Kesä pelkkää arkea ja riitelyä
Miehen loma on vasta alkamassa. Ja minä en jaksa. Me riidellään koko ajan. Minulla on paha mieli koko ajan. Nyt on pilleriliuskan viimeinen päivä ja en ymmärrä miten mahakin on näin kipeä. Olen koko ajan raivona enkä jaksaisi yhtään mitään. Voisin vain nukkua.
Neljä viikkoa ennen kuin lasten koulu ja nuorimman päiväkoti alkaa taas. Neljä viikkoa tätä paskaa siivoamista, ruoan laittoa, pyykinpesua, leikkipuistossa seisomista, arjen pyörittämistä.
En enää tiedä mitä tehdä. Itkettää koko ajan ja mietin eroa. Tilanne on ajautunut tällaiseksi ja syytän siitä miestä koska se on helpompaa. Kun se on niin haluton kaikessa minuun liittyvässä. Ja kun sille pitää kertoa kaikki moneen kertaan eikä se silti kuuntele tai muista. Ja kaikki pitää perustella ja selittää. Eikä minulla ole omaa elämää. Ystäviä ei ole, sukulaisia ei ole. Eikä ole rahaa lähteä pois tästä vaikka viikonlopuksi jonnekin lepäämään.
Kommentit (10)
Jos miehen loma kerran on alkamassa niin eikö mies voi omalta osaltaan laittaa ruokaa, siivota ja hoitaa lapsia?
Joo, vali vali...lasten teko vapaaehtoista ja miehenkin voit vaihtaa...,
Ei se kiukuttelu auta. Kasva aikuiseksi.
Voi, tämä voisi hyvin olla minun kirjoittamani. Paitsi meillä pienemmät lapset. Olen vaan niin poikki,en jaksaisi enää yhtään päivää. Mulla ei ole mitään, paitsi tämä perhe ja sitäkin satutan jatkuvalla raivoamisella. Välillä tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja lähteä, varmasti mies ja lapset olisivat onnellisempia, mutta olen niin itsekäs etten halua jäädä yksin, koska minulla ei ole mitään muuta kun tämä perhe. Tunnen itseni niin paskaksi kun satutan niitä, jotka ovat kaikkein tärkeimpiä. Olisi niin paljon helpompaa, kun vaikka kuolisin tapaturmaisesti, mies saisi huokaista päästessään eroon minusta ja kenenkään ei tarvitsisi potea syyllisyyttä. Nytkin mies lähti esikoisen kanssa pois kotoa, kun ei jaksanut katsella minua. Pienempi vasta vauva, niin joutui jäämään kotiin kanssani. En vain jaksaisi tätä jatkuvaa riitelyä, haluaisin olla onnellinen.
Lopetin parisuhteen juuri. Naisen mielestä oli liikaa että tavattaessa viikonloppuisin joutui kokkaamaan (yhdessä) sekä laittamaan astioita tiskikoneeseen (yhdessä). Onneksi tuli nämä asiat esiin jo nyt, kun ei ole mitään yhteistä.
m
Lopeta ne pillerit ja kato josko mieliala kohenee.
No sellasta se elämä on kun lapsia. Sinun paska arki on niiden lasten lapsuus. Ja miehiltä on ihan turha odottaa mitään, jos jotakin tekevät niin siitä voi sitten yllättäen ilahtua. Mut lasten kanssa tiskiä, pyykkiä, siivousta ja ruoan laittoa riittää. Ei sulla auta muu kuin asennemuutos; hyväksy asia ja toimi sitten sen mukaan. Käytä päivän pienet hengähdyshetket hyväksi. Lue kirjaa, kuuntele radiota. Näillä keinoin selvisin itsekin samanlaisesta tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta ne pillerit ja kato josko mieliala kohenee.
Juuri noin, sisareni oli hirviö, kun käytti hormonaalisia ehkäisyä, sukukin oli tulla hulluksi sitä raivoamista kuunnellessa. Mikään ei sopinut, ei apu ei auttamatta jättäminen. Muistan kun olimme porukalla vanhempiemme mökillä, ja sisareni raivosi kaikesta, naurattikin välillä, se turhasta mölinä.
Lapset, nuo parisuhteen autuaaksi tekevät rakkauden hedelmät. Vai miten se meni?