Olen raskaana ja

Ymmärrän kyllä miestäsikin, hän ei voi tietää miltä todella masentuneesta tuntuu. Toisaalta hänen pitäisi saada ladata akkuja työrupeamaa varten. Sinuna huolehtisin nyt itsestäni. Menisin suihkuun, laittaisin paikkoja järjestykseen ja hakisin omppupiirakka ainekset lähikaupasta tai leipoisin jotain muuta hyvää. Soittaisin miehelleni ja sanoisin " anteeksi, tämä vain on välillä niin vaikeaa, yritetään tulla toimeen" ja sanoisin, että tulee sitten jälkkärikahveille kotiin. Jos menetät miehesi tuen, ei sulla ole sen jälkeen ketään. Puhaltakaa yhteen hiileen . Mene kävelylle kuin oikein ahdistaa. Mulla on takana 20 vuoden liitto mieheni kanssa, kuopuksen syntymän jälkeen minä peruspositiivinen ihminen makasin sängyssä ja mietin mikä oli nopein ja siistein tapa tappaa itteni. Eli tiedän vakavasta masennuksesta, purin hampaat yhteen ja päätin, että minua et perkele lannista! Helppoa se ei ollut, mutta me selvittiin.

Kaikki sympatiat sinulle. Minä myös raskaana ja kaikki kotityöt ja 2v. esikoisten hoito kaatuu niskaan. Joka päivä itken väsymystäni ja näytän uupumukseni. En vain saa tukea. Mies kyllä tekee paljon kodin eteen, on remonttia kotona ja auton kanssa... Ajattelin kysyä kunnalta kodinhoitajaa raskauden loppu- ja alkumetreille. Ja kotihommat täytyy vaan nyt tehdä siitä mistä aita on matalin. Jaksatko lähteä liikkelle esikoisen kanssa? Itseä helpotti srk:n perhekerho kerran viikossa, missä esikoiset saa olla pari tuntia kerhotätien hoivissa ja itse pääsen muiden äitien kanssa rauhassa kahville ja parantamaan maailmaa. Suosittelen, jos vaan paikkakunnaltasi löytyy tälläinen mahdollisuus. Mutta pyydä jostain apua, sukulaiset, ystävät, MLL, kunta? Jaksamista sinulle, ymmärrän tunteesi täydellisesti.

sääliä vaan, että vois rakentaa suhdetta perhettä ja taatusti saa paremmin tukea kun ottaa toistakin huomioon. Ja mua ainakin aikoinani arkiset askareet piristi. Ja puhuminen, puhuminen, puhuminen....

ja mieheni on saanut olla rauhassa ja levätä!!!



Haistakaa te paska jotka ette edes yritä ymmärtää miltä masentuneesta tuntuu!!!!



Ja KYLLÄ olen jo hakenut apua, mutta sitäkään kun ei heti saa!!!



Ja kiitos teille ihanille ihmisille jotka ymmärrätte :)



ap

entäs jos on NIIN väsynyt että hyvä kun saa päivän ruoan pöytään? Kun jotenkin ois kiva jos se mies vaikka hakis kaupasta valmiit kahvileivät... Pidän kodin siistinä, pesen miehen vaatteet ja huolehdin että saa työpäivän päätteeksi vatsansa täyteen + tietenkin lapset. Olisi kiva kun joku joskus huolehtisi minustakin, kun välilllä en väsymykseltä jaksa edes itse syödä... Ajatuksesi oli kyllä muuten kiva, mutta kun ei vaan jaksa... Mistä voimia? -5-

Jos ei vaan jaksa.



Nytkin lapsi ja mies saa anopilla luultavasti ruokaa eikä miehelleni tullut mieleenkään, että hän voisikin tehdä kotona ruokaa kaikille jopa MINULLE..



ap

Ei tuollaisen fiiliksen kanssa voi/saa jäädä yksin. Miehesi ei välttämättä ymmärrä, eikä osaa tukea. Kaikki ihmiset eivät ole tuollaisissa jutuissa yhtä taitavia. Ensisijaisesti sinä olet vastuussa itsestäsi ja omasta jaksamisesta äitinä. Hoida itse itsesi kuntoon. Jos toinen ei osaa auttaa ei siihen edes kannata yrittää nojata.



Jos vaadit mieheltäsi sellaista ominaisuutta kuin tukeminen, niin sitten on parempi yrittää selittää tilanteesi miehellesi niin, että hänkin ymmärtää tai " jättää se sika" :).



Yritä löytää apua ja auttaa itseäsi. En voi sanoa kyllä se sittä, mutta mieti, miten haluat tilanteen muuttuvan. Uupumus/masennus johtuu usein jostain syystä. Selvitä se, vaikka ihan terapiassa, niin saat elämänilosi takaisin!

monena päivänä en vaihda edes yöpukua pois päältä, ei vaan voimat riitä. apua en ole saanut mtt:stä, resurssit eivät riitä, olen liian hyvävointinen..