Voisitko elää parisuhteessa, jossa olette sopineet että lapset hoidetaan yhdessä, mutta molemmilla saa olla uudet kumppanit?

Toihan ei ole mikään parisuhde, vaan lapsenhoitojärjestely ja ehkä asumisjärjestely.

En ja en.

Vastaan molempiin: en!

Asuisin useamman kumppanin kanssa ja mahdollisesti hänen kumppaneiden kanssa? En.

Avoimessa suhteessa ehkä riippuu toki suhteesta.

Järjestelyssä jossa lapset hoidetaan yhdessä mutta en asu lasten isän kanssa. Joi jos järjestelystä päästään yhteisymmärrykseen.

Tuo ei ole parisuhde vaan esim kulissiliitto tms. Minä olisin suostunut ja halunnut mutta ex mieheni ei suostunut kun on niin tunteiden vietävissä. Ero johtui siis hänen uudesta rakkaudestaan ( nyt jo entinen).

Lapsilla olisi säilynyt koti ja molemmat vanhemmat . Isossa asunnostamme olisi ollut molemmille omat makkari. En olisi kantanut kaunaa, meillä ei eron yhteydessäkään riidelty. Eli hyvin olisi toiminut minulle.

Vanhanaikainen pettäminen kunniaan siis:)

Eihän tuo ole mikään parisuhde, vaan yhteishuoltajuus. Jätit mainitsematta, ketkä asuisivat kenen kanssa? Pahimmillaan tuo olisi yhteishuoltajuus jossa exät ovat kämppiksiä keskenään. En voisi elää tuollaisessa asetelmassa.

Ei. Mitä mieltä tuollaisessa olisi?

En ja en. Eniten harmitti kun olimme puolisomme kanssa eronneet ja ennen kuin olimme saaneet edes asuntoa myytyä, erilleen muutettua ja huoltajuudesta sovittua, oli tämä jo raahannut itelleen uuden ukon jostain. Kyllä se vähän satutti, mutta enemmän mua kyllä ihmetytti se vastuuttomuus, miksi tuoda joku toinen keskelle omaa sotkua, välittämättä siitä miten se pieneen n. 4-vuotiaaseen vaikuttaa. Ei varmaan tarvi mainita että tätä suhdetta kesti sen 2kk.

Toki tässä keskustelussa erona se, että jos asioista yhdessä sovittaisiin, mutta itse en pystyisi.

M31

Ehkäpä sittenkin, jos tuo olisi keino välttää avioero. Mutta se pitäisi olla kunnioitukseen perustuva varma juttu molemmilta, eikä niin kuin juorujen mukaan Mika Salolla, että toinen puhuu välillä olevansa aviomies ja välillä sinkku tai parisuhteessa jonkun muun kanssa. Sivusuhteet ei saa olla mikään ylpeyden aihe ikinä.

Voisin oikeastaan elää tuollaisessa asumisjärjestelyssä jonkin aikaa, sillä parisuhdetta ei ole ollut tässä avioliitossa vuosiin, ei läheisyyttä eikä intiimielämää. Enkä todella halua lapsiani reppureissaajoksi vuoroviikkosysteemiin, varsinkaan sitä erityistä. Kumpikaan ei haluaisi asua erossa lapsista, eikä lasten isällä edes riittäisi hermot eikä jaksaminen lähihuoltajuuteen. Sitä en kyllä tiedä, ketkä hullut suostuisivat iskän ja äiskän etätyttikseksi ja -poikkikseksi.

Voisin. Tuollainen on itse asiassa vähän viritteilläkin. Ihmissuhdekuvioita on hyvin erilaisia eikä sitä tarvitse pöyristellä, jos jollekin sopii toisenlainen elämä kuin itselle.

Voisin, jos en ehkä sitä välttämättä enää kutsuisi parisuhteeksi. Ja sinänsä voisin myös kuvitella itseni tuollaiseen tilanteeseen uudeksi kumppaniksikin, jos vaan taustat ja perustelut olis sellaiset, että ne ymmärrän ja hyväksyn.

Ei  tuo ole parisuhde. En suostuisi.