Te akateemiset, jotka saitte lapset ennen opintoja tai niiden aikana: miten kävi uran?

Itselläni ei ole lapsia, mutta tunnen yhden tohtorisnaisen, joka sai neljä lasta opiskelujen ohessa. Tällä hetkellä tutkijana yliopistossa.

Tunnen useitakin. Samalla tavalla ura urjennut kuin muillakin. Eräs 20-vuotiaana esikoisensa saanut on nyt kyllä noin 35-vuotiaana selvästi muita menestyneempi urallaan kaikilla mittareilla mitattuna.

Kyllähän se alkuun hidasti opintojen ja uralla etenemistä, mutta niin pikkulapset tekevät äitiensä uralla joka tapauksessa, vaikka syntyisivät opintojen jälkeenkin. Olennaista on lähinnä se, kuinka pitkän äitiys/vanhempainloman pitää ja onko lasten sairaanhoito ja muu hoito jaettu tasapuolisesti äidin ja isän välillä. Ja että lapset ovat päivähoidossa. Kuvitelmat siitä, että äiti opiskelee/tekee uraa ja hoitaa lapsia kotona samaan aikaan, kannattaa unohtaa.

Hyvin kävi. Lapsi syntyi kandivaiheen eka vuonna ja kun sain maisterin paperit ja menin töihin lapsi menikin jo kouluun. Pystyin oleen tosi paljon kotona lapsen kanssa ja vaikka opiskeluaika piteni oli se mun mielestä sen arvoista, kun ei lapsella ollut ikinä pitkiä hoitopäiviä.

Huonosti kävi. Tosin parisuhdelotto arpoi minulle harvinaisen laiskan ja itsekkään miehen, joten päivätyön, kotitöiden ja lasten ohessa valmistuin todellakin vuosia liian myöhään mitään kunnon uraa ajatellen. t. KTM.

Sain lapsen pari kuukautta ylioppilasjuhlan jälkeen. Pidin yhden välivuoden, jonka jälkeen aloitin opinnot yliopistossa. Valmistuin maisteriksi viidessä vuodessa, sain heti valmistumisen jälkeen töitä koulutustani vastaavalta alalta ja nyt olen ollut samassa työssä kymmenisen vuotta. Uralleni, jos sitä sanaa nyt haluaa aika tavanomaisesta asiantuntijatyöstä käyttää, on siis käynyt ihan hyvin. Luulen, että paremminkin kuin jos olisin pitänyt äitiysloman jo työssä ollessani. Nyt olen tehnyt työtäni keskeytyksettä, pysynyt kärryillä muutosten ym. suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei ole lapsia, mutta tunnen yhden tohtorisnaisen, joka sai neljä lasta opiskelujen ohessa. Tällä hetkellä tutkijana yliopistossa.

Meillä yksi tutkimusyksikön johtaja on saanut kolme lasta opintojen, jatko-opintojen ja post-docia seuranneen tutkimusvapaan aikana.

Tiedän naisen joka sai lapsen opintojensa aikaan, toisen valmistuttuaan. Väitteli ja on tällä hetkellä akatemiaprofessori, mikä korkein asema johon tiedemaailmassa tutkimuspuolella voi päästä. Kyllä uran eteneminen on voimallisesti omista lahjoista kiinni.  

En siitä urasta tiedä, mutta noin yleisesti elämä on sujunut oikein hyvin. Sain ensimmäisen lapseni kolmannen opiskeluvuoden keväällä. Toinen lapsi syntyi parin vuoden kuluttua siitä. Valmistuin seuraavana vuonna. Myöhemmin erikoistuin ja nykyään työskentelen yksityisellä lääkäriasemalla.

Olen 32v ja minulla on amk-tutkinto, kandin tutkinto sekä kaksi maisterin tutkintoa. Myös kaksi lasta. Hyvin kävi uran suhteen, minulla on vakivirka ja nousujohteinen ura.

Vierailija kirjoitti:

Olen 32v ja minulla on amk-tutkinto, kandin tutkinto sekä kaksi maisterin tutkintoa. Myös kaksi lasta. Hyvin kävi uran suhteen, minulla on vakivirka ja nousujohteinen ura.

Lasten kanssa olen ollut kotona kummankin kanssa vuoden ja muuten opintojen aikana. Vuodesta noin puolet olen tehnyt vain töitä.

Olen KTM business controller kansainvälisessä pk-yrityksessä enkä voisi kuvitellakaan että olisin tehnyt lapsen opiskeluaikana tai heti uran alussa. Sekä opinnot että työuran aloitus olivat niin vaativia, aikaa ja ajatuksia vieviä etten olisi voinut ajatellakaan lapsia heti alussa. Lisäksi työ vei työmatkoina eri puolille maailmaan koska laajensimme toimintaa. Esikoisen tein 36-vuotiaana ja kuopuksen 38-vuotiaana, tein jonkin verran töitä myös äitiyslomalla. Tuossa vaiheessa laajenemiset oli jo tehty ja kansainvälinen kokemus kertynyt. Teen tällä hetkellä nelipäiväistä työviikkoa ja aloitan työt aamulla kotona, vien lapset puolelta päivin päiväkotiin, mies hakee kello 16 jälkeen pois ja itse palailen töistä kello 18 jälkeen. Toimii meillä hyvin, nautimme tästä vapaudesta ja siitä että saimme aloittaa työuramme rauhassa ja nauttia silloin matkustelusta ym. Nyt nautimme joustavista työajoista ja hyvästä taloudellisesta tilanteesta lastemme kanssa. Varmaan aika alakohtainen asia missä kohtaa lapset kannattaa tehdä.

12; Kiva sulle, mutta ei tässä aloituksessa taidettu kysellä preferenssejä vaan nimenomaan heidän kokemuksiaan, jotka ovat saaneet lapset aikaisemmin kuin sinä.

Minä ainakin alta 3kymppisenä panostin substanssiosaamisen eli tutkintojen tekemiseen, työkokemuksen hankkimiseen sekä lasten hankkimiseen. 30-40 vuotiaana on tarkoitus hankkia johtamisosaamista ja suunnata omaa uraa ylöspäin.

Useimpien kirjoitukset eivät vaikuta oikein uralta niin kuin muutama onkin huomannut. Lähinnä kotimaisia riviasiantuntijatöitä, joihin tehtäviin ei kuuluu mitään kovin suurta vastuuta, kansainvälisyyttä tai minkään uuden aloittamista. Voi siis ihan hyvin tehdä jo opiskeluaikana tai heti valmistuttuaan lapset jos ei enempää tavoittele urallaan tai elämässään. Jos haaveilee kansainvälisestä tai huippu-urasta niin ei kannata heti alussa, kolmekymppisenä ehtii ihan hyvin pari pyöräyttää, eihän mammalomaa tarvitse pitää kuin muutama kuukausi ja jos tekee uraa niin varmasti on varaa palkata lasten-/kodinhoitajakin.

Vierailija kirjoitti:

Useimpien kirjoitukset eivät vaikuta oikein uralta niin kuin muutama onkin huomannut. Lähinnä kotimaisia riviasiantuntijatöitä, joihin tehtäviin ei kuuluu mitään kovin suurta vastuuta, kansainvälisyyttä tai minkään uuden aloittamista. Voi siis ihan hyvin tehdä jo opiskeluaikana tai heti valmistuttuaan lapset jos ei enempää tavoittele urallaan tai elämässään. Jos haaveilee kansainvälisestä tai huippu-urasta niin ei kannata heti alussa, kolmekymppisenä ehtii ihan hyvin pari pyöräyttää, eihän mammalomaa tarvitse pitää kuin muutama kuukausi ja jos tekee uraa niin varmasti on varaa palkata lasten-/kodinhoitajakin.

No juuri sitä oman alan substanssiosaamista hankitaan noin 3kymppisenä, jolloin myös lapset on hyvä hankkia ja kouluttaa itseään. Valtaosa naisten uralla etenemisistä tapahtuu 35-55 vuotiaana. Harva on 30v johtaja. 3kymppisenä pedataan kaikkea tulevaa.

Vierailija kirjoitti:

Useimpien kirjoitukset eivät vaikuta oikein uralta niin kuin muutama onkin huomannut.

ura

3. ihmisen toiminta ja eteneminen jollakin alalla, jssak ammatissa, karriääri

4. elämäntehtävä, ammatti. esim. Akateeminen, poliittinen ura. Laulajan, opettajan ura myös »« .Elämänura. Sotilasura. Aktiiviuransa päättänyt urheilija. Edetä urallaan. Loi huomattavan urantaiteilijana, musiikkimaailmassa. Uran valinta. Antautua jllek uralle.

http://www.suomisanakirja.fi/ura

Jos akatemiaprofessori tai tutkijatohtori ei ole mielestäsi tehnyt uraa, niin taidat olla hitusen ulkona akateemisesta maailmasta.

Toki jos haluat viitata uralla ainoastaan yksityisen sektorin (miel. kaupallinen tai tekninen ala) töihin, ole hyvä vaan.

Sain lapset 22 ja 23 vuotiaana. Olen tilintarkastaja tällä hetkellä. Lapset kouluiässä. Uran kanssa ei ollut ongelmaa ikinä. 

Minä kun olen aina luullut, että työuralla viitataan ihan vaan siihen kokonaisuuteen, joka koostuu ihmisen työkokemuksesta ja mahdollisesta etenemisestä urallaan (esim. lääkärille erikoistuminen voisi olla tällainen merkkipaalu). Mutta onneksi AV:lla tiedettiin tämäkin paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Huonosti kävi. Tosin parisuhdelotto arpoi minulle harvinaisen laiskan ja itsekkään miehen, joten päivätyön, kotitöiden ja lasten ohessa valmistuin todellakin vuosia liian myöhään mitään kunnon uraa ajatellen. t. KTM.

Ei se kylläkään mikään arvonta ole ainakaan älykkäille ihmisille, vaan tarkan harkinnan tulos.