Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te, joiden läheinen sairastaa jotain muistisairautta, eikä tunnista teitä enää.
16.07.2017 |
Millainen oli se tilanne, jonka aikana huomasit ettei läheisesi tunnistanut sinua enää? Kuinka suhtauduit asiaan, miten olette eteneet?
Olen ainoa lapsenlapsi ja isoisäni sairastaa Alzheimeria. Olen lapsesta saakka ollut tiiviisti isovanhempieni kanssa tekemisissä ja muutama vuosi sitten ukilla todettu tämä sairaus. Viime viikolla istuin hänen kanssaan kahdestaan ruokapöydässä juttelemassa hevosistani, kun tämä alkoi kertoa kuinka hänen ainoalla pojallaan on tytär, kuinka tämä on siinä ja siinä työssä ja kuinka hänellä myös on hevosia jne - mitä nyt minusta tiesi.
Tiesin että tämä tapahtuisi jossakin vaiheessa, mutta kyllä siinä vähän sydän kosketti lattiaa.
Kommentit (4)
Äitini sairastaa autoimmuunista aivotulehdusta ja pahimpina aikoina ei tunnista minua. Se on todella murskaava tunne kyllä. Äiti on ainakin toistaiseksi aina toipunut ihan hyvään kuntoon. Ei muista itse noista sairaista ajoista mitään. Kamala sairaus tämäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistisairaus on julma sairaus omaisille. Lohduttautukaa sillä että kun sairaus on jo niin pitkällä ettei läheisenne teitä tunne hän ei myöskään enää itse tiedosta tilaansa, ei kärsi siitä ahdistuksesta ja hämmennyksestä joka on alkuvaiheessa tavallista kun ymmärtää vielä jonkin verran omaa tilaansa. Voitte silti yhdessä viettää hienoja hetkiä. Ystävällisen äänen, hymyn, lämpimän kosketuksen, yhteisen ilon tuntee vielä sittenkin kun sanat ovat jo kauan sitten kadonneet. Vaalikaa kaikkia kauniita muistoja ja muistakaa että muistisairaus on lopultakin itse sairaalle usein aika armollinen sairaus jos hän saa tarvitsemansa avun, turvallisuuden tunteen ja sopivan ympäristön.
Työskentelen itse hoitoalalla, juurikin muistisairaiden parissa. Alzheimerintautia sairastavia vanhuksia kohtaan työssäni eniten, mutta myös muiden muistisairauksien kanssa eläviä.
Hoitajan näkökulmasta se, että isovanhempi/vanhempi ei enää tunnista omaa lastaan, lapsenlastaan tai muuta läheistään, on usein omaisille järkytys. Siitäkin huolimatta, että sairaus on tiedossa. Tosi usein omaisilla voi olla myös vaikeuksia hyväksyä rakkaansa muistisairauden etenemistä, minkä ymmärrän hyvin. Kukapa sitä toivoisi, kenellekään.
T: Hoitaja
Alue: Aihe vapaa
Surullisia juttuja nämä :(
Mun mummolla on todettu muistisairaus. Asuu vielä kotona miehensä eli mun papan kanssa.
Alussa unohteli hetkeksi nimiä ja asioita, mutta havahtui hetken päästä totuuteenn. Ekaa kertaa keväällä ei muistanut mua ollenkaan kun olin heillä kylässä. Luuli mua joksikin nuoruuden kaverikseen, kutsua mua sen kaverin nimellä ja höpötteli että "muistatko kun silloin oltiin siellä ja täällä..." no en muista..
Pappa lähti silloin kesken kahvittelun pihalle.
Sen jälkeen alkanut unohtelemaan muitakin meitä serkuksia, lapsensa eli meidän vanhemmat muistaa vielä välillä.