Lue keskustelun säännöt.
Milloin tiesitte haluamanne lapsimäärän?
15.07.2017 |
Otsikossa kysymys jo tulikin.
Olen aina tiennyt etten ikinä halua lapsia. Teininä vielä kuvittelin, että inhoan lapsia. Nyt 40-vuotiaana olen jo oppinut että lapset ovat sopivalla aikavälillä ihan mukavia, mutta en kuitenkaan ole koskaan kaivannut omia lapsia joten alkuperäinen mielipiteeni on pitänyt läpi elämän.
Naisena olen erittäin usein kuullut "kyllä sinäkin sitten kun se oikea kohdalle sattuu" tai muuta vastaavaa, ja tiedän myös niin naisia kuin miehiäkin, jotka ovat pitkään halunneet olla lapsettomia, mutta sitten päälle 30-vuotiaina vaihtaneet mielipidettään (ovat olleet samojen henkilöiden kanssa, joten ei ole kysymys uudesta parisuhteesta).
Milloin te olette tienneet montako lasta haluaisitte? Onko se ollut aina selvää, vai tullut esiin esimerkiksi vasta kun olette tavanneet lastenne äidin tai isän?
Kommentit (8)
Tapaamisen jälkeen oli ajatuksissa paljon enemmän lapsia kuin niitä lopulta tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta siis tiesittekö lapsesta asti että haluatte perustaa oman perheen, vai tuliko se tarve vasta kun teillä jo oli sopiva mies?
Joskus 18 veenä. Halusin todella paljon lasta voidakseni kokea rakkautta elämässäni. Silloin laskin että yhdestä tulee itsekäs, kaksi kilpailee aina huomiosta (kokemusta on), mutta kolme on tarpeeksi, jotteivät ole itsekkäitä tai kilpaile. Neljä on liikaa, koska silloin vanhemmilla ei ole tarpeeksi aikaa per lapsi. Lisäksi lapset pitää olla mahdollisimman pienellä ikäerolla.
Oli onni saada kolme lasta alle neljän vuoden ja ei ole päivää ollut, etten olisi ollut ratkaisuun tyytyväinen ja kiitollinen siitä, että onnistui!
Mulla sytytti vasta 25 veenä. Sitä ennen en halunnut lapsia. En tod tiennyt että olisin suurperheen äiti vielä joskus. Ja kyllä mies sai todistella olevansa kunnon mies ja hyvä tuleva isä 10 vuotta.
Aloin siinä 25 vuotta täytettyäni ajatella että oma perhe voisi olla mukava. Omat vanhempani kuolivat, kun olin vasta aikuistunut ja perhe alkoi tuntua tärkeältä. Alle 20-vuotiaana inhosin lapsia ja halveksin perhe-elämää :D
Kolmekymppisenä sitten meille syntyi lapsi miehen kanssa. Toista ei tule, koska tämä eka on sen verran vilkas ja temperamenttinen. Toinen voisi tulla vasta muutaman vuoden päästä, mutta sitten en enää jaksa aloittaa kaikkea alusta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina tiennyt haluavani lapsia. Oma ihannemäärä oli pitkään neljä, koska yhdestä tulisi lellitty, kaksi vain tappelisi/kilpailisi, kolmessa olisi yksi ulkopuolinen (olen kolmelapsisesta perheestä) ja näin neljä tuntui pitkään hyvältä ja "oikealta" määrältä. Pienillä ikäeroilla, tottakai.
Nyt olen kokenut kaksi raskautta ja synnytystä. Toinen vauvavuosi on vasta aluillaan, kuten esikoisen uhmakin. Juuri nyt tuntuu erittäin vahvasti siltä, etten halua enää ikinä käydä tätä samaa koetusta läpi. Raskautta, synnytystä ja imetystä siis, muutoin noita lapsosia voisi vaikka enemmänkin olla :D.
Kiitos kaikille vastauksista! Toivon, että teidän raskaudet menee loistavasti jatkossa ja säästytte kaikilta ongelmilta. Kiitos etenkin teille, jotka kerroitte tarkemmin mitä olette pohtineet - näin velana on tosi mielenkiintoista tietää mitä lapsia tahtova ajattelee. Tai omasta mielestäni kaikki vaan on tosi mielenkiintoista!
No nyt on 4 ja viides tulossa. Ei tiedä vieläkö " halutaan"