Lue keskustelun säännöt.
Puolison masennus ja kotona oleminen, apua!
11.07.2017 |
Hoidan 2-vuotiastamme kotona, olen vielä hoitovapaalla.
Mieheni jäi keväällä sairaslomalle masennuksen vuoksi eli olemme nyt yhtäaikaa kotona. Minulla ei ole työpaikkaa, johon palata hoitovapaalta enkä ole vielä alkanut hakea töitä. En usko, että mieheni pystyisi huolehtimaan lapsestamme, jos lähtisin nyt kokoaikatöihin, ja haluamme laittaa lapsen päiväkotiin vasta vuoden päästä eli 3-vuotiaana.
Mieheni jäätyä sairaslomalle en ole lainkaan pystynyt olemaan yksin kotona. Aiemmin lapsen päiväunien aikaan olen saanut olla hetken yksin, mutta nyt sekin on mahdotonta. Olen yrittänyt kannustaa miestäni näkemään kavereitaan tai lähtemään ulos lapsemme kanssa tai yksin, mutta ei mitään. Ymmärrän häntä, mutta tulen kohta hulluksi, sillä tarvitsen ikiomaa aikaa omassa kodissani. Lapsen voi viedä muutamaksi tunniksi hoitoon isovanhemmille tai kummeille, mutta miehelle ei taida olla sellaista paikkaa?
Mitä minä teen???
Rakastan silti miestäni enkä missään nimessä aio häntä jättää.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako mies nyt asianmukaista hoitoa masennukseen, lääkitystä? Hienoa että olet hänen tukena. Olisiko mahdoton ajatus keskustella hänen kanssaan, että kaipaisit tämmöisiä hetkiä?
Mies vahtii lasta päiväunien ajan ja voit lähteä kävelylle tai kahville kaverin kanssa. Hae töitä ja lapselle ajoissa hoitopaikka niin, että ehtii rauhassa tutustua päiväkodissa oloon.
Meillä on jollain tavalla vastaava tilanne, tosin ei mitään masennuksia eikä sairauksia, mutta puitteet vähän vastaavat sen suhteen, että ollaan olosuhteiden pakosta yhtäaikaa menossa ja yhtäaikaa kotona. Mies on meillä se, joka haluaisi olla välillä yksin kotona. En siis estä häntä ottamasta omaa aikaa lähtemällä yksin jonnekin, sen on aina ollut vapaa tekemään niin paljon kuin haluaa. Mutta hän siis haluaisi olla yksin kotona välillä, tunnin kerrallaan. Olen siihen ehdotellut, että voisin lähteä parin päivän reissulle välillä, niin hän saisi silloin olla yksin kotona. Se ei kuitenkaan kelpaa, vaan minun pitäisi olla vain se tunti pois kotoa, hän ei halua olla "pitkään" yksin kotona. Ei minulla ole sellaisia menoja, minne menisin vain tunniksi. Tai siis on esim. lenkillä käyminen, mutta käyn lenkillä kun mies on töissä oman työpäiväni päätteeksi, en voi myöhään illalla lenkkeillä kun se vie yöunet. Rasittaa tämä tilanne, että minun pitäisi muka mennä jonnekin pois kotoa tunniksi juuri silloin kun mies on kotona, mutta en saisi kuitenkaan mennä pidemmäksi aikaa kauemmaksi (koska mies tarvitsee minua tiettyihin asioihin).
Palaa töihin, myös minulle se on hermojen kannalta ollut oikea ratkaisu. Mies on työkyvytön ja kotona.
Tyttö oli 1v 6kk kun aloitti päiväkodin ja pärjäsi hyvin. Tyttö sopeutui muiden lasten joukkoon parissa viikossa.
Tottakai aluksi itseäni pelotti, kun lapsi oli niin pieni vielä, mutta valinta oli oikea.
Alle komen vanhojen ryhmät on pieniä ja hoitajat auttavat vielä kaikessa (syömään, pukemaan, potalle).
Melkeen kaikki "pienten puolella" ovat vielä vaipoissa ja syövät tuttia. Päiväkodissa meillä myös opittu paljon taitoja mm. pottailu ja päivällä loppui tutin käyttö melkein heti päiväkodin alettua.
Lapset matkivat toisiaan helpommin kuin vanhempiaan, ja oppivat näin niitä tärkeitä taitoja, joita ainoa lapsi ei kotona muuten yhtä nopeasti oppisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivähoitoon voi hakea, vaikka kumpikin on työtön. Tähän vaan täytyy perustella ja hoito on osapäiväistä.
Neuvolasta voisit pyytää perhetyötä, jonka kanssa eteenkin miehen voisi olla todella hyvä keskustella ja saada apua omaan jaksamiseen ja keinoja selvitä lapsen hoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Mies vahtii lasta päiväunien ajan ja voit lähteä kävelylle tai kahville kaverin kanssa. Hae töitä ja lapselle ajoissa hoitopaikka niin, että ehtii rauhassa tutustua päiväkodissa oloon.
Kiitos hyvistä ehdotuksista, mutta kaipaan nimenomaan sitä, että saisin olla yksin kotona ja lukea lehteä rauhassa tai jotain vastaavaa. Se on minun tapani levätä, rentoutua ja palautua arjen kiireistä. Nyt olen kireä kuin viulunkieli, kuten sanonta kuuluu.
Miehellä on onneksi hyvä terapeutti ja sopivaa lääkitystä haetaan työterveyslääkärin kanssa. Neuvolaan voisin ottaa yhteyttä, kiitos siitäkin vinkistä!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on jollain tavalla vastaava tilanne, tosin ei mitään masennuksia eikä sairauksia, mutta puitteet vähän vastaavat sen suhteen, että ollaan olosuhteiden pakosta yhtäaikaa menossa ja yhtäaikaa kotona. Mies on meillä se, joka haluaisi olla välillä yksin kotona. En siis estä häntä ottamasta omaa aikaa lähtemällä yksin jonnekin, sen on aina ollut vapaa tekemään niin paljon kuin haluaa. Mutta hän siis haluaisi olla yksin kotona välillä, tunnin kerrallaan. Olen siihen ehdotellut, että voisin lähteä parin päivän reissulle välillä, niin hän saisi silloin olla yksin kotona. Se ei kuitenkaan kelpaa, vaan minun pitäisi olla vain se tunti pois kotoa, hän ei halua olla "pitkään" yksin kotona. Ei minulla ole sellaisia menoja, minne menisin vain tunniksi. Tai siis on esim. lenkillä käyminen, mutta käyn lenkillä kun mies on töissä oman työpäiväni päätteeksi, en voi myöhään illalla lenkkeillä kun se vie yöunet. Rasittaa tämä tilanne, että minun pitäisi muka mennä jonnekin pois kotoa tunniksi juuri silloin kun mies on kotona, mutta en saisi kuitenkaan mennä pidemmäksi aikaa kauemmaksi (koska mies tarvitsee minua tiettyihin asioihin).
Onpa kimurantti tilanne. Onko tuota jatkunut jo pitkään?
Voinko hakea osapäiväistä hoitopaikkaa hoitovapaalla ollessani? Ilmoittautuisin työttömäksi ja alkaisin hakea töitä, kun lapsi saisi paikan ja aloittaisi hoidossa.
Ei tämä molempien kotona olo pidemmän päälle toimi. Tietysti toivon, että mies paranee pian, mutta voihan siinä mennä aikaakin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuneen läheinen masentuu helposti itsekin. Muista pitää huolta myös itsestäsi ja hae apua perheellenne.
Kai se mies siellä terapiassa käy? Varmaan kerran tai kahdesti viikossa? Eikö se riitä? Kuulostat vähän itsekkäältä, ei millään pahalla.
Masennus on oikea sairaus. Ei hän tahallaan hankala ole (jos siis on oikeasti masentunut).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Meilläkin mies oli masennuksen takia sairaslomalla plus työtön siihen päälle, kun vauva oli 3kk - 1,5v. (sitten pääsi taas asiantuntijatöihin, ihme ja kumma kovassa nykymaailmassa).
Mutta siis, voitteko olla edes eri huoneissa? Meillä minä otan yleensä omaa aikaa alakerrassa, mies yläkerrassa. Lähes kuin olisi yksin kotona.
Mies voi hoitaa lasta, viedä puistoon tms? Saisit hetkeb omaa aikaa kotona. Masennuksen täytyy olla jo aika paha jos ei tuohok pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai se mies siellä terapiassa käy? Varmaan kerran tai kahdesti viikossa? Eikö se riitä? Kuulostat vähän itsekkäältä, ei millään pahalla.
Masennus on oikea sairaus. Ei hän tahallaan hankala ole (jos siis on oikeasti masentunut).
Joo onhan se tosi itsekästä haluta olla joskus hetken kotonaan rauhassa. Hyhhyh, kyllä miestä pitää passata 24/7.
Etkö saa olla kotona yksin kun mies on terapeutilla/työterveyslääkärillä?
Vierailija kirjoitti:
Kai se mies siellä terapiassa käy? Varmaan kerran tai kahdesti viikossa? Eikö se riitä? Kuulostat vähän itsekkäältä, ei millään pahalla.
Masennus on oikea sairaus. Ei hän tahallaan hankala ole (jos siis on oikeasti masentunut).
Terapia-aika on heti aamusta ja mies on kotona aina lapsen päiväunien aikaan, jolloin saisin muuten olla "rauhassa" (kuten juuri tälläkin hetkellä). Pelkään olevani itsekäs ja liian vaativa :(
Joku kysyi eri huoneissa olemisesta. Asumme rivarikaksiossa ja kun lapsi nukkuu, vietämme aikaa tupakeittiössä/olohuoneessa. Voisin olla omalla takapihallakin, mutta se on pieni ja ankea ja naapurit tulevat kyselemään ja kailottamaan aidan taakse. En siis saa olla rauhassa sielläkään.
Muutamme isompaan heti, kun palaan työelämään ja rahaa on taas enemmän.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se mies siellä terapiassa käy? Varmaan kerran tai kahdesti viikossa? Eikö se riitä? Kuulostat vähän itsekkäältä, ei millään pahalla.
Masennus on oikea sairaus. Ei hän tahallaan hankala ole (jos siis on oikeasti masentunut).Terapia-aika on heti aamusta ja mies on kotona aina lapsen päiväunien aikaan, jolloin saisin muuten olla "rauhassa" (kuten juuri tälläkin hetkellä). Pelkään olevani itsekäs ja liian vaativa :(
Joku kysyi eri huoneissa olemisesta. Asumme rivarikaksiossa ja kun lapsi nukkuu, vietämme aikaa tupakeittiössä/olohuoneessa. Voisin olla omalla takapihallakin, mutta se on pieni ja ankea ja naapurit tulevat kyselemään ja kailottamaan aidan taakse. En siis saa olla rauhassa sielläkään.
Muutamme isompaan heti, kun palaan työelämään ja rahaa on taas enemmän.
ap
Kaipaat varmaan nyt eniten empatiaa ja ymmärrystä täältä palstalta, mutta pakko silti sanoa sinulle suoraan, että (masentunutta) miestäsi et voi muuttaa, voit muuttaa vain itseäsi. Ala siis sanomaan naapureille jämäkästi että keskityt nyt kirjaan, jutellaan myöhemmin. Älä lähde mukaan naapurien juttuihin. Kyllä sitten saat olla rauhassa pihallasi. Kasvata pihalle jotain kukkia tai hanki kiva aurinkotuoli ja laita ulos kaiuttimista kivaa musiikkia, niin pihasi tunnelma muuttuu viihtyisämmäksi. Opettele menemään kahvilaan / terassille / kirjastoon / puistonpenkille tunniksi lukemaan yksin. Sovi miehen kanssa, että jos lapsi nukkuu, ja joudutte olemaan samassa huoneessa, niin toinen teistä saa aina vuorollaan kuunnella musiikkia korvakuulokkeista ja keskittyä kirjaan ja häntä ei saa silloin keskeyttää.
Mene töihin ja pistä lapsi hoitoon.
Älkää ainakaan tehkö toista tuohon tilanteeseen.