Milloin tapailu muuttuu seurusteluksi?

Eikös tapailussa ole mahdollisuus tapailla useita ihmisiä... Sitten kun muut jää, ja pariskunta tapailee vain toisiaan, molemminpuolisella sopimuksella, niin kai se sit on seurustelua. Riippumatta siitä kuinka usein tavataan f2f.

Minä laskisin seurusteluksi sen, että kun ollaan jollain tavalla yksimielisiä siitä, että muita ei enää tapailla ja ollaan menemisistä tietyllä tavalla tilivelvollisia (esim pitää ottaa huomioon toisen mielipide uudenvuoden vietosta). Ja tutustutaan perheeseen ja kavereihin. 

En ole koskaan sopinut seurustelusta. Pikkuhiljaa on vain alettu tehdä suunnitelmia myös tulevaisuuteen (siis lähitulevaisuuteen tyyliin juhlapyhien vietto, lomamatka yms), tutustuttu toisen sukulaisiin ja ystäviin "pariskuntana" ja ennen kaikkea tavalla tai toisella puhuttu arvoista ja siitä, missä juuri tämän yhdessäolon rajat kulkevat, eli tapaillaanko vielä muita, mikä on sopivaa ja mikä ei. Ja jossain vaiheessa myös siitä etäisemmästä tulevaisuudesta eli haaveileeko toinen yhdessä asumisesta, lapsista jne.

Itse olen sellainen että tutustun yhteen ihmiseen kerrallaan. En kirjoittele toisten kanssa samaan aikaan kun tapailen yhtä. Mietityttää vaan että tapaileeko mies muita. En ole kysynyt suoraan mutta tuntuisi jotenkin iljettävälle jos mies on minun kanssa kiihkeästi ja samalla on joidenkin muittenkin kanssa samalla tavalla...

Iltalehdessä oli hiljattain juttua mitkä asiat kannattaa selvittää ensin ennen kun jatkaa vakavampaan seurusteluun. 20 asiaa ja löytyvät varmaan haulla. Erittäin hyvä lista oli. ( t. Entinen eroseminaarien vetäjä)

Sitten kun MOLEMMAT sopivat yhdessä,että seurustellaan ja ei enään vaan tapailla.Siihen ei luista pikkuhiljaa,se sovitaan.

Meitä on paljon samassa tilanteessa. Minusta on kivaa soitella joka päivä, olla kaikki vapaat yhdessä yms, mutta todennäköisesti vaan kavahtaisin jos minulta alettaisiin vaatia parisuhteen ilmoittamista somessa tai yleensä "seuraavalle askeleelle" menemistä (jotka on kovin usein vieläpä suhteen ulkopuolisten ihmisten vuoksi tehtyjä liikkeitä). Haluan myös osoittaa sitoutumiseni arjen jutuilla ja teoillani, kun ei se sitä itse yhdessäolemista muuta, vaikka miksi sitä kutsuisi.

Toki oon myöhemmin valmis vaikka avioon, että en mikään sitoutumiskammoinen ole. Haluan vaan että suhteen kehittyminen on tasainen kasvu, eikä mikään harpottava portaikko.

Jos molemmat sanoo että haluaa tutustua toiseen niin onko se silloin sitä tapailua?

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun MOLEMMAT sopivat yhdessä,että seurustellaan ja ei enään vaan tapailla.Siihen ei luista pikkuhiljaa,se sovitaan.

En ole koskaan sopinut seurustelun aloittamisesta. Kerran oli ensitapaamisesta lähtien selvää, että ollaan yhdessä, seurustellaan, eikä muita ole. Toisen kerran tapailimme noin kolme vuotta, mutta koskaan minusta ei tuntunut että seurustelimme, vaikka kummallakaan ei ollut muita suhteita.

Minä kun siirryin toiselle kierrokselle 40+, ja tapasin tulevan aviomieheni, niin hän kysyi parin viikon jälkeen, että seurustellaanko, eikä vain tapailla.

Ihmettelin ensin, mutta sittemmin opin, että nykymaailmassa tapailussa tapaillaan vielä kaikkia muitakin, harrastetaan seksiäkin. Eli ihan korrekti kysymys sittenkin oli.

Omituista että tällainenkin on joillekuille ongelma. Aina olemme sopineet parisuhteesta suullisesti (no ekan poikaystävän kanssa tekstarilla, mutta jätin hänet kasvotusten). Minä en todellakaan katso hyvällä, jos mies päättää yksinään, että olen hänen tyttöystävänsä ennen kuin olen siihen edes suostunut. Ennen suhdetta minuun iskee aina paha kammo, joten todellakin yhdessä ollaan vasta sitten kun myös minä siihen kykenen. Siihen menee yleensä noin 2 kk.

Kun on vienyt vanhemmille näytille?

Pitää kysyä et alaksä olee ja jos toinen sanoo ok niin sit te seukkaatte ;-)

Vierailija kirjoitti:

Pitää kysyä et alaksä olee ja jos toinen sanoo ok niin sit te seukkaatte ;-)

Ei nykyään!eka vaan tapaillaan ja sitten sovitaan seurustellaanko

Miesystäväni kysyi haluanko olla hänen tyttöystävä (olemme nelikymppisiä). Vastasin joo ja sovimme, että seurustelemme. Nykyään on tosi tavallista tapailla muitakin ja se asia puhuttiin toisilla treffeillä, molemmat olivat jättäneet muut tindermätsit sun muut ekojen treffien jälkeen oma-aloitteisesti. Mielestäni on selkeintä puhua avoimesti, jotta molemmat tietää missä mennään.