Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Incl-lapseni kuoli alkuvuodesta vain muutama vuosi diagnoosin jälkeen,
13.07.2017 |
tähän aikaan on mahtunut myös puolison itsemurha, oma masennus, ja esikoisen kanssa "taistelu" hänen oireiluineen isän ja sittemmin siskon menettämiseen, uuteen isäpuoleen ja kaikkea tältä väliltä.
Olen vähän araksi tullut kirjoittamaan somessa, mutta idea blogista on jäänyt itämään ja nyt kun koen kaiken jälkeen itseni vahvemmaksi kuin koskaan - jopa niin, että voisin mahdollisesti omalla selviytymistarinallani auttaa muita - haluaisin tiedustella, mahtaisiko tällaiselle blogille olla tilausta?
Kaunista loppukesää toivotellen,
eräs tänne(kin) ahdistuksissaan aikoinaan avautunut äiti
:)
Kommentit (19)
Aloita ihmeessä blogi. Pystyt sen kautta käsittelemään omaa ahdistustasi ja moni lukija taas saa sen kautta mm. vertaistukea. Varaudu kuitenkin myös ilkeisiin kommentteihin, niiltä ei voi välttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata julkista blogia laittaa. Laita sellainen mitä voi lukea vain kirjautuneena.
Muistan sinut, ap. Olen monesti miettinyt, mitä teille kuuluu nykyisin. Ihana kuulla, että elämääsi on mahtunut surun lisäksi iloisiakin asioita, kuten uusi parisuhde. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. <3
Eos mahd blogista mitään, mutta mä muistan ikuisesti ap sun tekstit miten riipaisevasti kuvailit teidän "aurinkoprinsessaa" joka oli saman ikänen kun mun tytär..Ja tunteesi miehes itsarin jälkeen,mä pelkäsin (tosin ihan eri syistä) oman mieheni mahd.itsetuhoisuutta silloin ja sun tekstit oli mulle parasta terapiaa ikinä.Tän vaan halysin sanoa.Että oot jo nyt koskettanu mua ja mun elämää ainakin syvältä.kaikkea hyvää ja voimia!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita vaan blogi mut itsekkään en suosittele julkista. Täälähän esimerkiks joku hörhö jo esiintyi sinuna taannoin ja väitti kirjoituksias provoksi "keksin vuoden provon" tyyliin -> hulluja on monenlaisia.
Ihana kuulla että teillä menee paremmin.
Osanotot tyttären kuoleman johdosta.
Hurja vuosi sulla.
Itse en lue blogeja, mutta kuten tuossa jo joku sanoikin, niin sellaisen pitäminen voisi olla sinulle hyvää surutyötä. Palaute voi olla rankkaa, joten kannattaa joko rajata palautteen antomahdollisuuksia tai edellyttää sen antajia kirjautumaan.
Kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella pahoillani perheesi kokemien menestysten vuoksi ap :(. Miehen sisko oli myös INCL-lapsi ja tämä sairaus on aivan järkyttävä asia kaikille osapuolille.
Toivotan sinulle aurinkoa ja valoa surun keskelle. Ja paljon voimia ja uskoa elämään.
<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäiskö sun todellakin perustaa se blogi, eikä aina päivitellä näitä aihe vapaalle.
Minä myös muistan apn! Oliko niin, että silloin vasta epäilit, että lapsellasi saattaa olla incl?
Osanottoni tyttäresi ja miehesi takia. Toivon sinulle kaikkea hyvää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä myös muistan apn! Oliko niin, että silloin vasta epäilit, että lapsellasi saattaa olla incl?
Osanottoni tyttäresi ja miehesi takia. Toivon sinulle kaikkea hyvää :)
Kirjoitti sekä epäilystä että diagnoosin jälkeen. Rajua tekstiä. Kaikki ketjut lienee löytyy yhä.
Kaikkea hyvää täältäkin. Se myllytys, jonka kohteeksi tämä äiti täällä jonkun sekopään taholta joutui, oli ällöttävää.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on incl?
Google on onneksi keksitty...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, onko jotain yhdistystä jossa voit toimia tukihenkilönä?
Älä hyvä ihminen avaudu täällä hyeenojen keskellä (tosin osa täälläkin ok) kirjautuneena olevien kanssa asiallisempaa keskustelua.
Onpa ollut kiire uuteen suhteeseen. Noin rankat kokemukset, lapsen menetys, puolison menetys itsemurhan kautta, vanhempi lapsi oireilee - mitä tekee av-mamma etsii uuden miehen.
Olisiko ollut järkevää toipua ensin surusta, (oletan että suret menetyksiä), tukea lastasi menetysten jälkeen ja pikkuhiljaa toipumisen jälkeen miettiä uutta miestä.
Oliko uusi mies kenties jo katsottu ennen puolison itsemurhaa?
Jättikö puoliso viestiä miksi tappoi itsensä?
Vierailija kirjoitti:
Onpa ollut kiire uuteen suhteeseen. Noin rankat kokemukset, lapsen menetys, puolison menetys itsemurhan kautta, vanhempi lapsi oireilee - mitä tekee av-mamma etsii uuden miehen.
Olisiko ollut järkevää toipua ensin surusta, (oletan että suret menetyksiä), tukea lastasi menetysten jälkeen ja pikkuhiljaa toipumisen jälkeen miettiä uutta miestä.
Oliko uusi mies kenties jo katsottu ennen puolison itsemurhaa?
Jättikö puoliso viestiä miksi tappoi itsensä?
Tämä, jaksatko oikeasti tällaista kommentointia tuossa tilanteessa.
Jokainen meistä käsittelee surua ja vaikeuksia eri tavalla, mutta niitä tapoja on nimettömänä, jotkut ihan kasvokkain, helppo arvostella, jos oma tapa on erilainen.
Mukava kun kerroit kuulumisiasi, jännä että juuri vähän aikaa sitten mietin mitä sinulle mahtaa kuulua. Osanottoni ja voimia jatkoon!
Alue: Aihe vapaa
Vertaistuelle aina löytyy tarvitsijoita ja sille että jos joku muukin on selvinnyt jostakin elämänsä rakasta tapahtumasta niin luo varmaankin uskoa muihinkin ja auttaa sillätavalla selviytymään. Eli kyllä varmaan.
Lämmintä kesää kaikille.