Saako lapset raahata ulkomaille oman unelman takia?

No ihmiset nyt muuttaa kotimaankaan sisällä, kuka minkäkin syyn takia.

Itse olen sitä mieltä että viimeistään siinä vaiheessa kun lapset on kouluiässä pitää asettua aloilleen. Harva lapsi on niin supersosiaalinen että voi noin vain ilman ongelmia vaihtaa koko kaveripiiriään. Sitten taas kun lapset lähtevät omilleen voi mennä omien mielitekojen mukaan minne lystää.

Harvoin kukaan on nähnyt positiivisena sitä jos on joutunut lapsena muuttamaan vanhempien unelmien vuoksi.

Minut on kahteen otteeseen napattu vanhempieni matkaan toteuttamaan heidän ulkomailla asumisen haaveitaan. Ekalla kerralla olin alakouluikäinen, itkin ja harmitti lähteä, mutta lopulta oli hyvä kokemus. Välissä palasimme Suomeen ja sitten lähdimme taas kun olin lukioikäinen. Siinä vaiheessa kaverit ym. elämä oli jo minulle niin tärkeää, että lähteminen oli todella vaikeaa ja kurjaa, en viihtynyt ulkomailla vaan halusin jatkuvasti kotiin. Omalla kohdallani se oli silloin huono päätös, aiheutti minulle paljon kärsimystä ja mielipahaa ja myös myöhemmin kaikennäköisiä pieniä ongelmatilanteita.. toki kokemuksena sekin "arvokas" muttei varsinaisesti hyvä. En muista, että minulta olisi kysytty haluanko lähteä, vaihtoehtoja ei annettu.

Joten: pienen lapsen kanssa miksei, uskoisin että onnistuu yleensä hyvin, lapsi on sopeutuvainen ja perhe on silloin kaikista tärkeintä hänelle. Vanhempien lasten kanssa: varovaisuutta ja herkkyyttä kuulemaan ja huomioimaan myös nuorten toiveet ja ajatukset aiheesta.

Ihan uteliaisuudesta kysyn, että mihin sitten lapset voisi laittaa siksi aikaa kun oma työ, tai niinkuin nykyään kuuluu sanoa ura vie toiseen paikkaan? Tai jos jää työttömäksi, niin pitääkö sinnitellä kotipaikkakunnalle koska lapsetkin joutuu sanomaan hyvästit mahdollisesti kokonaan osalle kavereistaan ja ystävistään, joita ei kenties koskaan näe. 

Tokihan tämä on varmaan hieman kiinni siitä, että minkä ikäinen lapsi on ja miten yleisemmin sopeutuu, mutta aina ei ole vaihtoehtoja; ei ainakaan jos tai kun haluaa tehdä töitä ja kenties vielä edetä töissä haastavimpiin tai kiinnostavimpiin tehtäviin. - Koska se, että jäisi odottamaan sitä, että lapset ovat muutaneet kokonaan ns. omilleen on ainakin minusta liian pitkä aika odottaa, että voisi vaihtaa maisemaa. - Toisaalta on myös hullua ajatella, että jos on sinkku ja perheettömän ja/ tai lapsettomana helpompi muuttaa ja vaihtaa maisemaa.  

Ulkomailla asuminen antaa uusia kokemuksia, opettaa pärjäämään vieraassa kulttuurissa ja ymmärtämään sitä, parantaa kielitaitoa ja myös yhdistää perhettä. Meillä ehdottoman hyvä kokemus. Lasten kaverit olivat meille tervetulleita vierailemaan.

Muuttoja jatkuvasti en toki pidä hyvänä asiana. Sukulaisperhe on vaihtanut monta kertaa maata, kieltä ja kaupunkia ja se on rasittavaa kenelle hyvänsä.

Kyllä saa, kun tilaisuus tarjoutuu. Paljon enemmän hyötyjä kuin haittoja.

Voi hyvänen aika, kaikki olemme jonkun lapsia. Missä vaiheessa ihmiset eivät enää ole oikeutettuja omiin unelmiinsa?

Minusta on aika selvää, että jos on lapsia hankkinut, niin sen jälkeen mennään ennen kaikkea heidän ehdoillaan. Omat uraunelmat ja ulkomailla asumiset toteutetaan ennen sitä, aikaa kyllä yleensä on. Lapset tarvitsevat pysyvyyttä ja ennustettavuutta, eivät juurettomuutta ja tunnetta, että ovat väärässä paikassa. Suurin osa isommista lapsista ei voi hyvin, jos joutuvat jatkuvasti pinnistelemään vieraan kielen ja kulttuurin kanssa. Kielitaidon pystyy hankkia monilla muillakin konstein, jos haluaa. Meidän lapsilla käy natiivi kielenopettaja pitämässä heille yksityistunteja kotona. Ulkomailla asuimme kun lapset olivat reilusti alle kouluikäisiä. 

Lähetystyöntekijöiden lapset ovat kirjoittaneet muutamia kirjoja kertoen Suomeenmuutosta. Vaikeaa oli kovasti , kun koulussa luultiin ukonäön perusteella suomi-lapseksi, vaikkei ollut koskaan edes käynyt Suomessa. Koko elämäntapa oli aivan vieras. Tuttavissa on myös lähetystö- ja suusrlähettiläsperheitä, uesin heidän lapsillaan on sopeutumisvaikeuksia. Siksi monet aikuisena eivät edes asetu Suomeen asumaan.  Mielikki Ivalo on myös kirjoittanut aiheesta useammnkin kirjan.  Ole tavannut hänet myös ulkomailla.    Toisista lapsista tulee tavallaan maattomia haihattelijoita. Omia teini-ikäisiä en veisi työn mukana kaukomaille.