Minun ja rakkaani ASUMUSERO SUJUI HYVIN!

Minä ja rakas vihitty vaimoni olemme olleet naimisissa 20 vuotta. En ainoastaan minä rakasta häntä, vaan myös hän on kertonut rakastavansa minua. Vieläkin.

Nyt kuitenkin tuli asumusero. Hän ei siedä tiettyjä piirteitä minussa ja minun tavassani elää elämäämme. Tai elämääni.

Hän muutti yhteisen teinipoikamme kanssa uuteen asuntoon, ja minä muutin toiseen. Huolimatta tästä, me tapaamme parin päivän välein, ja me suutelemme ja halaamme toisiamme.

Poikamme on meille kummallekin rakas, ja hän viihtyy yhtä hyvin yhteishuoltajaäitinsä luona kuin minunkin luonani. Vähän väliä on poika käymässä täälläkin.

Siihen aikaan, kun minä ja tuleva vihitty vaimoni tutustuimme 1990-luvulla, muotia oli sellainen cityelämäntapa, että nuoret parit menivät kyllä naimisiin, mutta sekä mies että nainen kuitenkin kumpikin pitivät omat asuntonsa. Aviopari eli vuorotellen kummankin asunnossa.

Sitä kehuttiin City-lehdessä ja ties missä muissa urbaanilehdissä. Ehdotinkin siihen aikaan sitä vihitylle vaimolleni, mutta hän ei innostunut asiasta. Nyt se kuitenkin on toteutunut.

Minun rakkauteni vihittyä vaimoani kohtaan on lisääntynyt asumuseron myötä, ja seksimme on parempaa kuin pitkiin aikoihin. Suhteeni poikaamme on todella äijäytynyt, ja nyt pojalla on tosi-isä, joka ymmärtää pelien ja mopojen päälle, ja osaa antaa vinkkejä seurusteluun tyttöjen kanssa.

Kohtalaisen jepa.