Kumpi on mielestäsi parempi taktiikka jos kohtaa säännöllistä ilkeää käytöstä jonkun tietyn henkilön taholta?

C) välttää kyseisen henkilön seuraa.

Useimmiten katkaisen henkilöön yhteydet ja yritän itse käyttäytyä hillityn rauhallisesti. Joskus tulee sellainen paskakasa vastaan, että on pakko antaa vähän takaisin.

B, koska jos alistut niin tuollainen ihminen menee kerta kerralta vielä pidemmälle.

C) käyttäytyä asiallisesti mutta kylmästi ja välttää kyseisen henkilön seuraa niin paljon kuin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

a) Käyttäytyä itse tasaisen ystävällisen asiallisesti.

b) Piikittää ja ilkeillä takaisin.

En käyttäisi itse kumpaakaan. Koska ihminen, joka ei reagoi kun toinen koittaa piikittää antaa itsestään epänormaalin kuvan ja alkaa vituttaa sitä kiusajaa entistä enemmän -> kiusaajan mielessä lupa jatkaa vittuilua.

Takaisinpiikittäjä taas usein tippuu itse saman suohon kuin kiusaajansakin.

Paras taktiikka on olla hiljaa ja ylemmyydentuntoisen oloinen. (Vaikka en siis oikeasti ole ylemmyydentuntoinen ja vihaan olla muka olevinani, mutta vielä enemmän vihaan piikittelyä itseäni kohtaan.) Ei siis vastaa mitään, tuijottaa takaisin vain ehkä vähän vihaisen tai tympääntyneen oloisena. Teen asiakaspalvelussa näin asiakkille, jotka koittavat kiusata minua ja harva jatkaa. Uskon, että sama taktiikka pätee kehen tahansa, sukulaisiin, työkavereihin, tuttaviin.

Sellaisella ihmisellä ei ole tilaa minun elämässäni.

Yleensä käyttäytyminen on heijastamista. Mitä annat, sitä saat. Jos toinen ei ymmärrä käytöstään, teen sen hänelle hyvin selväksi. Hän saa sellaisen verbaalisen pahoinpitelyn, että muistaa sen lopunikäänsä. En siis piikitä tai ilkeile, teen asian selväksi kertaheitolla ja viimeiseksi heitän hänet elämästäni huitin vittuun. Mulkut saa sen mitä ansaitsee.

Tilanteesta ja ihmisestä riipuen joko a tai c, poistun paikalta.

Minä olen käyttänyt taktiikkana "sokeroimista", eli olen ylitsevuotavan ystävällinen. En ota nokkiini, pahoittelen pienestäkin, kehaisen ilkimystä (esim. onpa sulla kivan näköinen pusero, toi hiusmalli pukee sua jne.). Ja yllätys yllätys, sieltä ilkimyksen sisältä on aina löytynyt ihan mukava ihminen.

Ei kumpikaan vaihtoehdoista. Välinpitämättömyys antaa sinusta robotti-vaikutelman eli mikään ei satuta sinua. Toinen laittaa sinut samalle tasolle ikävän ihmisen kanssa.

Paras on sanoa ilkeilijälle, miltä hänen käytöksensä tuntuu sinusta. Normaalin tunne-elämän omaava ihminen ymmärtää ja lopettaa iilkeilyn. Epäterve ei niin tee. Siinä tapauksessa on paras hakeutua pois hänen ulottuviltaan.

Ehdottomasti A!

Yleensä kiusaajat oikein pyrkivät saamaan kohteensa provosoitumaan ja suuttumaan, haastavat riitaa. Peli on menetetty jos kimpaannut ja annat takaisin. Siinä tilanteessa kiusaaja voikin puuttua SINUN ilkeään käytökseesi ja kääntää asetelman niin päin, että sinä olet se paha ja inhottava.

Kannattaa pitää oma käytös moitteettomana.

Töissä a) yksityiselämässä monien ehdottama c) eli poistua paikalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

a) Käyttäytyä itse tasaisen ystävällisen asiallisesti.

b) Piikittää ja ilkeillä takaisin.

En käyttäisi itse kumpaakaan. Koska ihminen, joka ei reagoi kun toinen koittaa piikittää antaa itsestään epänormaalin kuvan ja alkaa vituttaa sitä kiusajaa entistä enemmän -> kiusaajan mielessä lupa jatkaa vittuilua.

Takaisinpiikittäjä taas usein tippuu itse saman suohon kuin kiusaajansakin.

Paras taktiikka on olla hiljaa ja ylemmyydentuntoisen oloinen. (Vaikka en siis oikeasti ole ylemmyydentuntoinen ja vihaan olla muka olevinani, mutta vielä enemmän vihaan piikittelyä itseäni kohtaan.) Ei siis vastaa mitään, tuijottaa takaisin vain ehkä vähän vihaisen tai tympääntyneen oloisena. Teen asiakaspalvelussa näin asiakkille, jotka koittavat kiusata minua ja harva jatkaa. Uskon, että sama taktiikka pätee kehen tahansa, sukulaisiin, työkavereihin, tuttaviin.

Ylemmyydentunnon harrastaminen asiakaspalvelussa ei taida olla se kaikkein viisain taktiikka. Vaikka näitä tyyppejähän aspassa riittää.

Kaikkein fiksuinta on feidata tyyppi elämästäsi ja pysytellä kaukana hänestä. Mutta jos kyse on työkaverista tai sukulaisesta se ei onnistu.

Silloin aloitetaan taktiikalla a) eli olet asiallinen itse, mutta jos piikittely on toistuvaa ja tapahtuu toisten ihmisten läsnäollessa, sitten kannattaa vastata tyypille (muiden kuullen) että "Anteeksi, mitä sanoit? Mitä tarkoitat?" eli yrittää tehdä piikittely näkyväksi kaikille. Jos muita ei ole lähellä, eli tyyppi yrittää salata tekonsa, sitten joko rupeat vaan ääneti tuijottamaan häntä (kuvittele että hänellä kirppuja silmäripsissään ja yritä laskea kuinka monta) tai sano alentuvasti että "Voi, voi, onks sulla huono päivä taas..." tai jotain muuta.

Älä koskaan vastaa, selittele tai ota mitään kantaa piikittelyn varsinaiseen aiheeseen. Never ever. Kuvittele että piikittely on pallopeliä piikikkään pallon kera. Älä siis koskaan ota koppia, vaan väistä palloa tai potkaise se takaisin heittäjälleen. Varo myös antamasta kiusaajalle itsestäsi mitään sellaista tietoa, jotka hän voi käyttää hyväkseen piikittelyssä.

Jos kyse on työkaverista, eikä kiusaaminen laannu, mene puhumaan esimiehelle, tee asiasta julkinen, jolloin kiusaaja joutuu selittelemään. Tämä toimii jos esimies on tehtäviensä tasalla ja kiusaajan käytös on ollut julkista.

Aina ei mikään yllä esitetystä toimi, koska on kiusaajia, jotka kuvittelevat olevansa kaikkien muiden yläpuolella ja oikeutettuja kiusaamaan. Sellaiseen kiusaajan tehoaa ainoastaan kylmästi harkittu kosto, mutta se vaati sopivaa tilannetta ja paljon harkintaa ettei tee itse mitään väärin vaan antaa kiusaajan itse hirttää itsensä väärinkäytöksiinsä. Vaikea toimintatapa, en suosittele kuin ääritapauksissa.

Aina? En usko. Tai ehkä pitäis kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen käyttänyt taktiikkana "sokeroimista", eli olen ylitsevuotavan ystävällinen. En ota nokkiini, pahoittelen pienestäkin, kehaisen ilkimystä (esim. onpa sulla kivan näköinen pusero, toi hiusmalli pukee sua jne.). Ja yllätys yllätys, sieltä ilkimyksen sisältä on aina löytynyt ihan mukava ihminen.

Vierailija kirjoitti:

C) välttää kyseisen henkilön seuraa.

Tämä on osoittautunut parhaaksi. Ehdottomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

a) Käyttäytyä itse tasaisen ystävällisen asiallisesti.

b) Piikittää ja ilkeillä takaisin.

En käyttäisi itse kumpaakaan. Koska ihminen, joka ei reagoi kun toinen koittaa piikittää antaa itsestään epänormaalin kuvan ja alkaa vituttaa sitä kiusajaa entistä enemmän -> kiusaajan mielessä lupa jatkaa vittuilua.

Takaisinpiikittäjä taas usein tippuu itse saman suohon kuin kiusaajansakin.

Paras taktiikka on olla hiljaa ja ylemmyydentuntoisen oloinen. (Vaikka en siis oikeasti ole ylemmyydentuntoinen ja vihaan olla muka olevinani, mutta vielä enemmän vihaan piikittelyä itseäni kohtaan.) Ei siis vastaa mitään, tuijottaa takaisin vain ehkä vähän vihaisen tai tympääntyneen oloisena. Teen asiakaspalvelussa näin asiakkille, jotka koittavat kiusata minua ja harva jatkaa. Uskon, että sama taktiikka pätee kehen tahansa, sukulaisiin, työkavereihin, tuttaviin.

Alleviivaan, varsinkin naiset heittävät syöttejä kun tykkäävät riidellä, ulkona se ei onnistuisi.

itse lukeudun tuohon en vastaa mitään ja ehkä katson vähän kummallisesti. en ikinäkään tuhlaa aikaani kostoon vaan tiedän oman arvoni sekä kunnioitan silti ihmisiä vaikka ne eivät osaa kunnioittaa minua. toisen käyttäytyminen juontaa jostain joka ei välttämättä johdu minusta. jos asia johtuu minusta voi sen sanoa suoraan muuten en ymmärrä käytöstä. 

Itse menen kanssa a:lla tai sokeroinnilla, toimii yllättävän hyvin, ja siinä on se hienous että on vaikea sanoa onko se vittuilua vaiko ystävällisyyttä.

Provosoitua ei saa, sitähän piikittelijäilkeilijä juuri hakee, teflonpinta ärsyttää niitä kun eivät saa haluamaansa reaktiota. Toki muistiin kannattaa laittaa heikot kohdat jotta voi tarpeenvaatiessa myöhemmin iskeä takaisin.