perheellisen yksinäisyys
Sitä ei voi ymmärtää ennenkuin osuu omalle kohdalle.
Kaveriporukan ainoa joilla lapsia, muut jatkaa ryyppäämistä ja ikiteekkareilua. Tai mitä ny pyörivät omissa kuvioissaan. Uusia kavereita ei tule (kaikki aika ja energia menee perheeseen). Vanhoja kavereita ei oikeasti kiinnosta olla yhteyksissä, kun eivät lapsia edes halua enkä jaksa enää heidän kanssaan baareihin lähteä. Muksut kyselisi lähinnä miksi olet krapulassa ja se ei ole vanhemman arvovallan mukaista. Niin siis taakse jäänyttä elämää jo tuo baareissa käyminen eikä edes huvita pätkän vertaa.
Päivät menee mutta sielu on yksinäinen. En ole koskaan ollut näin yksinäinen. Toki olen onnellinen, perhe on kaikki kaikessa. Mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.