Kumppanin ottaminen on ihan onnenkauppaa, ei siinä
ihastumisessa on järjellä mitään tekemistä. Kyllä vasta vuosien päästä tulee järki mukaan ja mua ainakin alko harmittaan se kun mies ei saa perintöjäkään ja nyt ollaan eron partaalla ja tienestitkin vaan reilun 1000e kuussa joten mitä järkee.
Kommentit (5)
ja ne on kuitenkin mulle ainakin tärkeitä asioita, eli en ikinä voisi ihastua johonkin, jolla on erilainen ajatus-/arvomaailma kuin mulla.
Kyllä kai useimmilla se järki tulee jo ihan muutamassa viikossa tai parissa kuukaudessa mukaan.
Me seurustelimme pari vuotta ennen kuin muutimme yhteen ja olimme pari vuotta yhdessä, ennen kuin ryhdyimme edes harkitsemaan perheen perustamista. Jos tuossa ajassa en olisi oppinut tuntemaan puolisoani, niin ihme olisi.
Kun tapasin mieheni, joka oli urheilija, duunari ja täysin eri sosiaalisesta piiristä kuin minä, oli se aika nopeasti lukkoon lyöty juttu silti. Nyt meillä on lapsia ja en tiedä olisinko voinut valita paremmin, todennäköisesti en.
En ikinä menis yhteen jonkun ihme rentun kanssa sillä perusteella, että se järki nyt vaan lensi jonnekin kun ihastuin. Höpsis!