Miksi kakkosdiabeetikot ovat haluttomia hoitamaan sairauttaan syömällä?

Varmaan samasta syystä kuin ylipainoiset, tupakoitsijat, alkoholistit ja narkkarit. Eli ei niistä omista nautinnoista haluta luopua. Se on eräänlaista itsetuhoisuutta, pahoinpidellään itseä sillä päihteellä, mikä se nyt sitten kenelläkin on.

Enpä ole tuollaista huomannut tuntemillani kakkostyypin diabeetikoilla. Kolme tunnen lähisuvusta. Ainoastaan edesmennyt isovanhempani tarvitsi paljon lähipiirin tukea ruokavaliossaan onnistumiseksi, mutta hänkin yritti parantaa tapojaan. Hän oli aika vanha sairastuessaan, ja mitä vanhempana sairastuu, sitä vaikeampaa on muuttaa tottumuksiaan.

Halua löytyy kaikilta tuntemiltani. Tiedon suhteen tilanne on parantunut (viimeisen kymmenen vuoden aikana on useimmille kirkastunut, ettei diabeetikon kannata elää pääpaino perunalla ja ruisleivällä).

2-diabeetikon ruokavaliosuositukset ovat nykyään samat kuin muillekin. Minulle muutama vuosi sitten lekurissa painotettiin hiiilareiden tärkeyttä, kun tautini todettiin. Itse olen vähän eri mieltä. Kun vähennän hiilarit minimiin niin voin paremmin ja sokeriarvot ovat hyvät. Olen joskus vuosia sitten laihduttanutkin 7kg ilman hiilareita. Se kävi nopeasti. Mulla on sukuperimä molemmilta puolilta tähän tautiin. Nykyään on ruokavalio balanssissa, myös paino ja arvot ovat melkein normaalit. Hiilareitakin voi jossain juhlissa syödä kun muuten arkiruokailu on ok.

Koska 2T ei puhkea ilman varoituksia. Ne jotka pystyvät muuttamaan elämäntapojansa muuttavat niitä ennen kuin 2T varsinaisesti puhkeaa. Jäljelle jäävät ne jotka eivät syystä tai toisesta pysty tapojaan muuttamaan ja jotka sairastuvat. Tekeekö järkeä?