Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko paha? En rakasta enää miestäni.
22.07.2017 |
Olemme olleet naimisissa kohta kolme vuotta, mutta olen tajunnut viime aikoina etten rakasta miestäni. Mies on erittäin hyvä mies, hyvässä työpaikassa jne. Mutta, mies ei ole erityisen hyvännäköinen erityisesti siksi että on alkanut kaljuuntumaan. Olen itse varsin kaunis ja pidän ulkonäöstäni huolta. Tajusin tilanteen kun olen saanut olla parin "alfa-miehen" piirittämänä viimeaikoina. Minulla olisi mahdollisuus saada itseni tasoinen mies ja siksi tuo oma ukko on alkanut näyttää liian vahvasti betalta ja rakkaus häneen on hiipunut. Olisiko ihan hirveä akka jos otan avioeron tämän takia?
Kommentit (17)
Olet hirveä akka jos edes kuvittelet näin kehnon provon menevän todesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi roikkua miehessä jota et rakasta? Ero ehdottomasti.
YKSIKÄÄN nainen ei ajattelisi/kirjoittaisi näin.
Surkea ja onneton kyhäelmä.
Vierailija kirjoitti:
Olet hirveä akka jos edes kuvittelet näin kehnon provon menevän todesta.
On tämä sairas palsta. Heti ensimmäisenä joku on huutamassa provoa. Ymmärrän että ulkonäkökeskeisyys on pahasta, mutta en minä tunteilleni mitään voi.
Terv. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet hirveä akka jos edes kuvittelet näin kehnon provon menevän todesta.
On tämä sairas palsta. Heti ensimmäisenä joku on huutamassa provoa. Ymmärrän että ulkonäkökeskeisyys on pahasta, mutta en minä tunteilleni mitään voi.
Terv. AP
Ei tunteille voikaan, mutta teoilla voi. Ei tunteilla tarvitse mitään tehdä.
Totta kai tunteet ovat tärkeämmät kuin, niin, mikä? Ihan vilpittömästi olen tätä mieltä. Seksikin tuntuisi varmasti ihan mielettömältä miehen, jota ihailee, kanssa. Nam, kaipaisin sitä itsekin, jos olisin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet hirveä akka jos edes kuvittelet näin kehnon provon menevän todesta.
On tämä sairas palsta. Heti ensimmäisenä joku on huutamassa provoa. Ymmärrän että ulkonäkökeskeisyys on pahasta, mutta en minä tunteilleni mitään voi.
Terv. AP
Ei tunteille voikaan, mutta teoilla voi. Ei tunteilla tarvitse mitään tehdä.
Oikeasti, miten joku voi ajatella noin tyytymättömyydentunteissaan? "On hyvä olla tyytymätön", vai?
Ei avioliitto olla tunnekysymys, vaan tahtokysymys. Tyytymättömiä hetkiä tulee varmasti kaikille, mutta ei niiden seurauksena tarvitse liittoa rikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et rakasta miestäsi niin tottakai pitää erota. Miehesi löytää sitten naisen joka ansaitsee hänet ja rakastaa häntä. Miksi menit hänen kanssaan alunperin naimisiin? Hyvän työn takia? Oliko ne kaikki hyvännäköiset ei-kaljuuntuvat miehet sitten niin köyhiä ettet voinut sellaiseen rakastua ja mennä naimisiin?
Elämä on liian lyhyt olemiseen ihmisen kanssa jota ei rakasta. Ja meillä kaikilla on vain tämä yksi elämä. Sinäkään ap et tuosta enää nuorru vaikka miten pidät huolta ulkonäöstäsi, se on nyt toimittava tai sitten tyydyttävä pilaamaan oma ja miehen elämä rakkaudettomassa parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei avioliitto olla tunnekysymys, vaan tahtokysymys. Tyytymättömiä hetkiä tulee varmasti kaikille, mutta ei niiden seurauksena tarvitse liittoa rikkoa.
Nimenomaan se on tunnekysymys. Rakkauden takia avioliittoon mennään. Kysytään tahdotko rakastaa, se ei aina riitä että tahtoo rakastaa jos ei vaan rakasta. Se on väärin puolisoa kohtaan olla väkisin parisuhteessa jos ei rakasta, se vaan pahenee aikaa myöden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei avioliitto olla tunnekysymys, vaan tahtokysymys. Tyytymättömiä hetkiä tulee varmasti kaikille, mutta ei niiden seurauksena tarvitse liittoa rikkoa.
Niin kauan kun ei ole lapsia, niin mitä tuollaisilla avioliittositoumuksilla ja -lupauksilla on end of the day virkaa?
Kannattaa ottaa huomioon, että nämäkin alfaurokset vanhenevat, saavat ryppyjä, voivat kaljuuntua, harmaantua, lihoa jne. Sitten tulee jälleen ero, kun paremmin säilynyt alfauros alkaa piirittää sinua. Ja hänen vanhetessaan tulee taas ero, kun seuraava komistus iskee silmänsä sinuun. Sitäkö sinä haluat?
Siis olettaen, että itse säilyt nykyiselläsi. Useimmat naisetkin tosin saavat jossakin vaiheessa ryppyjä, maksaläiskiä tms vanhenemisen merkkejä. Jos pidät huolta ulkonäöstäsi, et todennäköisesti päästä itseäsi lihomaan, tukan saa värjätyksi jne, mutta aina tuppaa jotakin tulemaan. Onko sinulla sitten tarpeeksi varallisuutta kauneusleikkauksiin yms. konsteihin?
Itse olen ollut naimisissa lähes 30 vuotta, ja kummallakin on ryppynsä yms. vikansa. Meillä kuitenkin muut ominaisuudet ratkaisevat. Jo parikymppisenä näin vanhan pariskunnan, joka käveli käsikynkkää vaimon huonon kunnon takia. Tuollaista suhdetta minäkin haluan, ajattelin silloin, ja sen olen saanutkin. Vaikka emme ole kävelleet kirjaimellisesti käsikynkkää, mieheni on tukenut minua kaikin tavoin vakavien sairauksieni aikana (käynyt kaupassa, pessyt mattoja ja kaikennäköistä muuta arkista. Nyt voidessani paremmin lähdemme pian kahdestaan pidennetylle viikonloppureissulle Suomen ulkopuolelle - siis romantiikkakin pelaa).
En siis todellakaan ole mikään kaunotar, joten eipä minulla ole kanttiakaan vaatia mieheltä täydellistä ulkonäköä, mutta kertokaa te kokeneet, mitä sillä kauneudella/komeudella oikeasti tekee. Silmänilo on asia erikseen, mutta minulle riittää, että silloin tällöin tulee joku komistus kadulla vastaan. Tällä iällä olisin jo sellaisten kanssa niin kuin entinen koira, joka juoksee innoissaan auton perässä, mutta ei kiinni saatuaan tietäisi, mitä sillä tekisi. Minulla ei siis ole tarvetta olla kateellinenkaan, päinvastoin: saatan joskus nähdessäni kauniin naisenkin mainita, että onpa upeat hiukset, asu tms, eikä minulla todellakaan ole taka-ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei avioliitto olla tunnekysymys, vaan tahtokysymys. Tyytymättömiä hetkiä tulee varmasti kaikille, mutta ei niiden seurauksena tarvitse liittoa rikkoa.
Nimenomaan se on tunnekysymys. Rakkauden takia avioliittoon mennään. Kysytään tahdotko rakastaa, se ei aina riitä että tahtoo rakastaa jos ei vaan rakasta. Se on väärin puolisoa kohtaan olla väkisin parisuhteessa jos ei rakasta, se vaan pahenee aikaa myöden.
Miksi aina sanotaan, että se on väärin puolisoa kohtaan? Minusta se on lähinnä väärin sitä, joka ei rakasta, kohtaan. Koska ihminen nauttii siitä, että saa rakastaa ja olla rakastamansa ihmisen kanssa, vaikka tämä ei nyt niin samoin koko ajan tuntisikaan.
Vaimo kirjoitti:
Kannattaa ottaa huomioon, että nämäkin alfaurokset vanhenevat, saavat ryppyjä, voivat kaljuuntua, harmaantua, lihoa jne. Sitten tulee jälleen ero, kun paremmin säilynyt alfauros alkaa piirittää sinua. Ja hänen vanhetessaan tulee taas ero, kun seuraava komistus iskee silmänsä sinuun. Sitäkö sinä haluat?
Siis olettaen, että itse säilyt nykyiselläsi. Useimmat naisetkin tosin saavat jossakin vaiheessa ryppyjä, maksaläiskiä tms vanhenemisen merkkejä. Jos pidät huolta ulkonäöstäsi, et todennäköisesti päästä itseäsi lihomaan, tukan saa värjätyksi jne, mutta aina tuppaa jotakin tulemaan. Onko sinulla sitten tarpeeksi varallisuutta kauneusleikkauksiin yms. konsteihin?
Itse olen ollut naimisissa lähes 30 vuotta, ja kummallakin on ryppynsä yms. vikansa. Meillä kuitenkin muut ominaisuudet ratkaisevat. Jo parikymppisenä näin vanhan pariskunnan, joka käveli käsikynkkää vaimon huonon kunnon takia. Tuollaista suhdetta minäkin haluan, ajattelin silloin, ja sen olen saanutkin. Vaikka emme ole kävelleet kirjaimellisesti käsikynkkää, mieheni on tukenut minua kaikin tavoin vakavien sairauksieni aikana (käynyt kaupassa, pessyt mattoja ja kaikennäköistä muuta arkista. Nyt voidessani paremmin lähdemme pian kahdestaan pidennetylle viikonloppureissulle Suomen ulkopuolelle - siis romantiikkakin pelaa).
En siis todellakaan ole mikään kaunotar, joten eipä minulla ole kanttiakaan vaatia mieheltä täydellistä ulkonäköä, mutta kertokaa te kokeneet, mitä sillä kauneudella/komeudella oikeasti tekee. Silmänilo on asia erikseen, mutta minulle riittää, että silloin tällöin tulee joku komistus kadulla vastaan. Tällä iällä olisin jo sellaisten kanssa niin kuin entinen koira, joka juoksee innoissaan auton perässä, mutta ei kiinni saatuaan tietäisi, mitä sillä tekisi. Minulla ei siis ole tarvetta olla kateellinenkaan, päinvastoin: saatan joskus nähdessäni kauniin naisenkin mainita, että onpa upeat hiukset, asu tms, eikä minulla todellakaan ole taka-ajatuksia.
Niin, "mieheni on tukenut minua kaikin tavoin". Onpa hienoa, sinä olet sitten vain nautiskellut tästä tuestako?
En minäkään rakasta miestäni enää. Jollain tapaa kuitenkin välitän ja olen kiintynyt. Omalla kohdallani tämä ei kuitenkaan johdu miehen ulkonäöstä (vaikka onkin lihonut paljon), vaan miehen käytöksestä minua kohtaan. Olen kätevä likasanko, kun esim. työasiat turhauttavat. On kurjaa elää varpaillaan.
Alue: Aihe vapaa
Jätä se sika !