Siellä oli psykologi ja sos.tt ja me vanhemmat juostiin siellä kolmen viikon välein raportoimassa miten menee. Mitään neuvoja ja ohjeita ei tullut, he vain kuuntelivat. Todettiin, ettei ole hyötyä ja lopetettiin. Aikanaan huudotkin loppuivat.
Eikö kellään todellakaan ole kokemuksia?
Ota vain rohkeasti yhteyttä perheneuvolaan. Siellä asiaa on mahdollista käsitellä moniammatillisesti. Psykologi voi tehdä kehitystaso- ja/ tai tunne-elämän tutkimuksia, sos.tt voi ohjata vanhempia. Jos perheneuvolassa on toimintaterapeutti, lapsi voisi hyötyä hänen kanssaan työskentelystä ja toim.ter. voi myös antaa ohjausta ja menetelmiä esim. tunteiden tunnistamiseen ja säätelyyn. Onko koulussa haastavaa käyttäytymistä vai rajoittuuko vain kotiin? Tsemppiä, apua kannattaa hakea, jos omat voimat ja keinot alkavat olla vähissä.
Mitä siitä häviää jos yrität? Voi olla että joudut repimään pelihoususi niiden ohjeiden kanssa mutta voi olla että parhaimmassa tapauksessa saatte oikeasti apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kävimme perheneuvolassa, kun yksi lapsista alkoi ilman erityistä syytä oireilla. Vastaanotto oli erittäin asiallinen ja ennen kaikkea ystävällinen. Tilanne kartoitettiin sekä aikuisten että lasten kannalta ja sen jälkeen suositeltiin jatkotoimenpiteitä. Neuvot eivät todellakaan olleet pelkkää ruutuajan vähentämistä, vaan niissä huomioitiin meidän tilanne kokonaisuutena. Ratkaisuna oli toimintaterapia, joka auttoikin hienosti lasta. Me aikuiset saimme tukea ja neuvoja sosiaalityöntekijältä. Kaikki sujui hyvässä hengessä ja juuri meidän tilanne huomioiden. Omasta kokemuksesta voin suositella vahvasti. Alkuun kannattaa tottakai kertoa tuo sama, minkä täälläkin kerroit teidän rutiineistanne yms. Sillä vältyt turhalta "vähemmän ruutuaikaa"-neuvonnalta. Rohkeasti vain apua pyytämään ja tsemppiä eteenpäin!
Sulla on vaan kusipääkakara. Olet yrittänyt hyvällä, nyt on aika kokeilla kovempia otteita. Napakka tukistus tai uhkaus pahoinpitelyllä. Ympäri korvia vaan.