Mitä tehdä kun minkään alan opiskelu ei kiinnosta?

Nostan

Mikä sua kiinnostaa arjessa? Luetko paljon (kirjallisuuden opinnot), liikutko (joku personal trainer tms...), katsotko elokuvia ja sarjoja (audiovisuaalinen työskentely), ilahdutko lapsista (lasten- ja nuorten ohjaaja). Siis mitä teet silloin, kun voit valita mitä teet? -> sen mukaan valitse ala.

Suurin osa ammattiopinnoista on niin käytännönläheistä, että ei voi rinnastaa peruskouluun millään tavalla.

Jos mikään ei kiinosta sinua odottaa loistava tulevaisuus sohvalla ruudun äärellä. Kaljaa naamaan ja maha kasvaa.

Kolmekymppisenä olet jo valmista kauraa eläkkeelle kun et ole ikinä tehnyt mitään niin fysiikkasi on kuin vanhuksella. Miespuolisena sinulla on suurempi todennäköisyys sairastua konsolipeukalon oireyhtymään.

Vähän uudempi vaiva joka ei vielä ole virallinen.Nykyisillä kolmekymppisillä voi olla 25 vuotta tai aina konsolipeleillä pelaamista. Toisaalta töitä ei ole kaikille niin aivan sama vaikka mikään ei kiinnosta. Kunnat käyttää jo nyt hävyttömästi 9 euron orjia. Monet kuntapalvelut pyörii orjien avulla.

Jos hallituksen suunnitelma antaa yrityksille samoilla ehdoilla orjia niin kuka enää palkkaa sen jälkeen?

Ei v.tt. kukaan kun ilmaisia saa työkkärin kautta. Tämä varmaan lisää mielenkiintoa johonkin alaan?

Ei kaikilla vaan ole mitään mielenkiinnon kohdetta mitä ammatteihin tulee. Esim. itse olen tehnyt nyt koko opiskelunjälkeisen elämäni (19+) vapaaehtoistyötä ja harrastanut liikuntaa, niin joukkueurheilua kuin ihan juoksua ja punttisalia. Isovanhemmilta saatu perintö ja asunto Helsingissä on mahdollistanut sen ettei taloudellista pakkoa ole mennä töihin.

Tykkään siis olla aktiivinen, auttaa ihmisiä jne., mutta minulla ei ole mitään paloa mihinkään tiettyyn ammattiin tai tehdä jotain tiettyä mekaanista hommaa päivästä toiseen. Olen tällä hetkellä 29v enkä ole tehnyt ns. oikeita töitä päivääkään elämässä, ellei armeijan käymistä lasketa (sekin tosin lähinnä velvollisuus).

Itse en arvota ihmisiä näiden ammatin tai tutkinnon perusteella muutenkaan. Minusta työ on ihmiselle asia joita nämä usein tekevät pakon edessä siksi että laskut saadaan maksettua, ei se määritä ihmistä persoonana. Minulla on ystäviä jotka ovat lakimiehiä, työttömiä, keittäjiä, pitsanpaistajia, vanhuuseläkeläisiä, heteroita, transsukupuolisia jne., tykkään elämästä ja kaikenlaisista ihmisistä ulkoisiin seikkoihin katsomatta.

Jos et tunne mitään alaa omaksesi, älä tunne siitä omantunnontuskia. Ihmiset ovat miljoonia vuosia pärjänneet ilman jotain Key Account Managereita ja vakuutusmyyjiä, ei kukaan ole oikeasti korvaamaton nykymaailmassa (jotain aivokirurgeja lukuunottamatta).

Tee juuri siten mikä sinusta parhaalta tuntuu, ja jos löydät jonkun mielenkiinnon kohteen tai harrastuksen jota voit tehdä jopa omaksi iloksesi, niin tee ihmeessä siitä ammatti ja elinkeino. Jos ei löydy, et silti ole yhtään sen huonompi ihmisenä. Ehkä se löytyy myöhemmin, ehkä ei. Olet arvokas mies/nainen/muu riippumatta siitä mistä elantosi tulee. Yleensä en nettipalstoille kirjoita viestejä mutta ajattelin rohkaista kun tämä asia on itsellekin nuorempana ollut ajankohtainen.

Sanopas muuta.

Ikää mulla nyt 31v ja edelleenkin ainoat koulut mitä on käytynä on lukio ja ammattikoulu.

Ei huvittaisi olla loppuelämääni 2100€/kk palkalla mutta toisaalta myös opiskelumotivaatio on aivan nollissa :(

Oletko käynyt työkkärin kautta uravalmennuksessa tai vastaavassa? Itse kävin ja löysin mahtavan työn, mutta jouduin ottamaan olosuhteiden pakosta lopputilin pe. Ei löytynyt asuntoa työpaikkakunnalta ajoissa, että olisi voinut suorittaa hommat paremmin. Matkaa töihin 55km suunta joka arkipäivä.. Muuten olisin jatkanut. Itse kävin Anakomin työvalmennuksessa. Tapasin valmentajan kolme tai neljä kertaa ja pari mailia vaihdettiin ja sitten tärppäsi... Jos siellä löytyy suunta sun elämälle.. Hänellä on esim työnhakukanavia enemmän, mistä minäkään en tiennyt mitään.. Ne paikat ei ole mollissa esim esillä. Oli todella paljon apua.. KAIKKI TÄMÄ ILMAISTA APUA työllistymiseen/tulevaisuuden hahmottamiseen. Työkkärissä vaan lähete sinne.. Pyydä.. Suosittelen.

Opiskelu ei kiinnosta vai mikään työ ei kiinnosta? Siinä on aika selvä ero. Ei sinne kouluun ole mikään pakko mennä jos löytyy jotain muuta mitä tykkää tehdä ja sitä voi tehdä ilman koulutustakin. Esimerkiksi jos tykkäät kirjoittaa, niin ei sinun tarvitse lähteä yliopistoon opiskelemaan journalismia, vaan voit perustaa vaikkapa blogin ja lähteä sitä kautta rakentamaan uraa kirjoittajana. Oikean elämän näytöt ovat muutenkin paljon vakuuttavampi asia kuin tutkintotodistus jos vain halumallasi alalla pystyy näyttöjä antamaan ilman tutkintoa. Tietenkin esimerkiksi lääkärinä se on mahdotonta.