Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten olla välittämättä siitä, mitä muut minusta ajattelevat?

Vierailija
17.07.2017 |

Minulla on koulukiusaustausta ja kiusattuna jouduin aina miettimään miten käyttäytyä ja mitä sanoa, että olisin mahdollisimman näkymätön kiusaajien silmissä ja näin ollen kokisin vähemmän kiusaamista.

Tämä ajatusmalli on seurannut minua koko aikuiselämän. Yhä mietin usein, miltä joku sanomani kuulostaa toisen korvissa ja miltä saa minut näyttämään. En myöskään osaa antaa itsestäni tuntemattomammille ihmisille mitään tärkeää ja "omaa", ehkä suojelen sillä itseäni.

Tämä jatkuva "normaalina" toisille näyttäytyminen ja itsensä piiskaaminen ja sosiaalisten tilanteiden jälkipuinti omassa päässä on kuluttavaa ja olen niin kyllästynyt. Onko joku käynyt samaa läpi, miten saisin kehitettyä ajatusmalliani itselleni sallivammaksi?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
17.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos osaat englantia, Amy Cuddyn kirja Presence on juuri sulle.

Vierailija
2/3 |
17.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vois olla hyvä idea tavata vaikka lyhyt terapeuttia jonkun aikaa. Häneltä saisit vinkkejä uudenlaiseen ajatteluun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
17.07.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun kohdalla tuo prosessi alkoi siitä, että tunnistin ja tunnustin itselleni kaksi asiaa.

Ensin myönsin olevani kaikkea sitä, mille koulussa naurettiin ja mitä pilkattiin. Olen omituinen ja awkward ja kuvittelen olevani muita fiksumpi vaikka mulla ei ole minkäänlaista käsitystä muodista tai siitä, miten pukeutua hyvännäköisesti eikä rahaakaan vaikka osaisinkin. Vaikka kiusaaminen on aina väärin, ne syyt, joista minua kiusattiin olivat ihan todellisia. Heillä ei ollut siihen oikeutta, mutta ihmiset tulisivat aina nauramaan näille piirteille (parhaimmassa tapauksessa) ja ne piirteet ovat osa minua.

Sitten myönsin että se on ihan fine. Ne piirteet saavat olla osa minua, ja ihmiset saavat nauraa niille. Se ei haittaa. Vaikka nauravatkin, minä voin silti olla sellainen kuin olen ja oikeasti minun naurettavissa piirteissäni on hyviäkin puolia, joita voin käyttää hyväkseni - ja muidenkin hyväksi - heti kun lakkaan pelkäämästä nauramista.

Mulle nauretaan edelleen. Mutta harva enää pilkkaa minua. Nauru on nykyään hyväksyvää, jopa arvostavaa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yhdeksän kuusi