Perhekaaos ja loma..

On. Istut nyt vaan alas ja vedät syvään henkeä... :-) Kyllä se siitä!

Kysy vaikka voisiko mies hetken olla lasten kanssa ja lähdet kävelylle itseksesi.

Minulla on ollut varsinkin tämän loman aikana näitä "pää hajoaa just"-fiiliksiä, vaikka minulla ei edes ole lapsia! Työasiat sen sijaan vaivaa. :(

Sulla on kaksi lasta. Eihän sua muut tarvitse. Itselläni kaksi teiniä, mutta en tätä osaa kaaoksena nöhdä. Mene kävelylle rauhoittumaan.

Ja tarkoitin siis, että on noita hajoilufiiliksiä aina välillä. Etenkin tiettyihin aikoihin kuukautiskiertoa oon taipuvaisempi niihin nykyään, kun ikää kohta 40: ennen kuukautisia, just niiden jälkeen, ennen ovulaatiota ainakin.

Onko mies yrittänyt puhua äitinsä kanssa, että miksi on pakko aina arvostella? Ja että saisi luvan lopettaa? Onko ne siis aiheettomia arvosteluja? Jos hän ei lopeta, harventakaa näkemisiä tai mies käykööt lapsen kanssa yksin.

Eihän teini koe olevansa teille "taakka" nyt, kun isä perui? Tarkoitan siis, että eihän käsitä väärin harmistustasi isänsä perumisista ja luule, että teitä harmittaa kun hän ei lähtenytkään isälleen pois teidän jaloista? Koita puhua hänelle, että harmi kun ei isällesi nyt sopinutkaan, mutta tehdään me jotain kivaa sitten yhdessä? Tjsp.

Mut älä ota niin vakavasti lomaa. :-) Tää on nyt tällaista aikaa, että hienot suunnitelmat on suunnitelmia. Käytäntö toteutuu sit vähän miten toteutuu. Hyvä saavutus, jos edes 1/10 lomasuunnitelmasta toteutuu...

1

Miksi olet hankkinut lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet hankkinut lapsia?

Tuo nyt taas oli niin hölmö kysymys kuin olla voi... Vähän kuin kysyisi työuupuneelta "miksi menit töihin?". On ihan normaalia, että välillä tuntuu uuvuttavalta ja välillä hajoilee. Se on inhimillistä. Jos alkaa tuntua, että liikaa kaatuu asiat päälle, täytyy hakea apua.

Onko sulla ap muuten muutoin terveys kunnossa? Onko mitään muita oireita?

Ois kyllä ihanaa jos sais olla muutaman päivän yksin. Mies on ajoittain ilkeä ja teini ollut hankala pitkin kesää. Myös muista läheisistä huolta. Hitto ku sais tosiaan elää joskus vaan itselleen eikä kärsiä muiden vuoksi. Olen yli 20v asettanut lapset ja miehen etusijalle, omasta halusta kyllä mutta oiskohan aika siirtyä uuteen vaiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet hankkinut lapsia?

Tuo nyt taas oli niin hölmö kysymys kuin olla voi... Vähän kuin kysyisi työuupuneelta "miksi menit töihin?". On ihan normaalia, että välillä tuntuu uuvuttavalta ja välillä hajoilee. Se on inhimillistä. Jos alkaa tuntua, että liikaa kaatuu asiat päälle, täytyy hakea apua.

Onko sulla ap muuten muutoin terveys kunnossa? Onko mitään muita oireita?

Ihmiset käyvät töissä, koska he haluavat taloudellista turvaa ja rahoittaa elämänsä. Harva kävisi töissä, jos ei olisi pakko, mutta työssä käyminen parantaa omaa hyvinvointia. Lasten hankkiminen ei ole millään tavalla pakollista eikä se paranna omaa hyvinvointia. Se on samanlaista ekstraa kuin vaativa harrastus tai muu elämäntapavalinta.

Aloittajan kannattaisi joka tapauksessa vastata kysymykseeni ainakin mielessään.

Anopin mielipiteet voit jättää omaan arvoonsa. Jos et jaksa niitä kuunnella, ota häneen etäisyyttä. Älä ota myöskään teinin tai exän edesottamuksia henkilökohtaisesti. Auttaa paljon, kun tajuaa, että he eivät tee sitä kiusatakseen sinua vaan heillä nyt vaan on tilanteesta oma näkemyksensä.

Teinille tee selväksi, että hänen pitää ilmoittaa omat menonsa hyvissä ajoin, jotta muu perhe voi huomioida ne omissa suunnitelmissaan. Hyvä myös jos saat hänet ymmärtämään, että olisi hyvä kysyä, onko muulla perheellä jotain suunnitelmia, joihin hänet halutaan mukaan. Teidän (sekä sinun että teinin) on vaan sopeuduttava siihen, ettei hän enää pääse kaikkiin muun perheen rientoihin mukaan.