Oon vaarassa syrjäytyä
Tai todennäköisesti "syrjäydyn" joka tapauksessa, miten sen nyt ottaa. En saanut opiskelupaikkaa syksyksi, ja uudet haut vasta ensi keväänä. Kesän oon töissä, mutta syksyyn mennessä sekin loppuu, eikä jatkoa ole tiedossa. Voisin ehkä hakee heti uusia töitä perään, mutta en tiedä saanko tai jaksanko heti jatkaa töissä, nytkin on ollut aika rankkaa jaksamisen kanssa..
Toki tuilla jotenkin ehkä pärjää ensi vuoteen mut tiiän et itellä se menee sit helposti juomiseks , jos ei ole mitään päämäärää tai syytä miksi nousta aamulla, kuten työt tai opiskelu.. Kaverit melkeen kaikki opiskelee niin näkee niitäkin harvemmin, ja vaan viikonloppusin baarissa.. Nyt kun oon ollu töissä en oo pahemmin ees juonu mut mitä sitä sit kun syksyllä ei ole enää muutakaan tekemistä..
Kommentit (6)
Niin no, kai ne asiat ihan hyvin on kun on nyt töitäkin jne, ei siinä mitään.. Mut kun en ole vaan tottunut siihen että "ei ole mitään". Aikaisemmin ollut joko opiskelua tai töitä, nyt ehkä ainakin puolvuotta tiedossa ilman kumpaakaan... Ja tiedän, et jouten ollessa joudun ns. huonoille tavoille.. Olen kuitenkin jo reilu parikymppinen, enkä asu enää äidin helmoissa, niin tulevaisuuden päämäärättömyys ahdistaa ihan eri tavalla.. Kai se on sit vaan pakko kestää, mut jos ei viinalla niin miten, se on mulle vaikeaa vaik inhottaa myöntää..
Oon itsekin reilusti yli parikymppinen ja mä totean vaan et sana syrjäytyminen ei ole mikään ns muotisana, vaan se on joillekin itseni mukaan lukien totista totta. Tämä miten omalla kohdalla näin pääsi käymään on monien onnettomien sattumien summa. Kyllä täältä suosta vielä noustaan, sitä en tiedä milloin.
Kun tietyt asiat on ehtinyt saavuttaa, se ei ole enää syrjäytymistä vaan downshiftausta.
Kyllä minun lapseni on jo hyvää vauhtia syrjäytymässä. Hänellä ei ole kyse downshiftauksesta tai muodin mukana menemisestä...
Ammattikoulukoulu ja toinenkin kesken. Mikään työ ei kiinnosta, ei tunne osaavansa mitään. Kaikki työt ovat "paskahommia". Ei ole opiskeluvalmiuksia (oppimishäiriö ym), eikä pätkän vertaa opiskelumotivaatiota. Täysi-ikäistä ei voi pakottaa ja kaikenlaisia houkuttimia on jo käytetty. Luoja kiitos, muut lapsemme puhkuvat opiskelu- ja työintoa, muuten masentaisi enemmän.
Mä olen alkanut vihata tuota syrjäytymis - sanaa. Naurettava pelote, jolla kuvitellaan saavan ihmisistä tuottavia ja kunnollisia kansalaisia.
Muistan, kun poika oli kasilla ja niillä oli puhuttu syrjäytymisestä koulussa. Ei saa syrjäytyä, se on perkeleestä. Sitä ei hyväksytä, sitä ei sallita. Sitten poika käytti sitä osittain jo vitsinäkin, kun halus hengailla kavereiden kanssa yömyöhään. "haluutsä että musta tulee syrjäytynyt?" Ei, en halua, mutten halua myöskään, että sulla on kavereita, joita tapaillaan vain yöllä.
Ymmärrän, että toisilla on hankalaa ja se itekseen olo ja tekemättömyys on pelottavaa joillekin.
Tässä vaiheessa sä AP olet kuitenkin jo paremmalla puolella sä olet kesätöissä. Se on aivan eri lähtökohta kuin monella muulla. Pidä mielesi virkeenä ja itsesi ihmisissä kiinni. Tai sitten sä voit alkaa säälimään itseäsi ja jäädä vellomaan syrjäytymisen aallokkoon. Kaikkihan tämä on itsestä kiinni.