Kasvatus muuttui radikaalisti 90-luvulla - työttömyys pamahtaa kohta käsiin

Luin just jostain Tamperetta koskevasta jutusta"nuoret eivät enää muuta töiden,vaan elämysten perässä." Joo eletään vain kerran, ymmärrän kyllä, mutta silti ei elämän kuulu olla pelkkää vapaa-aikaa ja tärkeiden valintojen perustua hedonismiin. Itse olen syntynyt vuonna 87. Toisaalta mulla on ihan erilainen maailmankuva, koska en ole kasvanut toivottomuuteen. Vuonna 2008 kun oma lapsi syntyi, asiat olivat aika hyvin vielä Suomessa. Minut kasvatettiin uskomaan, että opiskelulla pääsee pitkälle,mikä ei ollutkaan ihan totta, mutta olipa jotain mihin uskoa ja luottaa. Nykynuori muokkaa ulkonäköään ja perustaa omanarvontuntonsa sen varaan, kun töitä ja koulupaikkoja ei riitä, opiskelu ei takaa mitään ja lapsia ei uskalla tehdä.

Ainahan se työttömyys on työttömien vika, ei koskaan yritysten ja rekrytoijien vika. Kohta varmaan karjuva työvoimapulakin on työttömien vika.