Voiko mies vielä "miehistyä", tulla rohkeammaksi ja sosiaalisemmaksi lähellä 30v?

Tuskin.

Viittaat nyt johonkin supliikkiin seuramieheen jonka hassuille jutuille naiset nauraa ja joka vie baarista joka ilta luolaansa uuden muijan nussittavaksi? Sen sortin miehekkyyden perään huhuilet? Luulisin että onnistuu, helppoa ei toki ole, mutta asenne ratkaisee ja palava halu tinkiä periaatteistaan. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Viittaat nyt johonkin supliikkiin seuramieheen jonka hassuille jutuille naiset nauraa ja joka vie baarista joka ilta luolaansa uuden muijan nussittavaksi? Sen sortin miehekkyyden perään huhuilet? Luulisin että onnistuu, helppoa ei toki ole, mutta asenne ratkaisee ja palava halu tinkiä periaatteistaan. Tsemppiä!

Miljoona kertaa mieluummin supliikki seuramies kuin katkera ruikuttaja. Supliikin seuramiehen kanssa on mukavaa hetken, ruikuttajan kanssa on edessä pelkkää kurjuutta kuolemaan asti.

Tottakai. Koko elämä on muutosta. Mutta se edellyttää että lähtee sieltä kämpästä ja laittaa itsensä likoon eikä ajattele että kaiken pitää olla helppoa. Menin aikanaan kun esikoinen syntyi äitikerhoon ja ajattelin aluksi ettei tästä tuu mitään. Sitkeästi kävin siellä ja lopulta sain pari ystävää ja päädyin itsekin kerhon vetäjäksi mitä en olisi ikinä uskonut, parin muun kaverina. Ja olen ujonpuoleinen. Mutta jos olisin heti luovuttanut kaikki toi olisi jäänyt kokematta. Mielestäni pari kuukautta kävin siellä lähinnä istumassa, sitten aloin päästä porukkaan, alkaa jo unohtua kun siitä on jo muutama vuosi.

Kyllä tuo onnistuu.

Minulla se lähti kehittymään siitä kun jouduin työhön, jossa pitää tavata paljon ihmisiä ja olla tekemisissä vähän kaikkien kanssa, johtaakin muita. Alkujaan ajattelin, että olisin vain tehtävässä jossa ei tarvitse juuri omasta kopista poistua, mutta kohtalo päätti pian toisin.

Olen muuttunut kuin toiseksi ihmiseksi. Toki on huomattava, että tätä on "treenattu" 8 - 12 tuntia päivässä eli aika pirusti.

no ei vaan että osais tuoda persoonansa myös (siis ihan sen oman!!!) sosiaalisissa tilanteissa esiin, ja sitten että löytäis enemmän itsevarmuutta omaan käytökseen

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo onnistuu.

Minulla se lähti kehittymään siitä kun jouduin työhön, jossa pitää tavata paljon ihmisiä ja olla tekemisissä vähän kaikkien kanssa, johtaakin muita. Alkujaan ajattelin, että olisin vain tehtävässä jossa ei tarvitse juuri omasta kopista poistua, mutta kohtalo päätti pian toisin.

Olen muuttunut kuin toiseksi ihmiseksi. Toki on huomattava, että tätä on "treenattu" 8 - 12 tuntia päivässä eli aika pirusti.

ja ehkä olla jotenkin avoin muutokselle myös? tai toivoa itsekin vähän enemmän noita otsikossa mainittuja ominaisuuksia

Mahdotonta? Eiköhän pääasiassa se miehistyminen tapahdu juuri noilla korvilla. Toki suurella osalla ei koskaan.

Mutta kuten ylempänä jo sanottiin, koko elämä on muutosta. Ei pidä kuvitella että se olisi vain jokin yksi muutos joka tapahtuu. Siitä se elämä ja henkinen kehitys toden teolla vasta alkaa.

Usein ihminen tuppaa vanhemmuuttansa rentoutumaan sosiaalisissa tilanteissa. Aika harvoin tapaa jännittyneitä kuusikymppisiä, jotka arkailisivat, kenelle uskaltavat puhua jne. Mutta jos tällä tarkoitetaan, että tuleeko ihmisestä itsestään ulospäinsuuntautunut ekstrovertti, kun tulee 30 mittariin, niin ei. En tosin ymmärrä, miksi ulospäinsuuntautuneisuus olisi mikään itseisarvo. Mutta useimmiten ikä tuo mukanaan rohkeutta. Rohkeus ei ole sama asia kuin se, että alkaa yhtäkkiä kiinnostua jostain harrastusteatterista tai ylipäätänsä vieraista ihmisistä, vaan sitä, että saa itseluottamusta. Kiinnostuksen kohteet muuttuvat iän myötä jos ovat muuttuakseen - osa voi jopa kääntyä sisään päin. Iän myötä moni nuorena arka kuitenkin huomaa, ettei mitään pahaa tapahdu, vaikka kysyisi ja avaisi suunsa, jos sellainen tilanne tulee, että huvittaa niin tehdä.

Kyllä mun mies on vuosien saatossa muuttunut ihan hirveän paljon sosiaalisemmaksi. Nuorena oli ujo ja arka ja kova jännittämään. Nyt keski-iässä on rohkea ja puhelias, ei jännitä oikein mitään. Työ ja perhe-elämä sen on tehneet. 

Pitää räppikäppiä? Pelaa pleikkaria kaiket päivät? Ei omista tummaa pukua? Kalja ja pihvi lempiruokaa? Grillaa mielellään? Omistaa vaatteita joissa teksti BOY?

Juntti mikä juntti.

Tottakai voi! se ei kuitenkaan tapahtu kotona istumalla ja asiaa suunnittelemalla, vaan jotain pitää aidosti alkaa tehdä toisin. Laittaa kone kiinni ja lähteä ihmisten pariin. Hankkia uusia harrastuksia, uusia ajanviettotapoja, uusia ystäviä ja tuttavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viittaat nyt johonkin supliikkiin seuramieheen jonka hassuille jutuille naiset nauraa ja joka vie baarista joka ilta luolaansa uuden muijan nussittavaksi? Sen sortin miehekkyyden perään huhuilet? Luulisin että onnistuu, helppoa ei toki ole, mutta asenne ratkaisee ja palava halu tinkiä periaatteistaan. Tsemppiä!

Miljoona kertaa mieluummin supliikki seuramies kuin katkera ruikuttaja. Supliikin seuramiehen kanssa on mukavaa hetken, ruikuttajan kanssa on edessä pelkkää kurjuutta kuolemaan asti.

Onnea elämääsi - sitä tarvitaan!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mies on vuosien saatossa muuttunut ihan hirveän paljon sosiaalisemmaksi. Nuorena oli ujo ja arka ja kova jännittämään. Nyt keski-iässä on rohkea ja puhelias, ei jännitä oikein mitään. Työ ja perhe-elämä sen on tehneet. 

Miehesi on ollut koko ajan perusluonteeltaan sosiaalinen, ja nyt itseluottamuksen myötä hän on "vapautunut". Arka ihminen voi joko sisimmässään olla ulospäinsuuntautunut, tai sitten ei. Ulospäinsuuntautunut, sosiaalinen ihminen kärsii arkuudestaan enemmän kuin itsekseen aidosti viihtyvä introvertti. Mutta introverttikin voi olla rohkea, sanavalmis ja rento sosiaalisissa tilanteissa, vaikka hän ei sosiaalisiin tilanteisiin kovin hanakasti hakeutuisikaan. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

Kyllä voi. Minulta onnistui nelikymppisenä vielä!

Taviksellahan se vasta alkaa tuossa ikävaiheessa?

Kyllä voi, ikääntyessä asioihin ei suhtaudu enää niin vakavasti eikä vertaile itseään muihin.