Lue keskustelun säännöt.
Miksi blogeista tulee sitä huonompia, mitä enemmän niitä varten nähdään vaivaa?
05.07.2017 |
Kun blogiskene valtasi Suomen, suositut bloggaajat olivat teinityttöjä. Heillä oli koulut, ylioppilaskirjoitukset ja pääsykokeet, harrastukset, kaverit, autokoulut, ilta/kesätyöt, (jatkuvaa shoppailua). Silti he onnistuivat päivittämään blogia päivittäin ja tuottamaan mielenkiintoista sisältöä. Oli asukuvia ja tunnelmakuvia. Kerrottiin avoimella otteella mitä oli tapahtunut ja pyörinyt mielessä. Kommentit julkaistiin nopeasti ja niihin vastattiin.
.
Jossain vaiheessa tulivat yhteistyöt ja itsensä elättäminen blogeilla. Bloggaaja toisensa jälkeen lopetti koulut kesken ja irtisanoutui päivätyöstään.
"Nyt on paremmin aikaa blogille ja saan tästä juuri sellaisen kuin olen halunnut ja teillekin tulee kivempaa lukea tätä."
.
Ja todellisuus: blogi supistui olemattomiin. Postaustähti väheni neljäsosaan entisestä. Kun blogista tuli työ, sille ei ole aikaa.
Blogi myös menettää persoonansa. Neljä viidestä postauksesta on mainoksia ja siinä viidennessä postauksessa vilahtelee muuten vain ilmaiseksi saatuja tuotteita. Omasta elämästä kertominen on vaihtunut säästä kertomiseen ja väkisin väännettyihin "3 x granolasmoothie"-postauksiin. Asutkaan eivät ole enää niitä joissa oikeasti käytiin jossain, vaan erikseen lavastetaan kuvat kuvauslainaksi saaduissa asuissa.
Siinä missä bloggaaminen aiemmin onnistui vanhempien vanhan kameran ja näppäinpuhelimen voimin, enää se ei onnistu vaikka on sponssattu huippuvälineet tietokoneista kameroihin. Luulisi että kamera ja valokuvaaminen ovat blogin pitämisen ytimessä, mutta kamera tuntuu jäävän useimmiten kotiin tai kassin pohjalle.
.
Kysynkin nyt, miten on mahdollista että keskenkasvuinen teinityttö suoriutuu kunnialla siitä, mistä palkkaa saava aikuinen ihminen ei suoriudu millään?
Kommentit (27)
Just näin! Tuorein tapaus on But I'm human not a sandwich. Blogista on tullut ylisuorittavan huono viime aikoina. Ei sovi blogin aihepiiriin tuontyyppinen bloggaus. Vanha tyyli oli parempi:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä kysymys. Minulla on ollut blogi monta vuotta, aivan toisessa genressä, mutta samat asiat kyllä "vaivaavat" sielläkin. Luulen, että osaksi se on sitä, että samaa ei vaan voi toistaa loputtomiin. Jos olen jo postannut jostain aiheesta (etelänmatka, käsilaukku, kaalilaatikko, huulipuna, ylioppilaskirjoitukset, häät, ero, uusi suhde, ihan mitä vaan, mistä nyt kirjoitankin) niin ei siitä samasta voi enää tehdä sitä uutta, ensimmäistä postausta. Aiheet ovat kuitenkin ihmisen elämässä rajalliset. Vaikkei siis mitään blogia kirjoittaisikaan. Ei minulle ja yleisesti kenellekään pulliaiselle joka päivä tapahdu jotain uutta kiinnostavaa.
Ja tietysti ihmiset muuttuvat aikojen saatossa. Ei sille, joka viisi vuotta sitten vietti ihanaa ylioppilaskesää, tule uudelleen sitä ihanaa ylioppilaskesää. Nyt viiden vuoden päästä kuviot ovat toiset.
Kaupallisuudesta olen aikalailla samaa mieltä kanssasi. Omalla kohdalla olen käynyt sellaisen pienen taistelun asiassa, olen ollut mukana portaalissa ja lähtenyt siitä pois, palannut siihen "pikkublogi"-vaiheeseen, ei minusta ollut yrittämään bloggaamisesta ammattia, enkä pystynyt olemaan kehukone ja minkään tuotteen takia kirjoittava. Ei sillä, kyse oli enemmän siitä, etten osannut olla tarpeeksi kiinnostava ja minulle tarjottiin vain sellaisia yhteistyökuvioita, joista en sitten ollut kuitenkaan kiinnostunnut. Varmaan olisi ollut toinen ääni kellossa, jos olisin saanut jotain toisia tarjouksia.
Eiköhän kyse ole siitä, että eivät ole tehneet koskaan oikeaa työtä. Suurimmalla osalla on keskinkertaiset lukiopaperit ja työkokemusta pari viikkoa jäätelökioskilta. Ei vaan yksinkertaisesti ole ymmärrystä siitä, millaista stressiä ja vastuuta työssä voi olla.
Moni suosittu bloggaaja on suosittu vain siksi, että aloitti tarpeeksi ajoissa kun lukijoilla ei ollut paljoa valinnanvaraa. Suosio tupsahti vähän huomaamatta eikä sen ylläpitäminen ole kovinkaan hankalaa. Blogi voi muuttua miten surkeaksi tahansa ja silti sillä elättää itsensä leveästi.
Kun on ollut näin helppoa, suurimmat murheet ovat sitten sitä luokkaa että pitää pysähtyä kadun varteen kuvaamaan vaatteet.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kyse ole siitä, että eivät ole tehneet koskaan oikeaa työtä. Suurimmalla osalla on keskinkertaiset lukiopaperit ja työkokemusta pari viikkoa jäätelökioskilta. Ei vaan yksinkertaisesti ole ymmärrystä siitä, millaista stressiä ja vastuuta työssä voi olla.
Moni suosittu bloggaaja on suosittu vain siksi, että aloitti tarpeeksi ajoissa kun lukijoilla ei ollut paljoa valinnanvaraa. Suosio tupsahti vähän huomaamatta eikä sen ylläpitäminen ole kovinkaan hankalaa. Blogi voi muuttua miten surkeaksi tahansa ja silti sillä elättää itsensä leveästi.
Kun on ollut näin helppoa, suurimmat murheet ovat sitten sitä luokkaa että pitää pysähtyä kadun varteen kuvaamaan vaatteet.
Bloggaajat valittavat negatiivisesta palautteesta ja sitten kertovat että ovat uransa aikana laittaneet 3 asiatonta kommenttia roskakoriin. Ei se kovin paljoa ole, kun miettii että hoitoalalla/asiakaspalvelussa saatat kuunnella vittuilua aamusta iltaan.
Osasyy on varmaan siinäkin, että ihmiset lukevat aikalailla sen ikäisten blogeja kuin itsekin ovat. Nuoret tytöt lukee nuorten tyttöjen blogeja, ollaan samassa elämänvaiheessa. Sitten kun aikaa kuluu ne entiset nuoret tytöt eivät enää ole niitä kevätkedon kukkasia, vaan pitää koittaa jostain sitä elantoa hommata, vaikka sitten bloggaamalla, mikä aluksi oli tietysti harrastus.
Moniko vaikka 28-vuotias (joka on pitkään lukenut blogeja) lukee nyt 18-vuotiaan blogia? Sitähän ajattelee että no se on sitä pikkulikkojen pulinaa. Mutta kun itse oli 18-vuotias, sen toisen samanikäisen jutut oli omaa elinpiiriä lähellä ja sitä kautta tuntuivat mukavilta ja kiinnostavilta. Jos taas se 28-vuotias edelleen kirjoittaa kun 18-vuotias, kuka sitä jaksaa lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä kysymys. Minulla on ollut blogi monta vuotta, aivan toisessa genressä, mutta samat asiat kyllä "vaivaavat" sielläkin. Luulen, että osaksi se on sitä, että samaa ei vaan voi toistaa loputtomiin. Jos olen jo postannut jostain aiheesta (etelänmatka, käsilaukku, kaalilaatikko, huulipuna, ylioppilaskirjoitukset, häät, ero, uusi suhde, ihan mitä vaan, mistä nyt kirjoitankin) niin ei siitä samasta voi enää tehdä sitä uutta, ensimmäistä postausta. Aiheet ovat kuitenkin ihmisen elämässä rajalliset. Vaikkei siis mitään blogia kirjoittaisikaan. Ei minulle ja yleisesti kenellekään pulliaiselle joka päivä tapahdu jotain uutta kiinnostavaa.
Ja tietysti ihmiset muuttuvat aikojen saatossa. Ei sille, joka viisi vuotta sitten vietti ihanaa ylioppilaskesää, tule uudelleen sitä ihanaa ylioppilaskesää. Nyt viiden vuoden päästä kuviot ovat toiset.
En ymmärrä miksi mielestäsi yhdestä aiheesta saisi postata vain kerran ja sitten on käytetty. Blogien alku oli useita vuosia päivittäistä asukuvaa, aamupalaruisleipää ja satunnaisia tilanneräpsyjä. Ja lukijat pitivät siitä, se oli aitoa ja mielenkiintoista ja se toimi.
Edelleen blogit toistavat samoja juttuja, eli siinäkin mielessä argumenttisi on huono. Eivät bloggaajat pyri jatkuvasti "uuteen ja ihmeelliseen", samat brunssit ja samat sponsorivaatteet kaikilla on. Ainut vaan että nykytyyli on liian teennäinen, kaupallinen ja pintaraapaisu.
Onko jotain esimerkkejä antaa blogeista joissa tuollainen muutos käynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osasyy on varmaan siinäkin, että ihmiset lukevat aikalailla sen ikäisten blogeja kuin itsekin ovat. Nuoret tytöt lukee nuorten tyttöjen blogeja, ollaan samassa elämänvaiheessa. Sitten kun aikaa kuluu ne entiset nuoret tytöt eivät enää ole niitä kevätkedon kukkasia, vaan pitää koittaa jostain sitä elantoa hommata, vaikka sitten bloggaamalla, mikä aluksi oli tietysti harrastus.
Moniko vaikka 28-vuotias (joka on pitkään lukenut blogeja) lukee nyt 18-vuotiaan blogia? Sitähän ajattelee että no se on sitä pikkulikkojen pulinaa. Mutta kun itse oli 18-vuotias, sen toisen samanikäisen jutut oli omaa elinpiiriä lähellä ja sitä kautta tuntuivat mukavilta ja kiinnostavilta. Jos taas se 28-vuotias edelleen kirjoittaa kun 18-vuotias, kuka sitä jaksaa lukea?
Tässä ketjussa osa tarttuu siihen, kun ap mainitsi ylioppilaskirjoitukset. Ei pointti ollut se että pitäisi kirjoittaa teinielämästä, vaan se että pitäisi olla kiinnostava :D
Toinen pointti oli se, että työkseen bloggaavalla luulisi olevan aikaa ja kiinnostusta, mutta blogit kuivuvat kasaan. Pari samaa aihetta pyörii niissä harvoin ilmestyvissä postauksissa. Bloggaaja vaikutti ulkopuoliselle ennen paljon kiireisemmältä, mutta silti blogi oli tasokkaampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä kysymys. Minulla on ollut blogi monta vuotta, aivan toisessa genressä, mutta samat asiat kyllä "vaivaavat" sielläkin. Luulen, että osaksi se on sitä, että samaa ei vaan voi toistaa loputtomiin. Jos olen jo postannut jostain aiheesta (etelänmatka, käsilaukku, kaalilaatikko, huulipuna, ylioppilaskirjoitukset, häät, ero, uusi suhde, ihan mitä vaan, mistä nyt kirjoitankin) niin ei siitä samasta voi enää tehdä sitä uutta, ensimmäistä postausta. Aiheet ovat kuitenkin ihmisen elämässä rajalliset. Vaikkei siis mitään blogia kirjoittaisikaan. Ei minulle ja yleisesti kenellekään pulliaiselle joka päivä tapahdu jotain uutta kiinnostavaa.
Ja tietysti ihmiset muuttuvat aikojen saatossa. Ei sille, joka viisi vuotta sitten vietti ihanaa ylioppilaskesää, tule uudelleen sitä ihanaa ylioppilaskesää. Nyt viiden vuoden päästä kuviot ovat toiset.
En ymmärrä miksi mielestäsi yhdestä aiheesta saisi postata vain kerran ja sitten on käytetty. Blogien alku oli useita vuosia päivittäistä asukuvaa, aamupalaruisleipää ja satunnaisia tilanneräpsyjä. Ja lukijat pitivät siitä, se oli aitoa ja mielenkiintoista ja se toimi.
Edelleen blogit toistavat samoja juttuja, eli siinäkin mielessä argumenttisi on huono. Eivät bloggaajat pyri jatkuvasti "uuteen ja ihmeelliseen", samat brunssit ja samat sponsorivaatteet kaikilla on. Ainut vaan että nykytyyli on liian teennäinen, kaupallinen ja pintaraapaisu.
En tarkoittaut, ettei siitä voisi postata monta kertaa, mutta ei siitä saa sitä uutta ensimmäistä postausta enää. Minä en oikein saa kiinni, että mitä tarkoitat. En ole itse lukenut blogeja sellaisista genreistä, missä kerrottaisiin toistuvasti samanlaisista aamuruisleivistä kiinnostavasti ja toimivasti.
Tarkoitatko sitä, että aluksi jotkut oikeasti osasivat kirjoittaa kiinnostavasti, hyvää tekstiä, mutta ovat lipsuneet siitä tylsempää suuntaan? Todella harva kirjoittaa hyvin. On koskaan kirjoittanutkaan hyvin. Oletko vikuillut niitä alkuaikojen hyviä postauksia? Ovatko ne oikeasti niin hyviä, vai onko aika kullannut muistot? Vai onko se, että alun kotikutoisuus on sitä viehätystä? Haluaisin oikeasti ymmärtää mitä tarkoitat, sillä tämä on mielenkiintoinen aihe. :) Omat ensimmäiset postaukset, ensimmäseltä vuodelta melkein, ovat mielestäni melko avuttomia. :D Mutten lähtisi niitä poistamaan tai muuttamaan, mutta ovathan ne lähinnä huvittavia. Mutta kaiketi ihan ok, silloin olin sellainen, osasin sen verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun blogista tulee työ, bloggaajat suhtautuvat siihen työnä. Se ei ole enää henkilökohtainen alusta, jossa kertoa omasta elämästä ja jonne vuodattaa niitä arkipäiväisiä iloja ja suruja. Työn myötä siitä tulee mainostajien ja yhteistyökumppanien valtaama alue, jossa negatiivista huomiota, mielipide-eroja ja kohuja ei katsota hyvällä. Kun jokaisessa postauksessa pitää ottaa huomioon se, että mahdollinen tuleva yhteistyökumppani luultavimmin selaa blogia taaksepäin, niin ei sieltä menneisyydestä voi paljastua mitään sellaista, joka vaarantaa mahdollisten mainostajien maineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osasyy on varmaan siinäkin, että ihmiset lukevat aikalailla sen ikäisten blogeja kuin itsekin ovat. Nuoret tytöt lukee nuorten tyttöjen blogeja, ollaan samassa elämänvaiheessa. Sitten kun aikaa kuluu ne entiset nuoret tytöt eivät enää ole niitä kevätkedon kukkasia, vaan pitää koittaa jostain sitä elantoa hommata, vaikka sitten bloggaamalla, mikä aluksi oli tietysti harrastus.
Moniko vaikka 28-vuotias (joka on pitkään lukenut blogeja) lukee nyt 18-vuotiaan blogia? Sitähän ajattelee että no se on sitä pikkulikkojen pulinaa. Mutta kun itse oli 18-vuotias, sen toisen samanikäisen jutut oli omaa elinpiiriä lähellä ja sitä kautta tuntuivat mukavilta ja kiinnostavilta. Jos taas se 28-vuotias edelleen kirjoittaa kun 18-vuotias, kuka sitä jaksaa lukea?
Tässä ketjussa osa tarttuu siihen, kun ap mainitsi ylioppilaskirjoitukset. Ei pointti ollut se että pitäisi kirjoittaa teinielämästä, vaan se että pitäisi olla kiinnostava :D
Toinen pointti oli se, että työkseen bloggaavalla luulisi olevan aikaa ja kiinnostusta, mutta blogit kuivuvat kasaan. Pari samaa aihetta pyörii niissä harvoin ilmestyvissä postauksissa. Bloggaaja vaikutti ulkopuoliselle ennen paljon kiireisemmältä, mutta silti blogi oli tasokkaampi.
Ymmärrän. :) Kyllä se vaikuttaa, että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Mitä sanot sitten siitä, että ihmisen saadessa enemmän ikää, myös se muuttuu, mitä siitä elämästään sitten lopulta jatkuvasti haluaa jakaa? Kun on aloittanut vaikka sitten siinä teini-iässä kirjoitta blogia, tai kun on saanut vauvan, voikin muutaman vuoden päästä alkaa tuntua, ettei se oman elämän (ja perheen) elämän vuodattaminen olekaan sitten ehkä ihan viisasta, vaikka sille voisikin olla kiinnostunutta lukijakuntaa. Alkaa ehkä hieman suodattaa, mistä kertoo ja miten paljon. Se on sitten aivan luonnollisesti lukijan valinta, kiinnostaako se enää, jos kerrotaankin vähän vähemmän omasta elämästä ja enemmän siitä miten hyvin päivä alkaa soijajogurtilla, sponsored by alprosoya.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aitous, persoonallisuus ja tarttumapinta katoavat, blogista tulee auttamattakin tylsä ja geneerinen. Kaikki on niin tarkoin harkittua ja siloteltua ja kiillotettua, että oikein häikäisee. Postauksissa vilisee latteuksia, pioneja, pellavalakanoita. Kaikenlainen omaperäisyys on menetetty.
Kun blogista tulee työ, tulee bloggaajan elämästä heti rankempaa. Lukijat eivät kuitenkaan saa huomauttaa esimerkiksi blogin tason laskusta tai julkaisujen vähentyneestä määrästä, koska blogi on bloggaajan työ ja sen on raskasta. Lukijat eivät ymmärräkään, miten paljon ruudun takana tehdään ns. näkymätöntä työtä, joka on todella raskasta. Blogia tehdään edelleen lukijoille, mutta koska se on työ, se on todella vaativaa ja rankkaa. Siispä lukijoiden tulisi olla kiitollisia niistä viidestä peräkkäisestä mainospostauksesta, joissa mainostetaan aivan samoja tuotteita kuin blogiportaalin kymmenessä muussakin blogissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teollinen mainoskatalogi, blaah. Bloggaajien ahneus tehdä helppoa rahaa.
Kun bloggaaja kirjoittaa harrastuksenaan, hän kirjoittaa omasta elämästään, johon sisältyy monenlaisia asioita. Harrastaja ei ole julkkis eikä hänen bloggaajapersoonansa ole vielä niin vahvasti brändi kuin ammattikirjoittajalla, joten hänen on helpompi avautua ja kirjoittaa henkilökohtaisista tai vaikeista aiheista. Työkseen bloggaavalla on liikaa lukijoita, jotta kannattaisi olla avoin ja hänen elämästään suuri osa on blogin täyttämää, eikä siitä voi kaivaa jutun juurta loputtomiin. Kuka jaksaisi lukea naistenlehteä, jonka sivut olisivat numerosta toiseen täynnä juttuja naistenlehtitoimittajan työstä, tai käsityölehteä jossa kerrotaan taas kerran käsityölehden toimittajan päivästä?
Onnistunut ammattibloggaaminen on ilmeisesti aivan eri asia kuin onnistunut harrastebloggaaminen.
Minua ei ole koskaan kiinnostanut tuntemattomien ihmisten päiväkirjamaiset "kirjoittelen tässä vain omaksi ilokseni" -tyyppiset blogit. Tykkään siitä, että blogin eteen nähdään vaivaan.
Mutta olen ainakin maailmalla huomannut, että maailman parhaimmatkin/suosituimmatkin blogit ovat parhaimmillaan silloin, kun ne tähtäävät isompaan suosioon, mutta eivät ole vielä päässeet siihen asti. Sisällön eteen nähdään vaivaa ja käytetään kekseliäisyyttä, ja siitä yritetään tehdä mahdollisimman mielenkiintoista, koska päämääränä on koukuttaa potentiaalisia lukijoita.
Sitten kun suursuosio on saavutettu, taso romahtaa. Voidaan mennä siitä, mistä aita on matalin. Muitakin mahdollisuuksia pukkaa, ja (kärjistettynä, tosin ihan totta näiden kaikista suosituimpien blogien kohdalla) ketä kiinnostaa näpertää jotain blogia jos pääsee Cannesiin poseeraamaan Chopardin mainoskuviin, ja seuraavalla viikolla Harvardiin pitämään esitelmää some-vaikuttajista?
Toki olen huomannut senkin, että blogeilla on aina tietty parasta ennen -päivä, ja ilman suursuosiotakin blogien taso romahtaa vuosien myötä. Harrastus muuttuu pakkopullaksi ennen pitkää, koska ihmisen kekseliäisyys ja innostus on aina rajallista.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä kysymys. Minulla on ollut blogi monta vuotta, aivan toisessa genressä, mutta samat asiat kyllä "vaivaavat" sielläkin. Luulen, että osaksi se on sitä, että samaa ei vaan voi toistaa loputtomiin. Jos olen jo postannut jostain aiheesta (etelänmatka, käsilaukku, kaalilaatikko, huulipuna, ylioppilaskirjoitukset, häät, ero, uusi suhde, ihan mitä vaan, mistä nyt kirjoitankin) niin ei siitä samasta voi enää tehdä sitä uutta, ensimmäistä postausta. Aiheet ovat kuitenkin ihmisen elämässä rajalliset. Vaikkei siis mitään blogia kirjoittaisikaan. Ei minulle ja yleisesti kenellekään pulliaiselle joka päivä tapahdu jotain uutta kiinnostavaa.
Ja tietysti ihmiset muuttuvat aikojen saatossa. Ei sille, joka viisi vuotta sitten vietti ihanaa ylioppilaskesää, tule uudelleen sitä ihanaa ylioppilaskesää. Nyt viiden vuoden päästä kuviot ovat toiset.
Kaupallisuudesta olen aikalailla samaa mieltä kanssasi. Omalla kohdalla olen käynyt sellaisen pienen taistelun asiassa, olen ollut mukana portaalissa ja lähtenyt siitä pois, palannut siihen "pikkublogi"-vaiheeseen, ei minusta ollut yrittämään bloggaamisesta ammattia, enkä pystynyt olemaan kehukone ja minkään tuotteen takia kirjoittava. Ei sillä, kyse oli enemmän siitä, etten osannut olla tarpeeksi kiinnostava ja minulle tarjottiin vain sellaisia yhteistyökuvioita, joista en sitten ollut kuitenkaan kiinnostunnut. Varmaan olisi ollut toinen ääni kellossa, jos olisin saanut jotain toisia tarjouksia.
Mietin, että mikä se genresi mahtaa olla, joku ihan muu, mitä kuvailit?
Päiväkirjamaiset blogit ovat parhaita, niiden kautta aikoinaan blogit löysin. Muistan, kun ensimmäisen kerran klikkauduin johonkin päivänasu-blogiin ja olin ihan, että mitä hittoa, mikä tässä ihmisiä kiinnostaa. No oli sielläkin välissä sitä oman elämän kuvausta.
Kai se on niin, että jos blogi alkaa liikaa muistuttaa naistenlehtien muoti, meikki ym. sisältöä, pitäisi tosiaan olla muista erottautuva tyyli tai todella ammattitaitoinen muuten, että pärjää. Ja sopivasti kertoa omasta elämästään, se on se, mikä mielestäni tekee blogista blogin. Jos siis jotain lifestyle-genreä ajatellaan.
Bloggaaminen on myös aika yksinäinen työ. Voisiko olla niin että mielikuva täyspäiväisen bloggaajan työstä on ruusuisempi kuin todellisuus? Tavallisessa päivätyössä voi olla huonojakin päiviä, mutta ne eivät vaikuta suoraan palkan suuruuteen ja vaikeudet voi jakaa työkavereiden kanssa. Bloggaajana joutuu joka päivä miettimään miten saisi pidettyä ison yleisön tyytyväisenä ja houkuteltuja uusia lukijoita myymällä omaa persoonaansa ja elämäänsä. Se ei voi olla niin mukavaa kuin kuvitellaan. Itse ainakin ahdistuisin jos joutuisin joka päivä todistelemaan tuhansille ihmisille että elämäni on edelleen kiinnostavaa ja seuraamisen arvoista. Jos työhön suhtautuisi tiukasti bisneksenä ja markkinointina, voisi sisällön jatkuva tuottaminen sujua ilman paineita, mutta silloin sisältö kärsisi, kuten monen blogin lukijat ovat huomanneet.
Älä unohda klassikkoa, jossa bloggaaja on saanut kutsun johonkin paikkaan eikä hänellä ole ensimmäistäkään kuvaa "oli niin hauskaa että unohtui". Kovin monessa muussa työssä ei juoksisi palkka kauaa, jos työnteko hups vaan unohtuisi :D
Jokainen bloggaaja on vuorotellen burnoutin partaalla ja hermolomalla. Siis noiden työ on sitä että mennään bestisten kanssa ilmaiselle herkkubrunssille, festariviikonlopulle tai ulkomaamatkalle. Rankkaa se on siksi, että siitä ruoka-annoksesta tai sponsoroidusta asusta täytyy ottaa kuva. En vaan ymmärrä miten se asukuvienkin ottaminen rankkenee niin paljon, kun päällä on ilmaiseksi saatu vaate. Ihan sama niidenkin pukemiseen menee ;)