Nainen, antaisitko tällaisen anteeksi miehelle?

Muistaisin aina, ehkä voisin kuitenkin antaa anteeksi jos olisin tehnyt samoin.

eli tyytynyt mieheen kun en parempaakaan löytänyt.

1/1

Taitaa olla uusi suhde, mun mies on kaikinpuolin täydellinen. Eihän sellaista ole olemassakaan. Josmiehen ainoa vika on, että suutuspäissään möläyttelee tuolaista, niin tottakai sen voi antaa anteeksi

Täydellinen mies, joka teeskentelee koko ajan ja etsii myös parempaa naista koko ajan? Ei oikein toimi. En halua olla väliaikaisratkaisu, haluan vakaan parisuhteen.

Pääsin luultavasti tli jos mies opettelisi jatkossa rakentavampaa riitelyä. Riitely taitojen puutetta tuo on.

Kyllähän tosta paha mieli tulis. Sanoisin varmaan, että eipä tartte enää tyytyä muhun. Herra on hyvä ja lähtee etsimään parempaa :D

Onneksi mieheni ei ala haukkua riidan aikana. Riidellä saa ja huutaakin toiselle, mutta haukkuminen ja toiselle tahalteen pahan mielen tekeminen on tosi rumaa ja lapsellista. Exäni teki tätä. Olin aina ruma ja läski jota kukaan ei halua.

Kyllä omassa suhteessani tuon kuuleminen olisi lopun alkua. Riitatilanne ei ole mikään tekosyy sanoa toiselle mitä tahansa. En osaa kuvitella oman mieheni sanovan minulle mitään noin loukkaavaa, mutta jos niin kävisi, en kyllä pääsisi siitä yli.

Varmaan yrittäisin antaa anteeksi, mutta lopulta katkeroituisin ja erohan siitä tulisi. Hän varmasti tarkoitti noita sanoja vähintään jollain tasolla.

En unohtaisi, asia jäisi vaivaamaan. En ole niin läheisriippuvainen tai miehenkipeä, ettenkö osaisi elää yksin. Tuo vaatisi sen, että asia selvitetään juurta jaksain puhumalla se halki. Eli oliko  vihastuksen voima ja halu loukata toista  motiivi sanoa noin vai sanoiko vain totuuden. Jos oli totuus, niin eroaisin. Ei tuossa hyvittelyt tai lahjat auta.

En antaisi anteeksi. Totuushan tuossa mieheltä lipsahti.

Mä en pääsisi yli.

Mä en haluaisi lähteä rakentamaan yhteistä tulevaisuutta ja perhettä ihmisen kanssa, joka on kanssani, koska parempaa ei saanut.

Vaikka tätähän miehet tekee tämän palstan perusteella. Mielestäni tuo on kuitenkin sen sortin epärehellisyyttä, että en kestäisi sitä. Miksi olla yhdessä, jos ei kiinnosta? Mikä pakko se parisuhde on? Miksi siihen pitää "päästä"?

Ihan sama oliko mies tosissaan vai ei, kumppanille ei tarvitse riidankaan aikana puhua tuolla tavalla.

En jäisi katsomaan. En jäisi hetkeksikään suhteeseen, jossa ruvetaan lytistämään toista tuollaisilla sanomisilla. Riidelläkin voi niin, että asiat riitelee. Tuollaiset puheet jättää pysyvät arvet suhteeseen. Kerta haukkumista riittää, koska siinä menee kerrasta maku toiseen.

Riippuisi niin paljon tilanteesta. Tuskin voisin antaa anteeksi. Ellen sitten itse olisi oukannut pahasti myös.

Joskus riidellesä tulee sanottua asioita, joita ei tarkoita. Se voi olla molemmin puolista. Eihän se rakentavaa ole, mutta joskus suuttumus voi vallata täysin ja sanotaan mitä vain, että saa loukattua toista. Yleensä silloin on itsekin jo loukkaantunut.

Jos osaa jälkeenpäin pyytää anteeksi ja sanoo, ettei tarkoittanut, niin voi hyvin antaa anteeksi ja unohtaa. Hyvä olisi tietysti oppia "paremmaksi riitelijäksi"..

Mä kelpaan itselleni. Lähden siitä.

Se ettei mies saa parempaa, on miehen oma vamma. Pitää miehen miettiä mikä siinä on vikana ettei kelpaa minua paremmalle.. Minussa se vika ei ole, vaan miehessä!

Se että mies tahtoo jotain muuta, etten riitä on sitten se kysymys miksi mies tahtoo olla tässä suhteessa.

Itse koen olevani tasavertainen ja hyväksytty. Miksi olisin jonkun kanssa yhdessä josta ajattelisin että olen parempi kuin hän.

Yrittäisin päästä yli mutta en pystyisi. Toimittaisi itsetuntoa ja miettisin asiaa kokoajan joten ei toimisi enää.

Ei, kyllä suhteessa pitäisi olla niin, että vastaisin jollain tavoilla sitä mitä mies tavoittelee, jotkut pitävät vaaleista toiset tummista jotkut puheliaista jotkut hiljaisista jne. Siksi epätoivoista miestä ei kukaan halua, kun sellainen tekee huonoja päätöksiä. Se kulissi ei koskaan kestä, lopulta alkaa kuitenkin tulla katkeraa tilitystä aiheesta "miksi et ole erilainen". Sitten kaikki on pielessä, peffa liian iso rai pieni, hiukset vääränlaiset, töitä tehdään liian paljon tai vähän, kaikki väärin. Tokaisu olisi lopun alkua ja enteilisi henkisen väkivallan alkua, lähtömerkkihän se.

Vierailija kirjoitti:

Jos osaa jälkeenpäin pyytää anteeksi ja sanoo, ettei tarkoittanut, niin voi hyvin antaa anteeksi ja unohtaa. Hyvä olisi tietysti oppia "paremmaksi riitelijäksi"..

Ei riitelytaitoja opi jos niitä ei opettele. Itselleni loukaavanoaa olisi jos puoliso sanoisi että olisihan se hyvä oppia jotakin mutta ei osoita minkäänlaista kiinnostusta sen opetteluun.

Suutuksissa sanottuja ei kannata ottaa täydestä.

Riitelyä olis hyvä opettaa koulussa.

Suhde loppuisi siihen.Välittömästi. MIehen ois turha soitella perään ja anoa anteeksiantoa.