Pystyttekö puhumaan parisuhteessa tulevaisuuden suunnitelmistanne?

Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä pari vuotta ja alusta asti tulevaisuuden suunnitelmista ja haaveista puhuminen on tuntunut hankalalta. En ole päässyt kunnolla selville miehen omista haaveista/suunnitelmista saati sitten siitä, onko hänellä meille jotain yhteisiä suunnitelmia.

Alkaa itseä vaan mietittyttämään pikkuhiljaa.. Kun itselleni on ihan luontevaa puhua, että haluaisin haluaisin vaihtaa työpaikkaa jossain vaiheessa jne. Tai että yhtenä haaveena voisi joskus olla muutto hetkeksi ulkomaille yhdessä miehen kanssa (molemmat sellaisilla aloilla, että onnistuisi) ja tästä ajatuksesta mies itsekin innostui, ottanut sen välillä omatoimisesti puheeksi. Avioliitosta tai lapsista olen varovaisesti kerran pari yrittänyt keskustella, mutta jättänyt asian siihen, kun huomannut ettei toista kiinnosta keskustella aiheesta.

Mies taas kuuntelee sujuvasti ja yrittäessäni kysyä hänen suunnitelmistaan, tulee joku "emmätiiä" -vastaus. Sinnikäästi kyselemällä voin jonkinlaisia lyhyitä vastauksia saada, mutta ei oikein kiinnosta tentata toista kun näkee ettei huvita asioista jutella.

Silti viime viikolla sain tietää, että hän aikoo hakea rauhanturvaajaksi. Asia tuli suurena yllätyksenä, sillä tästä ei ole ikinä aikaisemmin ollut mitään puhetta, mutta on kuulemma ollut haaveena pitkään. Nyt tässä laskeskelin, että jos miehen hakemus menisi läpi alkaisi hänen 12 kuukauden toimintavalmiusjakso ensi huhtikuussa + siihen päälle mahdollinen palvelusjakso rauhanturvaajana. Eli "pahimmassa" tapauksessa koko prosessi kestäisi 2020 vuoteen saakka. Joten mahdolliset yhteiset suunnitelmat (ulkomaille muutto, mahdollinen lasten hankinta) saisi laittaa jäihin ainakin sinne saakka ja tätä mieltä mies itsekin oli. Esim. perheenperustamisen suhteen alkaa itselläni kuitenkin jo pian tulla ikä näin 32-vuotiaana vastaan.

Mies on muuten ihana, meillä on hauskaa yhdessä ja nautitaan toistemme seurasta. Toisen kanssa on hyvä olla. :) Tämä asia vaan hiertää.. Mainittakoon, että mies on muutenkin sellainen ettei juurikaan suunnittele muitakaan asioita hirveästi etukäteen vaan jättää ne monesti viimetinkaan. Eli ehkä vain hänen luonteen piirteensä. Itse olen taas enemmän suunnitelmallisempi tyyppi. Kertokaa nyt, että jollakin muullakin on tällaista vai olenko ainoa?