Vertaistukea, parisuhteen jatko kriisin jälkeen ja ihmeellinen salailun tarve ystäviltä

Tähän vois ehkä lisätä sellasen että miten muut, onko niin että omat kriisit kärsitään hiljaa ettei muut huomaa, sitten on helpompi jatkaa? Miten siinä onnistuu jos oot näkyvästi surullinen?

Pitääkö käydä teatterikurssi vai mitä?

Uskon että tällainen ongelma lienee suht tavallinen, mutten löydä netistä tästä mitään?

AP

Ymmärrän, koettu on. Minulla erottui juuri tuossa vaiheessa lähipiiristä jyvät akanoista. Tosiystävät tuki edelleen, ottivat vastaan kylään ja armahtivat aidosti sen haukutun. He antoivat yhdessä kanssani sen toisen mahdollisuuden.

Vaahterapuu kirjoitti:

Ymmärrän, koettu on. Minulla erottui juuri tuossa vaiheessa lähipiiristä jyvät akanoista. Tosiystävät tuki edelleen, ottivat vastaan kylään ja armahtivat aidosti sen haukutun. He antoivat yhdessä kanssani sen toisen mahdollisuuden.

Miten onnistuit tuossa, mulla tähän lynkkausjengiin kuuluu oikeastaan siis kaikki. Sukua myöden.

Tuntuu että heille pitäisi selittää jotain, mutta miksi? 

Miten tästä pääsee? Miten toimitte esim sosiaalisessa mediassa? Tuntuu että kaikilla on nyt joku ihan ikiomatotuus, suurinosa on ihmisiä jotka käynyt kylässä kaksi kertaa ja loput huutelee kauempaa. Tää oikeesti tuntuu tosi hankalalta kun iso asia itselle, sit päälle vielä tällänen naurettava et pitäis muille vielä sitte selitellä? Miten  tässä kannattais toimia oikeen?

AP

Oletko nyt ihan varma, että haluat jatkaa yhdessä? Minusta kuulostaa vähän pahalta se, että kaikki ovat olleet noin innostuneita erostanne... Kuulostaa siltä, että joko ympärilläsi on poikkeuksellisen katkeraa porukkaa, jotka nauttivat suhteiden katkomisista TAI heillä on ihan oikeasti ollut perusteita pitää kumppaniasi huonona. Onkohan mies ihan oikeasti tuosta vaan muuttunut, vai jäätkö nyt suhteeseen vain tottumuksesta/säälistä/tms. omaa onneasi polkemaan?

Näille kavereille jotka tähän tyyliin puhui ei jatkossa kannata ehkä ensimmäisenä valittaa, jottei heille tule liian synkkää mielikuvaa suhteestanne. Koittaa vaikka parisuhdeterapiaa niin saa puolueettoman näkökulman ja kuuntelijan, kriiseissä on muutenkin hyvä purkaa tilannetta jonkun sellaisen kanssa joka ei ole kovin lähellä sinua ja miestäsi. Jos nyt jatkatte yhdessä niin kyllähän se jossain kohtaa lähipiirille paljastuu, mieluiten kerrot suoraan että yritätte saada suhteen toimimaan, kuin annat heidän nähdä teidät yhdessä tai kuulla puskaradion kautta. Jos he suuttuvat kun kerrot, kiität huolenpidosta ja sanot että teet kuitenkin aikuisen ihmisenä omat päätöksesi.

Tuntuu kuitenkin oudolta, että niin moni sinulle läheinen ihminen oli noin onnellinen erotessasi. Voiko olla että suhteessanne tosiaan on jotain kieroutunutta, mies on välinpitämätön/manipuloiva/henkisesti väkivaltainen ja vaikuttaa tekevän sinut onnettomaksi, vaikka itse olet ehkä turtunut tilanteeseen. Heidän reaktionsa ei vaikuta normaalilta jos kyseessä on yksi suhteen kriisi, vaan enemmän kuulostaa että he olisivat olleet huolissaan jo kauan. Toki on myös mahdollista, että koko lähipiirisi on voimakkaasti myötäelävää, ylitunteellista porukkaa joka yrittää lohduttaa ja kannustaa sinua hiukan yliampuvalla tavalla, jotta pääsisit suhteesta paremmin yli. Koita kuitenkin miettiä miltä suhteenne oikeasti voisi vaikuttaa muiden silmiin. Ja mieti miksi sinua hävettää vaikket tee oikeastaan mitään väärää, koetko jollain tasolla että lähipiirisi oli oikeassa?

En mä ainakaan osaa kärsiä omia kriisejä hiljaa. Mulla on kuitenkin yksi kaveri joka haukkui miestä aika rajusti jos kerroin suhdekriiseistä ja välillä muutenkin jos jotain pientä parisuhdeharmitusta tuli esille ohimennen, joten lopetin hänelle avautumisen. Onneksi on myös toinen kaveri jolla on aika sama tilanne ja joka suhtautuu näihin asioihin lempeämmin. Hän kertoo oman mielipiteensä asiallisesti ja kehottaa panostamaan rauhalliseen keskusteluun. Nyt ei ole onneksi tarvinnut vaivata häntä näillä asioilla.

Ja jos teatterikurssi tuntuu yhtään kiinnostavalta oikeastikin, niin mene ihmeessä! :D

On kokemusta lähipiiristä. Minulle mies on haukuttu alimpaan helvettiin, ja pian kohta taas on ihanaa ja onni kukoistaa, kaverit vaan on ilkeitä kun eivät arvosta ihanaa miestä!

Itse olet tilanteesi pedannut, lusikoi nyt.

Itseä lähinnä naurattaa nämä parisuhdeihmisten teinisekoilut. 

Tuo on paha jos lynkkausjengiin kuuluu kaikki. Minullakin kuului iso osa, mutta otin aiheen puheeksi suoraan ja hyvin selkeästi. Kerroin että olemme selvittäneet asioita ja minä päättänyt antaa hänelle uuden mahdollisuuden, ja että toivon heiltä tukea vaikka ymmärrän että se kaiken tapahtuneen jälkeen on varmasti vaikeaa.

Yllätyin kuinka moni sanoi että ok, kuulostaa hurjalta mutta luotan että tiedät mitä teet.

Sosiaalisessa mediassa en käsittelisi asiaa mitenkään. Jättäisin pois pitkäksi aikaa kaikki parisuhteeseen liittyvät seikat. Ei niin etäisten tarvitse elää mukana aiheessa mitenkään.

Se ei muuten ole mitään "lynkkaamista" että ystävät ovat huolissaan.

Asiahan ei heille kuulu, mutta jos esim. minulle on kerrottu, että mies on väkivaltainen ja vetää huumeita, ja sitten yhtäkkiä onni kukoistaa taas, niin sorry, en ole tulossa teille kylään!

Joo siis onhan heillä varmasti omat syynsä reagoida vahvasti.

Mies on joskus hioutumaton ja töksäyttelevä yms , ei kuitenkaan vetele huumeita tai ole väkivaltainen.

Mun lähipiiri on suht suppea, ihan lähin ihminen ei olekaan samoin suhtautunut kuin suurinosa. 

Meillä on ollut hankala elämä suhteen aikana, paljon menetyksiä ja paljon ongelmia uusperheen muodostumisessa, myös kun kimppaan lisää useamman henkilön sopeutumisongelmat on tilanne ollut toisinaan tosi hankala.

Nyt kuitenkin asia siinä mielessä ratkennut ettei sitä elämää ole pakollista viettää siellä saman katon alla, jotenka suurin osa ongelmaa on ratkaistu sillä. Nyt vaan tää sama asia joka alunperin sai mut tilanteesta sokeana tolaltaan, erilleen muutto, onkin ollut lopulta se järkevin ratkaisu ja tilannetta katsotaan avoimin silmin ilman mitään kuvitelmia että tässä ollaan vielä vuosienkin päästä. Se että saan viestejä siitä enhän vaan ole ollut miehen kanssa tekemisissä on outoa, missään vaiheessa ei olla siis erottu vaan oltu kriisissä etsien tietä.

Taustalla mulla on yksi väkivaltainen suhde, silloin ihmiset reagoi juuri samoin, oisko siitä jäänyt päälle ehkäpä. Olen myös kamalan haasteellisiin tilanteisiin joutuva suhteissani, ymmärrän että jollain saattaa tulla tunne että asiaa ei ole kun sillon kun on paska fiilis. En sitten tiedä millä sitä sen enempiä saisi korjattua, eikä se nyt ole ihan tän hetken asia muutenkaan, mut ymmärrän tän ajatusmaailman kun sanotaan että koetaan että on saatava hakkua mies ensin ja sitten palatakin onnellisena yhteen. Joskus elämä on sellasta. Mielellään olisin ottanut helpomman tien, mut en nyt vaan sellaista saanut. 

Koen myös että pari ihmistä on jotenkin innostuneet epäonnestani tämän suhteen suhteen joka oli alkujaan kuin unta ja oltiin varmaan näkyvästi älyttömän ällösiirappisia, ymmärrän myös huolen, mutta mutta, kommentit on vähän erilaista luokkaa kuin aito huoli, ollaan yhteydessä vain kysyttääkseen ettei miestä vaan ole näkynyt, ja sitten kuukauden tauko ja about sama juttu, jostain syystä myös on käsitetty että on erottu, vaikkei sellasta ole koskaan sanottukaan yms. 

Outo tilanne kaiken kaikkiaan. 

Mua ahdistaa tämä ns yleisön paine, kirjoitin lynkkauksesta sanamuotona sen vuoksi että se kuvaisi mun omia tunnelmia tän asian suhteen parhaiten, mun ongelma tässä on tällä hetkellä ahdistus siitä miten sen oikean vaikean asian ympärille on muodostunut yhtäkkiä lisäongelmia niistä ihmisistä odotuksineen jotka olivat tukemassa alkuun. 

AP

Kaffepulla kirjoitti:

On kokemusta lähipiiristä. Minulle mies on haukuttu alimpaan helvettiin, ja pian kohta taas on ihanaa ja onni kukoistaa, kaverit vaan on ilkeitä kun eivät arvosta ihanaa miestä!

Itse olet tilanteesi pedannut, lusikoi nyt.

Itseä lähinnä naurattaa nämä parisuhdeihmisten teinisekoilut. 

Keski ikäisiä ollaan, lapset noita teinejä :D

Edelleen sama meininki siis.

Mutta siis joo, ymmärrän ajatuksesti tässä kommentissa taustalla. 

Tässä ei ole kyseessä ihan selkeät tietyt asiat vaan suurempi kokonaisuus kaikkea ja tulkintavaraa kavereilla ei voi oikein olla kun he eivät ole mun elämässä paikalla, mä en myöskään itse ole se joka aiheesta jatkuvasti haluaa keskustella, vaan nämä tiedustelut tulee jatkuvasti toisaalta ja pöäätyy usein paasaukseen miten pitää toimia. Tavallaan et pitäsi voida kaverille sanoa et vittu toi pertsa on ääliö, ilman että siitä lähtee joku uus tuhannen yön tarina painoon ja haastattelupyyntöjä tästä uudesta niteestä satelee tasaseen tahtiin seuraavat 7 kuukautta.. Mutta siis ymmärrän pointin.

AP

Vierailija kirjoitti:

Oletko nyt ihan varma, että haluat jatkaa yhdessä? Minusta kuulostaa vähän pahalta se, että kaikki ovat olleet noin innostuneita erostanne... Kuulostaa siltä, että joko ympärilläsi on poikkeuksellisen katkeraa porukkaa, jotka nauttivat suhteiden katkomisista TAI heillä on ihan oikeasti ollut perusteita pitää kumppaniasi huonona. Onkohan mies ihan oikeasti tuosta vaan muuttunut, vai jäätkö nyt suhteeseen vain tottumuksesta/säälistä/tms. omaa onneasi polkemaan?

Tämä minullakin tuli ensimmäisenä mieleen.

Jos koko lähipiiri suhtautuu noin, niin siihen on syynsä. Normaalitilanteessa nimittäin tuollainen suhtautuminen ja lynkkausmentaliteetti on harvinaista, tiedän omasta ja oman lähipiirini kokemuksista. Yleensä sellainen suhtautuminen on sitten, kun joku eroaa oikeasti suhteesta, joka on ollut jo pitkään kaikkien mielestä tavalla tai toisella sairas. Ettei vain olisi tästä kyse sinunkin tapauksessasi?

Kaipa siinä jokin syy on, että kaikki ovat lynkanneet miestä ja suhdettanne? Eli luultavasti olet aloittanut miehen haukkumisen? Tuskinpa jos pelkästään epäröit suhdetta niin kaikki alkaisivat automaattisesti haukkumaan miestä.

Eli kysymys voisi myös kuulua, että miten itse kehtaat jatkaa julkisesti miehen kanssa, jonka olet kaikkien edessä haukkunut?

Vierailija kirjoitti:

Kaipa siinä jokin syy on, että kaikki ovat lynkanneet miestä ja suhdettanne? Eli luultavasti olet aloittanut miehen haukkumisen? Tuskinpa jos pelkästään epäröit suhdetta niin kaikki alkaisivat automaattisesti haukkumaan miestä.

Eli kysymys voisi myös kuulua, että miten itse kehtaat jatkaa julkisesti miehen kanssa, jonka olet kaikkien edessä haukkunut?

Olen miettinyt tätäkin.

Kyllä näinkin on osittain käynyt. Olen kuitenkin tähän ikään tullessa pyrkinyt ottamaan asioita asioina ja jättämään sen haukkumisosion sitten pois. Kyseessä on oikeat asiat ja joo, joskus on voinut tuntua että ei mikä idiootti, mutta pointti on aina asiassa.  Onhan tämä ihan mahdollista että tää mun tuntemus johtuu nimenomaan tästäkin. Ristiriitainen tilanne.

AP

Olen itsekin pyörtänyt eropäätökseni joskus, koska usein se ero on vielä "encorea" vailla (uusi tuleminen, hetken kukoistus, väistämätön loppu).

Harvoin toinen osapuoli muuttuu mihinkään, vaan se muutos tapahtuu itsessä. Rakkaus on tahtoasia: vaikka tuo toinen on välillä ihan paska, hän on hyvä mies/ nainen ja HALUAN rakastaa häntä. Tämän kun hoksaat, rakkaus sinun puoleltasi kasvaa ja toinen saa olla sellainen kuin on. Kun sinun asenteesi muuttuu, huomaat että toinenkin muuttuu. Siinä tilanteessa, kun olet päättänyt jatkaa ja tehdä omasta puolestasi kaiken mahdollisen rakkauden säilyttämiseksi, voit kertoa päätöksestäsi ja sen perusteluista läheisillesi. Heidän on syytä tietää, mistä syytä päätit näin, koska vain siten voit "vetää takaisin" omaa osuuttasi haukkumisista. Samalla voit rehellisesti pyytää heidän tukeaan.

Joskus vain olemme sokeita. Lähipiiri voi nähdä sellaisia ennusmerkkejä vaikeuksista, mihin emme itse hyväuskoisuudessamme kiinnitä mitään huomiota. Kuuntele ajatuksella heidän huomionsa ja arvosta sitä.

Jos kumppanisi  kohtelee sinua huonosti, ei arvosta eikä kunnioita, sitten olet ansainnut parempaa. Moi alistuu huonoon kohteluun, kun pelkää jäävänsä loppuiäksi yksin. Erottuasi olisit vapaa hänelle, jonka rakkaudesta ei tarvitse taistella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko nyt ihan varma, että haluat jatkaa yhdessä? Minusta kuulostaa vähän pahalta se, että kaikki ovat olleet noin innostuneita erostanne... Kuulostaa siltä, että joko ympärilläsi on poikkeuksellisen katkeraa porukkaa, jotka nauttivat suhteiden katkomisista TAI heillä on ihan oikeasti ollut perusteita pitää kumppaniasi huonona. Onkohan mies ihan oikeasti tuosta vaan muuttunut, vai jäätkö nyt suhteeseen vain tottumuksesta/säälistä/tms. omaa onneasi polkemaan?

Tämä minullakin tuli ensimmäisenä mieleen.

Jos koko lähipiiri suhtautuu noin, niin siihen on syynsä. Normaalitilanteessa nimittäin tuollainen suhtautuminen ja lynkkausmentaliteetti on harvinaista, tiedän omasta ja oman lähipiirini kokemuksista. Yleensä sellainen suhtautuminen on sitten, kun joku eroaa oikeasti suhteesta, joka on ollut jo pitkään kaikkien mielestä tavalla tai toisella sairas. Ettei vain olisi tästä kyse sinunkin tapauksessasi?

Tätäkin olen miettinyt. Mua vaan se harmittaa kovin kun siis nää ihmiset jotka on tässä arvostelemassa, on sellaisia jotka ei oikeasti edes käy juuri kylässä. Siis todella harvoin. Mä ymmärrän että kuva saattaa olla kovin yksipuolinen jos se syntyy pelkästään siitä että olen jotain kriisiä ääneen pohtinut, mutta kyllähän joka iikan tulisi tajuta että asioilla on aina monta puolta. Nyt musta tuntuu taas siltä että tavallaan puolustelen, mutta kun se ei ole niinkään. Ehkä eniten niin, että jos joku kuvittelee, että hänen halunsa mukaan jatkan elämääni niin hän on kovin väärässä.  Mutta joo, siis on tässä ollut vikaakin. Tilanne on vaan nyt se että pahin ongelma on toistaiseksi taustalla saatu hoidettua erittäin raastavain järjestelyin ja nyt olis mahdollisuus yrittää katsoa saako tästä vielä jotain. Ei niin että ollaan tässä menossa naimisiin tittidii, vaan koko ajan tilanne ollut se että aistit on avoinna ja mitään ei ole suljettu pois. Epäselvää ei siis ole että oon todella rakastunut tähän mieheen ja että on tehty tosi paljon myönnytyksiä tähän mennessä. Voi olla että kohta se kapasiteetti loppuu ja enemmät kompromissit ei enää onnistukaan, sitä ei kielletä. Mutta miksi, tai miten joku viitsii vaatia tilanneselvityksiä niin en osaa sanoa ja en tiedä miten sen saa loppumaan ilman että taas loukkaakin sitä joka on nyt yli innostunut tästä asiansa ajamisesta. Mitähän mä kirjotin??? öö

:D

AP

Juuri tämän vuoksi parisuhdeongelmiin ei pitäisi sekoittaa lähipiirin ihmisiä!

Tai ainakin rajata ne johonkin yhteen ystävään tai tilanteeseen ulkopuoliseen, ammattilaiseen ym.

On väärin sitä lähipiiriä kohtaan että ensin haukutaan mitä kammottavimmin sanoin sitä toista ihmistä ja kohta pitäisi osata sitä samaa tyyppiä pitää taas perheenjäsenenä ja mukavana tyyppinä. Ei ole mahdollista, joten epäreilua laittaa sukulaiset ja perhe tuohon tilanteeseen.

Pahin virhe on aina mennä valittamaan äidille, kun mies käyttäytyy tyhmästi. Tuota kun äiti kuulostelee monta vuotta, niin mitä muuta se voi kuin vihata vävypoikaansa? (sukupuolista viis, ohje sopii kaikkiin tilanteisiin)

Eli ap, opit nyt jotain. Yritä nyt korjata tekosiasi kertomalla hyvät perustelut toiminnalle ja pohdi mitä sellaista  voisit nyt kertoa miehestäsi, että saisit luottamusta rakennettua uudestaan.