Kauheinta, mitä tuntemallenne ihmiselle on sattunut?

Tarkennuksena vielä, että nämä lapset siis kuolivat. -ap

Ystävääni alkoi yhden kerran kahvilla treffattu mies vainoamaan ja uhkailemaan, kun ystäväni halusi jättää treffit siihen yhteen kertaan. Olivat kuitenkin ennen tapaamista jutelleet netissä muutamia viikkoja.

Kolme itsemurhaa samassa perheessä. Jäljelle jäi kaksi hlöä. Varmaan toistensa avulla selviävät.

Vierailija kirjoitti:

Ystävääni alkoi yhden kerran kahvilla treffattu mies vainoamaan ja uhkailemaan, kun ystäväni halusi jättää treffit siihen yhteen kertaan. Olivat kuitenkin ennen tapaamista jutelleet netissä muutamia viikkoja.

Tämä nyt ei kai niin harvinaista ole? Kamalaa toki, muttei poikkeuksellisen traagista.

Tiedän perheen, josta 4 aikuista lasta on lähtenyt oman käden kautta. Bipolaaria suvussa. 

Nuori suomalaisnainen asui ulkomailla, oli perustanut perheen.

Sai mieheltään aidsin, lyhyessä ajassa kuoli, mieskin kuoli sitten vähän myöhemmin. Jäi kaksi pientä lasta yksin vieraalle maalle.

Yhdellä miehellä oli Puustelli-keittiö.

Turva-paikanhakijaperhe naapurissa. Mies palautettiin kahden vuoden(!) asumisen jälkeen. Mies tuli siis vuosia naisen jälkeen. Luulen että kävi jopa töissä? Lapset muuttuivat sen jälkeen täysin eivätkä enää edes leiki pihalla. Ihan tyhjä katse. Ei mies kuulemma tule enää pääsemään suomeen koskaan. Pahempi kuin sairaus tai kuolema kuulemma kun näkevät iPadilla toisensa mutteivät enää koskaan koskettaa toisiaan. Sen jälkeen olen omaa perhettä hemmotellut ja ostin lapsille sähköskootterit ja vienyt niitä ties missä uimassa ja huvipuistoissa ja vaimoa läyttänyt enemmän syömässä ja ravintoloissa ja kylpylöissä ja ylipäänsä nauttinut elämästä heidän kanssaan enemmän. Kerroin tästä naapurille että aloin arvostaa yhteistä aikaa enemmän niin ei enää edes moikkaa?? Siitä miehen lähdöstä on kuitenkin jo yli vuosi?? Pyysin heitäkin mukaan vaimon pyynnöstä linnanmäelle minun piikkiini mutta vastaus oli vihainen ei..

Tätini pieni tyttövauva kuoli autokolarissa parin kuukauden ikäisenä. Vanha auto ja huonot turvavarusteet :(

Kolme isovanhempaa vei sairauskohtaus. Samoin useamman työkaverin. Yksi tuttu kuoli syöpään n. 40 vuotiaana. Eräs kaveri tappoi itsensä. Näitä riittää.

Isäpuoli hyväksikäytti alle 10-vuotiaana. Sosiaalitoimen töppäilyjen vuoksi tyttö laitettiin takaisin äitinsä luokse asumaan ja isäpuoli sai jatkaa toimiaan. Aivan sairasta.

Perheessä kaksi lasta, toinen kuoli syöpään ja toinen autokolarissa juuri kortin saatuaan.

Nuoripari halusi lapsen ja luuli että tärppäsi, kävikin ilmi että naisella oli syöpä. Kuoli parissa vuodessa.

Yksi työkaveri eli lapsuutensa Jugoslavian hajoamissodan keskellä ja näki kuinka läheisiä ihmisiä tapettiin.

Rakas Pappani kuoli pari viikkoa sen jälkeen kun minä serkkuni ja pappa olimme käyneet uimassa. Samana päivänä hän oli vielä käynyt hiihtämässä noin 20.km. Kyseessä seitsenkymppinen hyväkuntoinen mies. Ainut vaan että seurakunnan kylmiöön siirron jälkeen oli mun serkun riparit ja samalla tätini ilmoitti odottavansa heidän ensimmäistä lasta

Yh-isä ja alle kouluikäisellä lapsella diabetes. Isä käytti tätä lasta sekusaalisesti hyväkseen ja lapsi kuoli sitten .

Mummolleni kävi nämä kaikki vajaassa vuodessa: rintasyöpädiagnoosi huonolla ennusteella (oli levinnyt imusolmukkeisiin), konkurssi ja miehen, eli pappani, hidas kuolema keuhkosairauteen.

Tämä oli luonnollisesti ihan kamalaa myös isälleni ja hänen vielä teini-ikäiselle veljelleen. Ihmettelen vieläkin miten mummoni kesti tuon kaiken, eli tuon jälkeen vielä 25 vuotta. Suurin ihme on tuo syövästä paraneminen, kun 80-luvulla hoidot oli mitä oli. Konkurssivelkoja maksoi myös yli 15 vuotta. 

Varhaisteini, joka menetti koko perheensä tsunamissa. :(

Mummoni oli perheen kahdeksas lapsi ja ainoa joka ei kuollut tuberkuloosiin. Millaista on ollut haudata 7 omaa lastaan...

Just erään perheen vuoron tultua tiskille , oli Ikean lihapullat ja muussi loppuneet!!!

Olen ainakin kolmesti meinannut kuolla ja kerran oli lähellä, etten menettänyt kättäni elämäni aikana. 1. kerran onnettomuudessa, toisen kerran anoreksiaan, kolmannen masennukseen sairastuuessani, mikä romahdutti kunnon täysin. Ja nyt jos joku ihmettelee, miten masennus muka voi tappaa, niin kyllä voi, ilman itsemurhaakaan.

Työkaverini helvetillinen vuosi. Kaikki alkoi rakkaan koiran kuolemasta tammikuussa. Kaveri otti sen todella raskaasti. Sitten alkoi vähän näkyä valoa horisontissa kun monta vuotta yritetty raskaus sai alkunsa ja ei mennyt kesken alussa kuten aikaisemmat. Maha kasvoi. Kesällä kaverini isä sai haimasyöpädiagnoosin ja kuoli muutamassa kuukaudessa. Isän kuoltua äiti kertoi sairastavansa rintasyöpää. 

Äiti onneksi selvisi, mutta joulun alla muutama viikko ennen laskettua aikaa lapsi kuoli kohtuun. Kaverini oli jo jäänyt äitiyslomalle ja palasi sitten keväällä töihin ilman vauvamahaa ja ilman vauvaa. 

Mietin silloin että miten ihminen voi päästä yli noin monen tuskallisen tapahtuman jälkeen, etenkin kun kaikki sattuivat noin lähekkäin. Huonosta vaikean kautta kauheaan. 

Nyt, 5v myöhemmin kaverini on onnellinen taaperon äiti, mummi on terve ja perheessä on myös nuori koira.