Psykiatrisessa hoidossa ei tahdota uskoa miten paljon yhteiskunnalliset asiat vaikuttavat ihmisten mieliin

Minusta taas ylipäätään (sosiaalisten) olosuhteiden vaikutuksia vähätellään mt-ongelmien aiheuttajana. Yhä yleisempi on käsitys, että esim. masennus on sisäsyntyistä, mutta että sen syntymekanismi ei vain vielä ole selvillä. Olosuhdetekijöistä ei tunnu moni olevan kiinnostunut. Varmaan keskusteluterapiassa niitä puidaan, mutta tosi harvoin esim. mediassa kuulee asiantuntijan nostavan aiheen esiin, vaikka jokaisen pitäisi tietää, että esim. koulukiusatuksi tulemisen ja myöhempien mt-ongelmien välillä on kytkös.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnalliset ilmiöt ja tapahtumat, politiikka... Jos politiikassa tapahtuvat asiat ahdistavat ihmistä niin sitä ei yleensä tietääkseni oteta vakavasti. Monilla terapeuteilla tai muilla työntekijöillä ei myöskään ole usein kykyä keskustella politiikasta/yhteiskunnan tason asioista. Aina vaan pitäisi jankata niistä lähi-ihmissuhteista ja muusta turhapäiväisestä vaikkei niissä olisi erityistä ongelmaa. Tuntuu että psykiatrialla halutaan suorastaan kieltää yhteiskunnallisten asioiden vaikutus ihmisten mielenterveyteen koska se ei sovi heidän oppeihinsa.

Onhan sielä sossuja. Mee jutteleen niille. Ne on yleensä yhteiskuntatieteiden tai valtiotieteiden puolelta. Varmaan juttelis sun  kanssa mielellään yhteiskunnasta :D

Jos ihminen on mieleltään terve, ei yhteiskunnalliset asiat aiheuta kohtuutonta ahdistusta.

Kyllä yhteiskunnallisten asioiden vaikutus on yksi mt ongelmien selitys. Ei tosin silloinkaan mitkään yksittäisest tapahtumat.

Jos koet politiikan tapahtumien ahdistavan sinua kohtuuttomasti, kyse on omasta ahdistusherkkyydestä. Eikä se johdu näistä tapahtumista

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen on mieleltään terve, ei yhteiskunnalliset asiat aiheuta kohtuutonta ahdistusta.

Olen kyllä tästä samaa mieltä, ainakin itse saatan mennä terapiaan hirveän ahdistuneena jostain politiikan asiasta ja jo kun saavun terapiahuoneeseen tajuan että se ahdistus ei oikeasti johdu siitä politiikasta vaan esim omasta turvatyomuuden tunteesta joka perua jo niiltä ajoilta mitä en muista. Eli toki itselle huonoista uutisista voi ahdistua, mutta sellainen sietämätön ahdistus mitä tuntee olisi normaalia lähinnä jos uutisoitaisiin että on maailmansota tai muuta. Eli olosuhteisiin nähden kohtuuton ahdistus yhteiskunnan vallitsevasta tilanteesta johtuu jostain muusta kuin niistä ulkoisista tapahtumista. Eri asia haluta keskustella ja olla kiinnostunut politiikasta ja haluta vaikuttaa asioihin, kuin ahdistua toimintakyvyttömäksi. Sota tms tietenkin ahdistaisi kaikkia ja se olisi normaalia tilanteeseen nähden.