Käytännön tietoa tai kokemusta kehitysvammaisten vanhemmuudesta?

Meillä on lähipiirissä nuoripari, jotka molemmat lievästi kehitysvammaisia. Ja vielä melko toimintakykyisiä keskimääräiseen lievästi kehitysvammaiseen verrattuna. Asuvat pienehköillä tukitoimilla yhteistä kotia avuopuolisoina. Nainen pärjää ihan hyvin tuetussa palkkatyössä, joka tosin hänelle räätälöity ja hommattu vanhempiensa suhteilla. Hyvin omaehtoinen luonne. Mies enemmän johdateltavissa ja vähemmän omatoiminen, mutta kykenee myös tuettuun työhön. Kodinhoito sujuu tosiaan pienillä tuilla ja noudattavat hyvin rutiiniaan. Naisella vahvat tukiverkot, miehellä ei niinkään. Kummankaan kehitysvamma ei ole periytyvä eikä oletettavasti vaikuta hedelmällisyyteen.

Ovat viime aikoina alkaneet puhua aiempaa vakavammin vauvahaaveista ja kaikenlainen materiaali erilaisten kehitysvammaisten liittojen ja yhdistysten taholta tuntuu saavan heidät, tai lähinnä naisen, vahvistumaan vauvasuunnitelmissaan. Ja tietysti jos päättävät lapsen hankkia, mikään ei heitä voi estää.

Meitä kauhistuttaa. Miehellä ei tosiaan ole sillä tavalla läheisiä, naisella vanhemmat ja me olemme läheisimmät. Vanhemmat vielä aktiivisia ja virkeitä, mutta eivät ihan nuoria. Vaikka kuinka yritän asiaa ajatella ennakkoluulottomasti, on vaikea kuvitella tämän kehitysvammaisen pariskunnan oikeasti pärjäävän lapsen kanssa. Ehkä vauvan kanssa vahvasti tuettuna varsinkin, jos vauva sattuu olemaan rutiineihin helposti solahtavaa mallia, yöhuutajan kanssa sitten heikommin. Entä lapsen kasvaessa tai kun jotain yllättävää lapsen kanssa sattuu? Pariskunta lueskeltuaan perheenperustamisesta kehitysvammaisille suunnattua tarjolla olevaa materiaalia miettii lähinnä, että jos he eivät vaikka englannin tai matematiikan läksyissä osaa sitten auttaa, niin esimerkiksi me voisimme sitten auttaa heidän lastaan. No toki voisimme, mutta... No joo.

Onko kenelläkään ihan käytännön tietoa kehitysvammaisten perheenperustamisesta ja asioiden sujumisesta? Millaisia ovat käytännönjärjestelyt ja miten sujuvat? Itseä suoraan sanottuna hirvittää ihan kamalasti, että päättävät vain hankkiutua raskaaksi ja siinä sitten ollaan. En oikein osaa kuvitella, että tämä pariskunta oikeasti pärjäisi lapsen kanssa pidemmän päälle ja toisaalta tilanne, jossa lapsi asuisi sijoitettuna joko isovanhemmilla tai meillä aiheuttaisi takuulla konflikteja pariskunnan kanssa. Ulkopuolinen sijaisperhe taas tuntuisi varmasti ainakin isovanhemmista todella vaikealta ratkaisulta.