herkkis teini itkee heti jos sille vähän korottaa ääntä

Jospa ne töppäilyt tuntuvat hänestä jo muutenkin tarpeeksi pahalta?

Vierailija kirjoitti:

Jospa ne töppäilyt tuntuvat hänestä jo muutenkin tarpeeksi pahalta?

sietääkin tuntua.

Lopettakaa se älytön rääkyminen sekä räyhääminen ja opetelkaa puhumaan kuin ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa se älytön rääkyminen sekä räyhääminen ja opetelkaa puhumaan kuin ihmiset.

sinäkö olet superihminen joka ei koskaan hermostu?

Osaisitko ilmaista asiasi sivistyneesti? Näytät kuitenkin myös mallia hänelle samalla miten asiat hoidetaan. Jos hän jo itkee takiasi, asia on varmaan jo mennyt perille ja se tarkoittaa että riittää jo. Millaisista töppäilyistä sitten on kyse?

Miksi pitää korottaa ääntä? Mitä se huutaminen auttaa asioiden selvittämisessä? Pystytkö itse keskustelemaan asioista järkevästi, jos toinen karjuu?

Keskusteluun ei kuulu äänen korottaminen.

Herkkiksia olette molemmat ja se vaan ilmenee teillä eri tavoilla: sinä hermostuessasi korotat ääntä ja räyhäät, teinisi hermostuessaan itkee

Vierailija kirjoitti:

Osaisitko ilmaista asiasi sivistyneesti? Näytät kuitenkin myös mallia hänelle samalla miten asiat hoidetaan. Jos hän jo itkee takiasi, asia on varmaan jo mennyt perille ja se tarkoittaa että riittää jo. Millaisista töppäilyistä sitten on kyse?

ei saanut kesätöitä (varmaan tahallaan), eikä ole hirveästin auttanut kotonakaan. v*tuttaa tuollainen. tyttö on viettänyt kuukauden päivät sulkeutuneena huoneeseensa tietokoneelle. sanoin että heitän kohta tietokoneen ikkunasta jos ei mene välillä ulos kavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa se älytön rääkyminen sekä räyhääminen ja opetelkaa puhumaan kuin ihmiset.

sinäkö olet superihminen joka ei koskaan hermostu?

Tottakai hermostun, en silti karju kitapurjeet lepattaen. Aikuisen kuuluu näyttää lapsilleen esimerkkiä omalla käytöksellään.

Mietippä, mahtaako huutoa olla liikaa jos teini reagoi siihen itkulla ? Tarvitseeko herkässä iässä olevaa säikytellä ihan perinpohjin?

No anna olla herkkä, et voi muuttaa toisen tunteita. Ole aikuinen ja puhu äläkä huuda. Itseäni ainakin ärsyttää ihmiset jotka huutavat tuollaisita asioista.

en ymmärrä näitä alapeukkuja. olette kaikki tekopyhiä.

ihan aiheesta olen teinille huutanut. keskustelu ei ole saanut aikaan mitään joten kokeilen meneekö huutamalla perille.

Vierailija kirjoitti:

en ymmärrä näitä alapeukkuja. olette kaikki tekopyhiä.

ihan aiheesta olen teinille huutanut. keskustelu ei ole saanut aikaan mitään joten kokeilen meneekö huutamalla perille.

Itsepä olet lapsesi kasvattanut sellaseksi, ettei normaali keskustelu auta. Ei tule auttamaan huutaminenkaan. Sitä kylvät mitä niität.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

en ymmärrä näitä alapeukkuja. olette kaikki tekopyhiä.

ihan aiheesta olen teinille huutanut. keskustelu ei ole saanut aikaan mitään joten kokeilen meneekö huutamalla perille.

Itsepä olet lapsesi kasvattanut sellaseksi, ettei normaali keskustelu auta. Ei tule auttamaan huutaminenkaan. Sitä kylvät mitä niität.

internetissä on helppoa esittää itse olevansa niin täydellinen vanhempi :-D

Itkuherkkyys voi olla merkki masennuksesta. Karjuva äiti ei ainakaan auta asiaa yhtään.

Vierailija kirjoitti:

en ymmärrä näitä alapeukkuja. olette kaikki tekopyhiä.

ihan aiheesta olen teinille huutanut. keskustelu ei ole saanut aikaan mitään joten kokeilen meneekö huutamalla perille.

Et selvästikään osaa puhua huutamatta. Oma äitini koko lapsuuteni nöyryytti minua jos aloin itkeä. "Itkupilli, volivoli uliuliulina auttaa varmasti" "opettele huutamaan, älä itke ja syyllistä muita"

Noh tiesin jo seitsämän vuotiaana ettei äidille voi puhua asioista, jotka minua itkettävät. Opin jo pienestä pitäen salaamaan kaiken negatiivisen mm. koulukiusaamisen. Itkeminen on minulle edelleen erittäin vaikeaa.

Et sinä töissäkään räyhää pää punaisena. Käy psykiatrilla, mm. epävakaa persoonallisuushäiriö aiheuttaa holtittomia raivokohtauksia ja pää punaisena huutamista. Lääkitys ja terapia voivat auttaa oloasi. Lapsellasi tulee myöhemmin olemaan vaikeaa, jos oppii kommunikoimaan huutamalla.

Vierailija kirjoitti:

Itkuherkkyys voi olla merkki masennuksesta. Karjuva äiti ei ainakaan auta asiaa yhtään.

ei ole  masentunut, on vaan todella laiska ja saamaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisitko ilmaista asiasi sivistyneesti? Näytät kuitenkin myös mallia hänelle samalla miten asiat hoidetaan. Jos hän jo itkee takiasi, asia on varmaan jo mennyt perille ja se tarkoittaa että riittää jo. Millaisista töppäilyistä sitten on kyse?

ei saanut kesätöitä (varmaan tahallaan), eikä ole hirveästin auttanut kotonakaan. v*tuttaa tuollainen. tyttö on viettänyt kuukauden päivät sulkeutuneena huoneeseensa tietokoneelle. sanoin että heitän kohta tietokoneen ikkunasta jos ei mene välillä ulos kavereiden kanssa.

On sulla kovaa. Ajattelin jo että se oli tullut kotiin nenä poskella, siemenet siällä ja heroiinit suonessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

en ymmärrä näitä alapeukkuja. olette kaikki tekopyhiä.

ihan aiheesta olen teinille huutanut. keskustelu ei ole saanut aikaan mitään joten kokeilen meneekö huutamalla perille.

Itsepä olet lapsesi kasvattanut sellaseksi, ettei normaali keskustelu auta. Ei tule auttamaan huutaminenkaan. Sitä kylvät mitä niität.

internetissä on helppoa esittää itse olevansa niin täydellinen vanhempi :-D

Oikeasti jotkut tyttölapset ovat kasvaneet sellaisiksi, että itkulla saa tahtonsa läpi tai epämiellyttävä tilanne loppuu. Käytännössä se ilmenee itkun vääntämisenä ja vänisemisenä jokaisessa vähänkin hankalassa tilanteessa. Jotkut tekevät tätä vielä myöhäisteininä ja aikuisena (varsinkin parisuhteessa). Vanhempi saa kiittää itseään, kun on lapsensa tuollaiseksi opettanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itkuherkkyys voi olla merkki masennuksesta. Karjuva äiti ei ainakaan auta asiaa yhtään.

ei ole  masentunut, on vaan todella laiska ja saamaton.

Olet siis nuorisopsykiatrian ammattilainen, kun osaat diagnosoida hänet?