Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskotteko "siihen oikeaan"?
04.07.2017 |
Itse uskon, että oikeita voi olla monia, kuin myös vääriä. Sen oikean ja väärän kyllä erottaa toisistaan, jos sellainen "se oikea" osuu vastaan ja pysähtyy hetkeksi miettimään edellisiä suhteitaan.
Itse tapasin kerran miehen, jota pidin jotenkin erityisenä heti, kun hänet näin ja kuulin hänen puhuvan. Olemuksessa ja puhetyylissä oli jotain sellaista, joka vangitsi ja sai minut ajattelemaan, että onpas hän mukava. En silloin etsinyt parisuhdetta, enkä hänestä mitään sellaista ajatellutkaan. Pidin häntä vain jotenkin oudolla tavalla kiehtovana ja ennen kaikkea miellyttävänä henkilönä, johon voisi olla kiva tutustua.
Sitten satuinkin tutustumaan häneen ja paljastui, että hän tosiaan oli sellainen kuin ensivaikutelma oli minulle paljastanut. Minulle tuli hyvin pian sellainen olo, että tuon ihmisen kanssa voisin jakaa koko elämäni. Tulimme niin hyvin juttuun, eivätkä hiljaiset hetketkään olleet vaivaannuttavia. Ja kumma kyllä tuo mies oli kiinnostunut myös minusta.
Törmäsin mieheen vähän väliä vahingossa eri puolilla kaupunkia. Yhtäkkiä huomasin seurustelevani tuon miehen kanssa. Kaikki oli käynyt kuin varkain. Pian vietin suurimman osan ajastani hänen kanssaan.
Edelleen tänä päivänäkin muistelen tuota ensimmäistä kohtaamistamme lämmöllä ja annan miehelleni pitkän halauksen. Olen niin onnellinen siitä, että saan jakaa elämäni juuri hänen kanssaan ja että meillä on nyt myös ihana yhteinen perhe.
Koskaan aiemmin en ole tullut kenenkään kanssa yhtä hyvin toimeen aivan alusta lähtien. Meidän kohtaamisessamme oli jotain maagista. Tiesin heti, kun näin hänet, että hän on minulle luotu.
Kommentit (38)
Uskon kyllä. Olen pitkän elämäni aikana tavannut vain yhden naisen, joka oli sellainen. Silloin ei tarvitse selitellä kun kaikki on kohdillaan jotenkin automaattisesti. Vaikea kuvailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän, jota on luvannut rakastaa Pyhän Jumalan ja seurakunnan edessä.
Vastuunsa tuntien.
Uskon.
Parhaan olen omakseni onnistunut saamaan 23 vuotta sitten. Yhä ollaan onnellisia ja hauskaa on yhdessä. Tänään just tästä puhuttiin, kun toisilla tuntuu olevan sitä epäonnea parisuhteen kanssa jatkuvasti. Onhan meilläkin kriisimme olleet, muttei niihin liity mikään ulkopuolinen, vaan omaa kasvua ja kehittymistä ihmisenä ja sopeutumista.
Me ollaan toistemme sielunkumppaneita, eikä olla justiinsa samanlaisia luonteiltamme. Yhteiset mielenkiinnon kohteet ja sisäpiirin vitsit vaan lisääntyy. ;)
Oli niin ihana kertomus, että tuli itsellekin hyvä fiilis tuosta! 😍
Jälkikäteen kerrottuna kun omaa tilannettani nyt katsoo, ei yksi ihminen ollutkaan "se oikea".
Mutta auta armias, sillä hetkellä kun miehen kohtasin, ja aika outojen sattumusten, sekä hetken mielijohteen kautta päädyin paikkaan jossa tapasin "sen oikean".
Katseemme kohtasivat kuin elokuvissa, hengitykseni pysähtyi hetkeksi, silmäni muljahtivat (tämän mies kertoi jälkikäteen minulle) ja väkisinkin nousi välitön pieni hymy sekä puna poskille. En saanut silmiäni hänestä irti, eikä hänkään minusta.
Kipinät oikeasti sinkoili ja intohimoa, sekä ihmeellistä käsinkosketeltavaa hurmaa oli havaittavissa välittömästi.
Tapailimme aikamme, mutta polkumme vei eri suuntiin... Vika ei oikeastaan ollut meissä kummassakaan. Varsin ihana mies.
Ehkä vielä tulevaisuudessa, kun asiat ovat hieman eri tavalla.. Näin toivon :)
Jos se tuntuu oikealta, tee se.
Uskon myös, että ainoa tapa ymmärtää "se oikea" on, että se oikea on se, jonka kanssa on mennyt avioliittoon. Millään muulla tavalla määriteltynä en usko ajatukseen "siitä oikeasta".
Tai sitten voi tietysti ajatella, että "niitä oikeita" onkin monia, mutta tämä ajatus tavallaan trivialisoi koko käsitteen Siitä Oikeasta, joten pitäydyn tuossa avioliitto-määritelmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko. On vain kaksi ihmistä jotka päättävät perustaa parisuhteen jonka eteen tehdään töitä yhdessä..ja jos onni suo niin tullaan hyvin toimeen, jolloin parhaassa tapauksessa suhde kestää läpi elämän.
Tottakai uskon ja kyllä sen oikean sitten varmaan tuntee. Harmi vaan et en tiedä kauan täss joutuu venailee. Mut sitähän kukaan ei tiedä. Ehkä se tulee huomenna vastaan tai 50 vuoden päästä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata odottaa. Tämä on näitä romantisointeja joilla myydään tarinoita ja elokuvia. Jos jokaiselle olisi yksi oikea ja kun meitä on täällä 6 miljardia niin vaikka näin olisikin niin mikä olisi todennäköisyys että hänet kohtaisit elämäsi aikana? Niinpä. Puhumattakaan että juttelisitte.
Olen kohdannut kahdesti. Toisen kanssa naimisissa toisen kanssa ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko uskoa, kun sellaisen kanssa on. On jännää miten elämä soljuukin ilman mitään kovaa työtä parisuhteen eteen, tai mitään työtä ollenkaan. T:20v yhdessä
Jos minulta olisi kysytty tuo kysymys muutama vuosi sitten, en ehkä olisi ollut enää niin varma kuin nuorena ja sinisilmäisenä. Jatkuvat pettymykset parisuhdeyrityksissä: milloin vastapuoli oli kiinnostuneempi, milloin itse kiinnostuneempi, aika ei ollut sopiva, liian paljon ongelmia jne... Alkoi jo tuntua siltä, että kannattaa jättää kaikki yrittäminen, nettideittailu ym. Päätin, että ansaitsen parempaa, kuin jatkuvat odotukset ja siitä johtuvat pettymykset. Yksinkertaisesti väsyin siihen, että petyin omiin odotuksiini. Tavallaan olin siis pettynyt itseeni. Jätin deittipalstat kokonaan.
Jostain syystä yksinolo tuon päätöksen jälkeen ei tuntunutkaan niin ylivoimaiselta kuin ennen. Aloin jopa viihtyä itseni seurassa, mikä ei minunkaltaiselleni ole todellakaan mikään itsestäänselvyys. Tuli sellainen fiilis, että saattaa mennä useampi vuosikin sinkkuna, mutta menköön. Vähitellen alkoi liika yrittäminen väistyä ja aloin tuntea oloni vapautuneeksi ja rennoksi. Parisuhteen "hakemisesta" voi muodostua liian hallitseva osa elämää, niin tärkeä asia kuin onkin.
Sitten tapahtui jotain, mitä tänä päivänä voisin kutsua pieneksi ihmeeksi. Odottamaton tilanne, jossa tajusin, että nyt kannattaa toimia....Vastaus kysymykseen: Kyllä uskon:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon. Mutta niitä on useita, ei vain yhtä maailmassa. Ja elämän hänen kanssaan voi myös mokata.
Mutta elämää voi elää onnellisesti myös sen "ihan oikean" kanssa. Se ääretön magnetismi vain puuttuu.
Uskon.
Tavatessani nykykyisen mieheni työpaikalla, hän oli alunperin katsonut ulkonäköäni ja ollut "joo ei tota". Hoikka kyllä olin, mutta minulla oli vielä lyhyet mustat hiukset, ehkä vähän arveluttavan näköinen. Olin silloin päättänyt alkaa kasvattamaan hiuksia, ja värjäämään sen mustan pois (ja alkaa näyttämään ns normaalilta nätiltä nuorelta naiselta). Emme silloin vielä jutelleet, mutta myöhemmin firman juhlissa sitten juttelimme. Siinä kohtaa molemmilla kolahti, mieskin tajusi, että mukava tyttöhän tuossa on, vaikka ulkonäkö antoi ymmärtää muuta. Siinä kohtaa mieheni oli juuri eronnut exästään, eikä etsinyt uutta suhdetta, mutta kuinkas ollakkaan, kuukausi tapaamisemme jälkeen aloimme seurustelemaan.
Vieläkin kuuden vuoden jälkeen on aivan ihana olla yhdessä, ja asua yhteisessä omistusasunnossa. (Ja nykyään mullakin on pitkät, punaruskeat hiukset, joista mieskin tykkää) :)
N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena uskoin ja haaveilin. Ohitse kulkivat. Olisipa joku puhunut järkeä. Yli 40 vuotta nyt mittarissa ja mietin, miksi kaikki on mennyt niin pieleen. Miksen ole kohdannut sitä oikeaa vaikka niin olen toivonut?
Ennen en uskonut, mutta tänä vuonna on mennyt ajatusmaailma nurin tämän asian suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Hän, jota on luvannut rakastaa Pyhän Jumalan ja seurakunnan edessä.
Vastuunsa tuntien.
Onkohan ym mies mulle ihan väärä ja avioliitto mitätön kun me luvattiin rakastaa ihan vaan maallisesti maistraatista 20 vuotta sitten.
Miten "se oikea" määritellään? Onko kyseessä sellainen henkilö, jonka kanssa kaikki sujuu omalla painollaan ja jonka kanssa ei juurikaan tarvitse riidellä? Jonka kanssa huumorintaju, mielenkiinnonkohteet ja elämäntavoitteet osuvat yksiin? Rakkautta ensisilmäyksellä? Sellaiseen en ikävä kyllä usko.
En usko enää, ainakaan omalla kohdallani.
Kerran kohtasin ihmisen, joka oli "se oikea" ulkonäöltään ja persoonaltaan juuri sellainen kuin olen aina toivunutkin kumppanin olevan. Ei puhuttu paljon keskenämme, mutta katseet ja muu sanaton viestintä kertoi paljon enemmän. Tämä ihminen aiheutti mulle paljon tuskaa ja mielenterveysongelmia, joten olen tosi tosi kiitollinen etten näe enää tätä kyseistä ihmistä ja muutenkaan en tahdo joutua enää ikinä samanlaiseen tilanteeseen.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä. Olen kolme sellaista tavannut. Yhtäkään heistä en saanut tilanteista johtuen.