Kokemuksia masennuslääkkeistä

Tehoavat hyvin, ja jos eivät, niin eihän siinä juuri mitään menetä.

Onko sinulle tehty keliakiatesti? Olin sumussa ennen keliakiaruokavalion aloittamista eli puolet eletystä elämstäni. Hoitamaton keliakia aiheuttaa monien muiden oireiden (tai voi olla oireeton) lisäksi masennusta. Suosittelen keliakiatestiä ennen masennuslääkkeitten aloitusta. En aloittaisi masennuslääkettä. Menen ennemminkin keskusteluterapiaan. Liikunta, kävelylenkit, pyöräily, ei mikään 'hulluna riehuminen' välttämättä, vaan sopivatempoinen ulkoilu auttaa parhaiten. Sekä hyvä ravinto. Tutustu masennuslääkkeitten haittoihin ja vierotusoireisiin ennen  kun suostut aloittamaan lääkityksen. Olin lääkkeeissä kymmenisen vuotta. Lopetein sekä hormoonihoidon/ehkäisyn että masennuslääkkeet ja PMS-oireet ovat liventyneet. Elämä tuntuu iloineen ja suruineen aidolta. Masennuslääkkkeet turruttavat ja 'sulkevat' ihmisen. Ei välttämättä kaikilla sama kokemus, mutta en aloittaisi lääkitystä nyt jos sitä suositeltaisiin. 

Vaikutukset ovat yksilöllisiä, eli ei kannata ainakaan pelästyä toisten huonoja kokemuksia. Ensimmäisenä lääkkeenä varmaan kokeillaan citalopramia tai jotain muuta "kevyttä"? Niitä pahimpia myrkkyjä ei syötetä ainakaan ensimmäisenä.

On kokemusta. Eivät auta. Parhaiten auttoi kaksi vuotta terapiaa, ruokavalioremontti ja elämäntapamuutos. Diagnoosina vaikea masennus. Nyt jo useita vuosia mennyt hyvin ilman relapsia.

Auttavat todella hyvin. Yritin vuosia kaikkea muuta, mutta lopulta oli pakko kokeilla lääkkeitä, kun mikään muu ei auttanut. Yksi kuuri paransi. Valitettavasti masennus uusi, mutta siihen auttoi lääkitys ja terapia. Terapia on oikeasti erinomainen keino, jos löytää itselleen sopivan terapeutin. Lääkkeitä kannattaa kokeilla, masennus ei kaikkoa itsestään valitettavasti.

No 4, millainen ruokavalio. ja elämäntapamuutos? Kiinnostaisi paljon kuulla mikä auttoi.

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta. Eivät auta. Parhaiten auttoi kaksi vuotta terapiaa, ruokavalioremontti ja elämäntapamuutos. Diagnoosina vaikea masennus. Nyt jo useita vuosia mennyt hyvin ilman relapsia.

Tuo juuri on kurja tilanne, kaikkia lääkkeet eivät auta. Jos hyvin käy ja lääke puree, pahassa masennuksessa siitä saa kuitenkin kainalosauvan. Sitten jaksaa tehdä nuo muutokset jotka auttavat oikeasti pitemmän päälle ja korjaavat aivokemiaa. Keho pyrkii korjaamaan itsensä. Mielialalääkettä ei kannata jäädä syömään turhaan, vaikka lääkärit saattavat ennustella että sitä on syötävä lopun ikänsä, jotta masennus ei uusiinnu. On hirveän tärkeää, että lääke vähennetään vähitellen ja sinulla on valmiina rutiinina ruokavalio ja liikunta ja kodin ulkopuolista elämää.

Sipram ei mitään tehoa. Mirtazapin aivan loistava, ja uni tulee illalla hyvin

Pelokkuus on yksi masennuksen oire. Minulla mielialalääkkeet ovat auttaneet hyvin ja olen käyttänyt niitä useita eri pituisia jaksoja. Mieluummin olen ilman,  mutta se ei aina ole mahdollista. Ennen (fyysistä) vammautumistani sain masennuksen pysymään hyvin kurissa myös raskaalla liikunnalla, mutta koska se ei ole enää mahdollista, käytän lääkkeitä, kun on tarve. 

Mirtazapinin ainut haitta on sen tuoma pieni plösöys. Mutta sen kestää kun on mahtava olo

Essitalopraamia ottanut kohta kaksi vuotta. Olen velkaa lääkkeelle elämäni. Jaksan nousta aamuisin ylös ja olla tappamatta itseäni. Jotkut väittävät, että masennuslääkkeet tekevät ihmisestä muka keinotekoisesti iloisen niin kuin joku huume... Tämä ei ole totta. Itse sanoisin, että lääkitys vie surusta ja ahdistuksessa pahimman terän pois. 

Ei tullut sivuvaikutuksia ja e-pillereitä olen samaan syssyyn syönyt ;)

Escitalophram on ainut joka minulle on auttanut, mutta se on auttanut tosi hyvin. Ei ole muuta sivu oireita tullut kuin hampaiden yhteen pureminen. Saan kuitenkin vierotusoireita jos lääkkeen ottoväli pitkittyy. (ilmeisesti harvinaista, mutta saan todella kovan kuvotuksen ja pyörrtyksen, samalla tavalla kuin aloittaessa.)

Olen kaikenkaikkiaan todella iloinen että olen aloittanut käyttämään tätä lääkettä, vaikka olemmekin lääkärin kanssa alkaneet vähentämään annosta pikkuhiljaa. Toimintakyky lisääntyi merkittävästi kuukauden sisällä. Olen käyttänyt lääkettä nyt noin kolme vuotta.

Totta, ei ole minua iloiseksi masennuslääke tehnyt, mutta se on kuin särkylääke pysyvään kipuun, jota se ei vie kokonaan pois, mutta tekee siedettäväksi. Ilman lääkettä se kipu olisi sietämätön. Pystyn nousemaan sängystä aamulla, kirjoittelemaan tänne ja en tapa itseäni. Paljon on asioita, joita en voi tehdä, mutta ilman lääkkeitä minua ei enää olisi.

Älä missään tapauksessa aloita pelkkää lääkitystä, vaan sen lisäksi pitäisi aina olla oikeaa psykoterapiaa. Julkiselta puolelta ei välttämättä saa aina psykoterapiaa, vaan sitä pitää siten hakea yksityispuolelta (kela korvaa osan lääkärin b-lausunnolla).

Lääkkeisiin kantaa ottaminen on hiukan vaikeaa, koska jokainen kokemus on yksilöllinen. Tiedän tapauksen, jossa lääkitys on auttanut todella paljon. Sitten toisaalta taas voi tulla haittojakin. Seksuaalivaikutukset ovat yksi merkittävä haitta. Kaikille niitä ei tosin tule, mutta osalle on jäänyt se haitta pysyväksi.

Itse käytin pitkään lääkitystä, enkä juurikaan saanut siitä hyötyä. Lääkitys vähensi pelokkuutta, mikä toisaalta auttoi, toisaalta lääkitys lisäsi aggressiivisuutta, mikä hankaloitti ihmissuhteita. Lisäksi ruokahalu lisääntyi reilusti. Olo oli myös väsynyt ja outo. Nyt ilman lääkitystä on parempi olo, vaikka sairauden oireet silti ovat. Käyn psykoterapiassa ja siitä on ollut hyötyä. Itse en enää aloita lääkitystä, vaan hoidan asiat terapialla. En uskalla riskeeraata seksuaalisuuttani.

TOISAALTA sitten moni on saanut noista avun ja säästynyt esim itsemurhalta. Joten ei ole mustavalkoista.

Oletko ap itsetuhoinen? Jos aloittaisi psykoterapian ja miettisit muuta hoitoa sitten siinä samalla? Kannattaa myös katsoa sellainen valmiste, jolla mahdollisimman vähän seksuaalisia sivuvaikutuksia (siis jos tämä asia on tärkeä).

Ja vielä tuohon äsköiseen, julkisen puolen sh:n antama keskusteluapu ei ole psykoterapiaa!

Vain psykoterapeutti voi antaa psykoterapiaa!

Kannattaa unohtaa tämän palstan lääketrollit. Lue aluksi vaikka tämä http://akukopakkala.fi/piilotettu-kansansairaus-ssri-riippuvuus/

... ja Kopakkalan ajatuksia muutenkin. Hänellä sentään on kliinikkona kunnon kokemuksia.

Omat kokemukset hyviä lopettamista lukuun ottamatta. Olen käyttänyt venlafaksiinia paniikkihäiriön ja yleistyneen ahdistuneisuuden hoitoon, mihin se on tepsinyt tosi hyvin. Käytön aikana ei ole ollut haittoja mutta lopetusoireet on inhottavia. Täällä tarkemmin: https://alatulepahamieli.blogspot.com/