Lue keskustelun säännöt.
Kun yhteishuoltajuus ei ole vaihtoehto enää
21.07.2017 |
Olen hoitanut 9-v tyttäreni käytännössä yksin koko sen ajan mitä olen ollut erossa hänen isästään eli 5 vuotta. Isä tapaa lasta joka toinen viikonloppu. Isä vaikeuttaa kaikin keinoin kaikkea, vetoaa oikeuksiinsa (velvollisuuksiahan hänellä ei ole). On yrittänyt vaatia mm. Että minun pitäisi kysyä häneltä lupaa lapsemme on yökyläilyyn kaverillaan (ei tod. Tarvitse), minun pitäisi ostaa lapselle vain miehen mielen mukaisia merkkivaatteita (ostakoon itse jos haluaa), lapsi ei saisi tavata minun vanhempia (mies ei heistä tykkää). Onneksi en ole suostunut mihinkään pompotteluun vaan olen antanut esitellä uhkailujaan ja vaateitaan rauhassa kiinnittämättä niihin sen enempää huomiota. Mies vastustaa kaikkea, ja jopa passinhausta lapselle piti taistella. Mies yritti sabotoida lapsen lomamatkan kanssani ulkomaille, väitti etten saa lähteä maasta ilman hänen lupaansa.
Mies on ihan kantasuomalainen ja pesunkestävä narsisti. Erosin hänestä koska hän pahoinpiteli minua ja petti. Jotenkin mies sai minut kuitenkin käännettyä syylliseksi eroon ja valtaosan ystävistäni minua vastaan. Mies ilmoitti 5 v sitten että jos hänet jätän, hän tulee tuhoamaan minut.
Mies on hakannut kaikkia naisystäviään joita jälkeeni on ollut. Yksi naisystävä käy psykoterapiassa miehen kiusattua hänet itsemurhan partaalle. Nykyinen miehen naisystävä on myös ottanut turpaan mieheltä, jopa naisen lasten edessä, mutta mies on kääntänyt asian niin että hän on uhri. Jotkut naiset ovat lähteneet oikeuteen asti miehen hakattua heitä, mutta mies on aina onnistunut pelottelemaan heidät hiljaiseksi.
Nyt mittani on täynnä, en halua päästää lasta miehen luokse, sillä mies juo kokoajan. Tällä hetkellä miehellä on päällä 3 pahoinpitelysyytettä, mutta eiköhän hän saa nekin ajettua alas.
Lastensuojeluun mies tekee minusta ilmoituksia mm. Että Käytän aineita (ja nyt sitten juostaan pissatesteissä ja mies nauraa partaansa). Tietenkään en käytä mitään.
Lastensuojelu uskoo miestä, eikä vaivaudu edes kaivamaan miehen rikosrekisteriä/ poliisilla olevia tietoja (miehellä rattijuopumuksista, pahoinpitelyistä, ties miestä tuomioita ja lähes kuukausittain poliisin kanssa tekemisissä ). Nyt minä olen se paha kun estän lapsen ja isän tapaamiset.
Miten jatkaa? Miten taistella kun mies säännönmukaisesti saa kaikki puhuttua puolelleen? Onko missään järkeä vai pitäisikö vaan luovuttaa ja antaa miehen voittaa minutkin, tuhota kuten uhosi?
Kommentit (4)
Ensinnäkin, voimia tulevaan taisteluun. Olet kaiken tärkeimmällä asialla - lapsesi hyvinvoinnin turvaamisella ja on tosi hienoa että et anna pomputella itseäsi.
Säästä kaikki miehen viestit ja uhkailut, pidä päiväkirjaa tapahtumista. Älä itse provosoidu vaikka hän provosoisi. Miehen aiheettomat syytteet kääntyvät itseään vastaan, kun ilmenee että ne ovat perättömiä.
Ota yhteys lastenvalvojaan ja kerro tilanne. Ole yhteydessä huoltajuusriitoihin erikoistuneen asianajajan kanssa. Muista, että kaikki muutoshakemukset pitää perustella lapsen edun kannalta, ei sen kannalta mitä aikuiset tahtovat. Olisiko sinun mahdollista saada joku miehen eksistä todistajaksesi? Se, että mies on väkivaltainen ja vielä lasten edessä, kertoo siitä että hän ei ole riittävän tasapainoinen vanhemmaksi.
JA lopuksi, tämä aiheuttaa varmaan paskamyrskyn... Mitä jos vaan kylmästi estäisit tapaamiset? Onko sakkorangaistus pahin mahdollinen seuraamus sinulle? Jos saat muutaman vuoden vitkuteltua erilaisissa oikeusprosesseissa, alkaa tyttösi olla iin iso että häntä itseään kuullaan asumiseen liittyvissä päätöksissä. Tuskin hän haluaa isäänsä tavata jos meno on oikeasti tuollaista kun kerrot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kommentoi asiaa, että eikö se ole kunnianloukkaus tms jos meitä aiheettomasti juoksutetaan (minua ja miestäni) testeissä ja epäillään exän kiusanteon ilosta nimettömänä tekemän ilmoituksen perusteella huumeidenkäytöstä? Tiedän siis että ilmoituksen takana on exäni, sillä hän laittoi samana päivänä, milloin ilmoitus tehtiin, minulle textareita joissa väitti tietävänsä että olen narkkari ja mieheni pirikauppias. Sit "sattumalta" samana päivänä nimetön Lasu meistä..
Lapsen isän yksi exä on luvannut tarvittaessa tulla todistamaan (ja tämän äiti, joka joutui piilottamaan tämän naisen lapsen isältä, joka pakkomielteisesti yritti saada näistä takaisin, jopa aseella uhaten).
Kiitos tsempistä, sitä tarvitaan.
-ap
Voisihan kyseessä varmaan olla kunnianloukkaus, mutta huoltajuusoikeudessa käsittääkseni pidetään pahana myös toisen vanhemman vihamielistä asennetta toista vanhempaa kohtaan. Mustamaalaako mies sinua tyttärellenne? Hakeudu asianajajan juttusille, hän osaa neuvoa sinua oikeiden juridisten näkökulmien kanssa. Ja toistan edelleen, älkää provosoituko miehen toimista. Kiihtyneenä tulee tehtyä huonoja päätöksiä ja se ei nyt kannata. Miehen viesteihin ei ole pakko vastata välittömästi tai edes vastata ollenkaan. Asiat voidaan selvittää yhteistyössä viranomaisten kanssa, riitaisa asenne ei nyt auta.
En osaa muuta sanoa kuin, että voimia ja pysy vahvana! Niin oma äitini teki kun isäni käyttäytyi TÄYSIN samalla lailla. Vaikeaa oli, mutta kaikki päättyi lopulta hyvin. Olen narsisti-isän nyt parikymppinen tytär ja kerrankin avauduin hänelle reilu kuukausi sitten, kuinka paska ihminen hän on edelleen. Jatkaa samaa kiusaa uudelle vaimolleen, jonka kanssa hänellä on yhteinen pieni lapsi. Välithän siinä meni, sillä eihän hän ikinä tee mitään väärää. Onneksi tämän uuden vaimon ja pienen sisarukseni kanssa meillä on läheiset välit. Toivon vain, että tämä uusikin vaimo saisi vihdoin jätettyä aggressiivisen narsisti-isäni.