Miten sinua on arvosteltu vanhempana?

1990 luvulla saimme esikoisen ja meillä kävi neuvolatäti kotikäynnillä silloisen tavan mukaisesti noin kuukauden päästä synnytyksestä. Hän oli todella tympeä nainen, joka löysi lähes kaikesta moitittavaa: lapsen pinnasänky oli makuuhuoneessamme (kaksio) ja hänen mielestään vauvaa ei saa nukuttaa samassa huoneessa vaan pinnasänky tulee siirtää olohuoneeseen, tummansiniset vaunut on liian tummat, koska tummissa vaunuissa lämpö nousee kesähelteillä ja lapsi voi saada lämpöhalvauksen, hoitopöytää ei tarvita vaan lapsi tulee sylissä pukea ja vaihtaa vaipat! Tuntui että kaikki oli väärin, mitään hän ei kehunut vaikka kotimme oli siisti ja lapsi tyytyväinen. Itkin, kun hän oli lähtenyt.

Lapsellani on aspergerin oireyhtymä ja hän käyttäytyy välillä aika oudosti. Minua on sitten arvioineet jokseenkin kaikki vastaantulijat ja luokkakaverien vanhemmat ja harrastusten vetäjät ja on annettu ymmärtää, vuoroin että olen joko hemmotteleva ja liian salliva tai pahoinpitelen lasta. Ihan suoraan eikä mitenkään rivien välistä.

Ammattilaisetkin ovat arvioineet, diagnoosiprosessin aikana, ja tulleet siihen tulokseen, ettei vanhemmuudessa ollut vikaa. Sekään ei ollut mitenkään rivien välissä, ihan suoraan mustaa valkoisella.

Mietin silti myös itse jatkuvasti, että oisko siinä silti ja mitä ehkä pitäisi tehdä toisin. Tämä on sekä rivien välissä että suoraan sanottuna.