Lue keskustelun säännöt.
Käytännön tietoa tai kokemusta kehitysvammaisten vanhemmuudesta?
22.07.2017 |
Meillä on lähipiirissä nuoripari, jotka molemmat lievästi kehitysvammaisia. Ja vielä melko toimintakykyisiä keskimääräiseen lievästi kehitysvammaiseen verrattuna. Asuvat pienehköillä tukitoimilla yhteistä kotia avuopuolisoina. Nainen pärjää ihan hyvin tuetussa palkkatyössä, joka tosin hänelle räätälöity ja hommattu vanhempiensa suhteilla. Hyvin omaehtoinen luonne. Mies enemmän johdateltavissa ja vähemmän omatoiminen, mutta kykenee myös tuettuun työhön. Kodinhoito sujuu tosiaan pienillä tuilla ja noudattavat hyvin rutiiniaan. Naisella vahvat tukiverkot, miehellä ei niinkään. Kummankaan kehitysvamma ei ole periytyvä eikä oletettavasti vaikuta hedelmällisyyteen.
Ovat viime aikoina alkaneet puhua aiempaa vakavammin vauvahaaveista ja kaikenlainen materiaali erilaisten kehitysvammaisten liittojen ja yhdistysten taholta tuntuu saavan heidät, tai lähinnä naisen, vahvistumaan vauvasuunnitelmissaan. Ja tietysti jos päättävät lapsen hankkia, mikään ei heitä voi estää.
Meitä kauhistuttaa. Miehellä ei tosiaan ole sillä tavalla läheisiä, naisella vanhemmat ja me olemme läheisimmät. Vanhemmat vielä aktiivisia ja virkeitä, mutta eivät ihan nuoria. Vaikka kuinka yritän asiaa ajatella ennakkoluulottomasti, on vaikea kuvitella tämän kehitysvammaisen pariskunnan oikeasti pärjäävän lapsen kanssa. Ehkä vauvan kanssa vahvasti tuettuna varsinkin, jos vauva sattuu olemaan rutiineihin helposti solahtavaa mallia, yöhuutajan kanssa sitten heikommin. Entä lapsen kasvaessa tai kun jotain yllättävää lapsen kanssa sattuu? Pariskunta lueskeltuaan perheenperustamisesta kehitysvammaisille suunnattua tarjolla olevaa materiaalia miettii lähinnä, että jos he eivät vaikka englannin tai matematiikan läksyissä osaa sitten auttaa, niin esimerkiksi me voisimme sitten auttaa heidän lastaan. No toki voisimme, mutta... No joo.
Onko kenelläkään ihan käytännön tietoa kehitysvammaisten perheenperustamisesta ja asioiden sujumisesta? Millaisia ovat käytännönjärjestelyt ja miten sujuvat? Itseä suoraan sanottuna hirvittää ihan kamalasti, että päättävät vain hankkiutua raskaaksi ja siinä sitten ollaan. En oikein osaa kuvitella, että tämä pariskunta oikeasti pärjäisi lapsen kanssa pidemmän päälle ja toisaalta tilanne, jossa lapsi asuisi sijoitettuna joko isovanhemmilla tai meillä aiheuttaisi takuulla konflikteja pariskunnan kanssa. Ulkopuolinen sijaisperhe taas tuntuisi varmasti ainakin isovanhemmista todella vaikealta ratkaisulta.
Kommentit (21)
Yritä kertoa realistisesti mitä vauvan hoito tosi elämässä on. Minua surettaa että puhutaan että jokaisella on
oikeus saada lapsi- entäpä lapsen oikeus saada elää "tavallisten" vanhempien hoivissa? Sano että te ette voi
sitoutua heidän lapsensa hoitajiksi! Jospa hommaisivat kissan tai muun eläimen? Eikö joku terveydenhoitaja
tms vosi vaikuttaa heihin? Minusta sterilisaatio olisi viisain ratkaisu näissä tapauksissa, he eivät voi
lapselle tarjota hyvää kasvuympäristöä kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö joku terveydenhoitaja
tms vosi vaikuttaa heihin? Minusta sterilisaatio olisi viisain ratkaisu näissä tapauksissa, he eivät voi
lapselle tarjota hyvää kasvuympäristöä kuitenkaan.
Vastentahtoinen sterilisaatio nyt on kaikkien ihmisoikeuksien vastaista, mutta kieltämättä itsestäkin esimerkiksi Kehitysvammaisten tukiliiton julkaisut vanhemmuutta koskien ja osin muistakin aiheista ovat aika todellisuudesta vieraantuneita. Heidän lähtökohtansa kun on, että kehitysvammaiset ovat kuten ketkä tahansa muutkin, joten heillä pitäisi olla oikeus esimerkiksi sellaisiin asumisratkaisuihin, joissa yhtä ihmistä hoitamaan yhteiskunta palkkaa 3-10 ihmistä. Ja jos heidän suositustensa mukaisissa asumisratkaisuissa henkilökunta ei viihdy ja sairaslomat ja vaihtuvuus siksi suurta, tämä toki on ongelma, koska aiheuttaa hoitajien vaihtumista vammaisten kannalta, mutta ratkaisuna olisi hoitajien asennemuutos. Jos hoitaja ei älyä haluavansa työvuoroja, jotka esim. alkavat 10.30 ja loppuvat 18.30 niin hän ei vain kiinnitä tarpeeksi huomiota ajankohdan hyviin puoliin. Samalla tavalla hoitaja ei ole oikein orientoitunut, jos hän haluaa päästä työvuorosta pois, kun se loppuu, eikä halua vammaisen toiveiden aikataulusta muuttavan kotiinlähtöaikaansa.
Eipä sitä estääkään voi, jos lapsen tekevät. Yhden tapauksen tiedän, jossa kehitysvammaiset ovat lapsensa sosiaalityön tukemana kasvattaneet. Murrosiässä tosin eleli paljon isovanhemmillaan. Ei ihanteellista lapselle, mutta riittävän hyvä vanhemmuus sitten kai.
Ei mun lapseni osaisi vastata vauvan tarpeisiin. Kyllä mun pitäisi antaa koko ajan ohjeita siitä, että nyt vauva tarvitsee syötävää, laita vauva sänkyynsä nukkumaan, katsotko, onko vauvalla vaippa liian märkä ja opettaa häntä pukemaan vauvaa. Saati, että hän pystyisi vastaaman vauvan sosioemotionaalisiin tarpeisiin. Minun olisi siis koko ajan oltava läsnä varaäitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari vuotta sitten tuli televisiosta dokumentti Ruotsista, missä nyt aikuiset kehitysvammaisten lapset kertoivat millaista oli ollut elää kehitysvammaisten vanhempien lapsena. Ruotissa oli muutamia kymmeniä vuosia sitten ollut vallalla hyvin ihanteellinen näkemys miten kehitysvammaistenkin tulee saada hankkia lapsia ja olla vanhempia jne. Nämä nyt aikuiset lapset kertoivat, miten viranomaisten, kodinhoitajien ynnä muitten tuki oli ollut täysin riittämätöntä. Moni kertoi suurista perushoitoon ja -tarpeisiin liittyvistä puutteista, nälästä, liasta, rajattomuudesta, rakkaudettomuudesta, arjen sujumattomuudesta. Pahimpana pidettiin vaillinaista tunneyhteyttä ja syvää ymmärtämättömyyden kokemusta vanhempien kanssa - monella aikuisella oli paljon traumoja lapsuudestaan ja he olivat käyneet vuosikausia terapiassa tai kävivät edelleen. Moni oli hyvin vihainen Ruotsin valtiolle tuosta silloisesta virallisesta näkemyksestä, jossa siis suorastaan kannustettiin kehitysvammaisia hankkimaan lapsia.
Mielestäni kehitysvammaisten tasa-arvoisuus ymmärretään täysin väärin silloin kun ollaan vaatimassa heille oikeutta vanhemmuuteen. Asioita tulee aina ajatella eri kanteilta,mja tietyt tosiasiat on myönnettä ja hyväksyttävä. Kunnioittaa voidaan ja pitää silti.
Mikäli vauva tai pikkulapsi jätettäisiin ei-kehitysvammaisen 4-vuotiaan hoitoon viikoksi, se olisi rikos ja heitteillejättö. Ihan käsittämätöntä ajattelua että aikuisen kehossa oleva ymmärrykseltään esim 4-vuotias kykenisi huolehtimaan toisesta ihmisestä. Tarvitseehan hän tukea ja apua omaankin selviytymiseensä!
Tiedän yhden hyvin lievästi kehitysvammaisen naisen, joka on saanut kolme lasta. Jokainen on huostaanotettu. Äiti sinänsä on yrittänyt parhaansa lasten kanssa, mutta perushoiva on jäänyt selkeästi puutteelliseksi (esim että vauva saisi herätessään ja itkiessään ruokaa - äiti ei nähnyt tarpeelliseksi antaa koska "häntä nukutti"). Äidin luona vierailevat lukuisat miehet käyttivät runsaasti alkoholia. Viimeisen lapsen syntyessä äiti houkuteltiin ottamaan hormonikierukka, niin että lapsia ei ole enää syntynyt enempää.
Numero 7 jatkaa vielä.
Voisiko aloittaja järjestää lapsesta haaveilevalle pariskunnalle mahdollisuuden hoitaa vauvaa (yhdessä vauvan vanhemman kanssa)? Silloin ajatus vauvanhoidosta ehkä konkretisoituisi hieman. Kakkapeppu on pestävä ja vauvan ehdoilla on mentä. Unikin voi jäädä vähiin jne.
Pitemmän päälle voisi olla tärkeää jonkunlainen kummina tai viikonloppuhoitajina toimiminen. Tiedän useamman kehitysvammaisen, joille esimerkiksi sisarusten lapset tai oma kummilapsi ovat hyvin tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aloituksen nainen on yhden meidän lapsemme kummi. Sinänsä kummius on hänelle tärkeää, samoin tätinä olo kahdelle muulle lapsellemme, mutta kummilapsensa ollessa pieni ei ollut kovin innokas hoitamaan. Vauvahaaveet ovat tulleet enemmän ajankohtaiseksi nyt vähän myöhemmin. Lisäksi kokee, että meidän lapsemme olivat vauvoina 'vaikeita' ja heidän lapsensa ei olisi. Toki meidän omat olivatkin ehkä keskimääräistä vauvaa kärttyisämpiä ja valvottavampia, mutta kyllä heidän käsityksensä on myös hyvin epärealistinen.
Nyt kun kummilapsensa ja sisaruksensa ovat hieman isompia, kummilapsi alakoululainen ja meidän nuorinkin jo menossa eskariin, ei oikein osaa luotevasti lastemme kanssa olla, eikä ihan pysy perässä varsinkaan esikoisen jutuissa. En todellakaan pysty kuvittelemaan, että tämä läheisemme pystyisi vastaamaan varsinkaan kasvavan lapsen emotionaalisiin tarpeisiin. Esimerkiksi juuri kummilapsensa kohtaa nykyisin jotenkin tasavertaisena tai jopa lapsen huolehdittavana eikä huolehtijana. Ja kuitenkin tuo meidän esikoinenkin on vielä oikeasti aika pieni ja tarvitsee paljon huolenpitoa vanhemmilta.
Ap
Se riittävä vanhemmuus, johon lastensuojelu perustuu ei useinkaan ole riittävää vanhemmuutta keskivertovanhemman näkökulmasta. Isovanhempien ja tätien ja setien voi olla vaikea hyväksyä, kuinka toistaitoinen vanhemmuus katsotaan riittäväksi. Suomessakin on jonkin verran kehitysvammaisia vanhempia, jotka kasvattavat itse lastaan. Todennäköisesti läheskään kaikkien läheiset eivät ole samaa mieltä heidän pystyvyydestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö niille tehdä sterilisaatio ja vasektomia.
Tunnen yhden pariskunnan, jotka molemmat ovat lievästi kehitysvammaisia. Hoitavat itse lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden pariskunnan, jotka molemmat ovat lievästi kehitysvammaisia. Hoitavat itse lapsensa.
Miten pärjäävät ja onko paljon tukitoimia?
Kyllä kehitysvammaisia vanhempia on ja jotkut tosiaan kasvattavat lapsen itse. Isovanhemmat yms. todennäköisesti usein auttavat paljon. Yhteiskunnan tuki ei turvallista lapsuutta riitä tuossa tilanteessa takaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden lievähkösti kehitysvammaisen äidin, hänellä on yksi lapsi huostassa holtittoman elämän (mm. päihteet) vuoksi ja nyt odottaa toista lasta, jonka isästä ei oikein tietoa. Hän on kaikkea muuta kuin äitimateriaalia. Asuu tuetusti ja käy tukityössä, aina välillä retkahtelee aineisiin. Tiiä sit yhtään onko nyt raskausajan ollut kuivilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden pariskunnan, jotka molemmat ovat lievästi kehitysvammaisia. Hoitavat itse lapsensa.
Miten pärjäävät ja onko paljon tukitoimia?
Pärjäävät hyvin. Sukulaiset ovat tukena, mutta tietääkseni mitään erityistä apua ei ole. Tämä pariskunta on tosin varsin hyvätasoinen. On ajokortit jne.
Mies ei ole hyvä vanhempi, mutta kehitysvammaisia ja heikkolahjaisia kannustetaan lisääntymään ihmisoikeuksien ja suvaitsevaisuuden nimissä.
Homojen adoptio-oikeutta vastustetaan sillä perusteella, että lapset kärsisi ja heitä kiusattaisiin vanhempiensa takia. Entä jos vanhemmilla on älyllistä kehitysvammaisuutta? Liikuntavammaiset, kuurot, lyhytkasvuiset yms. kykenee vanhemmuuteen ja monilla kuuroilla onkin lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ei mun lapseni osaisi vastata vauvan tarpeisiin. Kyllä mun pitäisi antaa koko ajan ohjeita siitä, että nyt vauva tarvitsee syötävää, laita vauva sänkyynsä nukkumaan, katsotko, onko vauvalla vaippa liian märkä ja opettaa häntä pukemaan vauvaa. Saati, että hän pystyisi vastaaman vauvan sosioemotionaalisiin tarpeisiin. Minun olisi siis koko ajan oltava läsnä varaäitinä.
Minusta kaikista erikoisinta on se, kuinka ihmiset paheksuu teini-ikäisen raskautta ja pitäisi saada pakkoabortti lailliseksi. Samat ihmiset ei kuitenkaan näe ongelmaa 27-vuotiaassa kehitysvammaisessa, joka onkin henkiseltä iältään 10-vuotias mutta silti hyvä äiti tuettuna.
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten tuli televisiosta dokumentti Ruotsista, missä nyt aikuiset kehitysvammaisten lapset kertoivat millaista oli ollut elää kehitysvammaisten vanhempien lapsena. Ruotissa oli muutamia kymmeniä vuosia sitten ollut vallalla hyvin ihanteellinen näkemys miten kehitysvammaistenkin tulee saada hankkia lapsia ja olla vanhempia jne. Nämä nyt aikuiset lapset kertoivat, miten viranomaisten, kodinhoitajien ynnä muitten tuki oli ollut täysin riittämätöntä. Moni kertoi suurista perushoitoon ja -tarpeisiin liittyvistä puutteista, nälästä, liasta, rajattomuudesta, rakkaudettomuudesta, arjen sujumattomuudesta. Pahimpana pidettiin vaillinaista tunneyhteyttä ja syvää ymmärtämättömyyden kokemusta vanhempien kanssa - monella aikuisella oli paljon traumoja lapsuudestaan ja he olivat käyneet vuosikausia terapiassa tai kävivät edelleen. Moni oli hyvin vihainen Ruotsin valtiolle tuosta silloisesta virallisesta näkemyksestä, jossa siis suorastaan kannustettiin kehitysvammaisia hankkimaan lapsia.
Mielestäni kehitysvammaisten tasa-arvoisuus ymmärretään täysin väärin silloin kun ollaan vaatimassa heille oikeutta vanhemmuuteen. Asioita tulee aina ajatella eri kanteilta,mja tietyt tosiasiat on myönnettä ja hyväksyttävä. Kunnioittaa voidaan ja pitää silti.
Mikäli vauva tai pikkulapsi jätettäisiin ei-kehitysvammaisen 4-vuotiaan hoitoon viikoksi, se olisi rikos ja heitteillejättö. Ihan käsittämätöntä ajattelua että aikuisen kehossa oleva ymmärrykseltään esim 4-vuotias kykenisi huolehtimaan toisesta ihmisestä. Tarvitseehan hän tukea ja apua omaankin selviytymiseensä!
Tiedän yhden hyvin lievästi kehitysvammaisen naisen, joka on saanut kolme lasta. Jokainen on huostaanotettu. Äiti sinänsä on yrittänyt parhaansa lasten kanssa, mutta perushoiva on jäänyt selkeästi puutteelliseksi (esim että vauva saisi herätessään ja itkiessään ruokaa - äiti ei nähnyt tarpeelliseksi antaa koska "häntä nukutti"). Äidin luona vierailevat lukuisat miehet käyttivät runsaasti alkoholia. Viimeisen lapsen syntyessä äiti houkuteltiin ottamaan hormonikierukka, niin että lapsia ei ole enää syntynyt enempää.
Ongelmana on juurikin tämä tasapäistäminen vammattomiin ihmisiin. Kehitysvammaisista puhutaan aika ristiriitaisesti. Pitäisi olla samat oikeudet seksin harrastamiseen tuntemattomien kanssa, perheen perustamiseen, isojen ostosten tekemiseen ja alkoholin käyttöön, koska kehitysvammaisetkin ovat aikuisia ihmisiä. Mutta jos kehitysvammaista käytetään hyväksi, ihmiset korostaa hänen vammaisuutta kuinka lapsen tasolla olevaa ei saa kohdella noin. Silloin osoitellaan syyttävin sormin viranomaisia.
Itsemääräämisoikeuslain mennessä läpi kenenkään ei tarvitse ottaa vastuuta. Tiedän kehitysvammaisen naisen, joka asuu asuntolassa. Käy työtoiminnassa, jonne pääsee itse bussilla. Hän sairastaa diabetesta, mutta syö silti joka päivä mäkkiruokaa, sipsejä ja karkkia. Jättää jopa diebeteslääkkeet ottamatta, mutta ei ymmärrys riitä että olisi tärkeää ottaa lääkitys. Hän jopa myy seksiä ostaakseen tavaraa. Läheiset ei pysty tekemään mitään hoitajien vedotessa tuohon pykälään.
Erikoista mutta totta, juurikin kehitysvammaisten läheiset kannatti itsemääräämisoikeuslakia ja ovat nyt vihaisia hoitajille, kun oma lapsi soittaa yli sadan euron laskuja ja menee klo 5 aamulla ulos tienaamaan karkkirahansa seksillä. Sitten ollaan taas vaatimassa omalle lapselle oikeutta itsenäiseen elämään.
Tiedän yhden kehitysvammaisen naisen, jolla lapsi. Äiti ja vauva olivat ensikodissa aikansa, mutta sen jälkeen lapsi on asunut naisen vanhemmilla. Äiti käy leikkimässä äitiä aina silloin tällöin. Telkkarista olen nähnyt juttua joskus sellaisistakin, jotka lapsen ovat saaneet pitää. Ja siinä Vantaan perhesurmassa vanhemmat taisivat huhujen mukaan olla kehitysvammaisia.Ne lapsethan siis ainakin vierailivat vanhemmillaan, vaikka taisivat olla sijoitettuna muualle.