Lue keskustelun säännöt.
Ajattelen vapaa-ajallakin töitä melkein koko ajan! Mitä tälle voi tehdä?
01.07.2017 |
Aloitin uuden työn joskus puoli vuotta sitten. Työ on luonteeltaan sellaista siistiä sisätyötä, 8h päivässä ja liukumat käytössä. Töitä ei voi ottaa kotiin tehtäväksi. Työ on luonteeltaan itsenäistä, tosin työskentelemme avokonttorin tapaisissa olosuhteissa ja paljon saa apua työkavereilta jos tarvii. On yhteiset kahvitauot ja ruokkikset, mikään pakko ei tokikaan ole olla sosiaalinen.
Työ on tarkkuutta vaativaa ja aika vastuullista. Sinänsä vastuu ei paina harteilla, koska jos teen virheen niin sitten se tulee kyllä "takaisin" ja voin korjata asian. Jos en ole töissä niin joku muu sen hoitaa. Kuukausipalkka, vakiona.
Kuitenkin ajattelen töitä melkein koko ajan kotona! Aamuisin jo odotan melkeinpä iltapäivää, että pääsisin kotiin. Nytkin jo valmiiksi ahdistaa maanantai, en millään haluaisi mennä töihinkään. Olin kuumeen takia sairauslomalla sen pari päivää ja masennuin vaan kotona. Niin tylsää..
Mistähän tää johtuu, että kelailen nytkin työasioita? Huomaan myös usein kertovan miehelle työasioista, esim. "tiiätkö töissä yksi meidän asiakkaista..", "mun pomo.." ja mies on aina, että onko aina pakko ajatella töitä saunassakin ja miksi en osaa rentoutua.
Mikähän mua vaivaa? Olen miettinyt, onko työ itsessään liian rutinoitua. Työ on välillä todella yksinkertaista kun sen on oppinut, välillä vastaan taas tulee todella vaativia tehtäviä ja niiden kanssa saa todella käyttää aivoja. Myös työtehtävät itsessään vähän vaihtelevat päivittäin tietokoneella eli joka päivä ei tehdä sen saman kaavan mukaan.
Miten voisin suunnata ajatuksiani muualle? Työterveyslääkärin mukaan olen jo ihan ahdistuneen oloinen ja vaikutan stressaantuneelta. Miten te muut "unohdatte" työt vapaa-ajalla? Itselläni on käytännössä negatiivisia ajatuksia tai neutraaleita, harvoinpa odotan innolla seuraavaa työpäivää. Tosiaan työn ajattelu vapaa-aikana on sinänsä todella turhaa kun en kotona voi tehdä töitä ollenkaan ja vaikka tekisinkin etäpäivän kotona, tarvitsen siihen duunikoneen ja en voi tehdä enää tietyn kellonajan jälkeen kun ei pääse kirjautumaan koko järjestelmään.
Kommentit (23)
Hassua. Itselläni työajalla vapaa-ajan asiat mielessä jatkuvasti. Töissä ei tule oikein mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt, voiko vika olla työyhteisössä. Työkaverit ovat todella mukavia kaikki, mutta erittäin stressaantuneita töistä. Muilla siis tehtäväkuva voi olla erilainen kuin minulla ja osalla on kohtuuttomasti stressiä. Samaa työtä tekevillä kuin mulla niin on myös monella aika paljon stressiä, koska aina on töitä tehtävänä jos nyt niin voi sanoa. Ne eivät lopu kesken. Olen koittanut nopeuttaa työtahtia, mutta sitten päivän jälkeen olen ihan rikkipoikkikuollut. Olen myös koittanut ottaa rennosti ja selkeästi hidastaa tekemistäni, mutta sitten taas tuijottelen kelloa, luen vauvapalstaa ja pelkään jääväni "kiinni" laiskottelusta. Sopivan rytmin löytäminen on haastavaa. Muuten olen saanut erittäin positiivista palautetta työskentelystäni ja sen laadusta, olinpa sitten "laiskoitellut" tai tehnyt töitä hullun lailla.
Tämä on siis mun ensimmäinen oikea kokopäiväinen työ ja en ole ollenkaan tottunut tällaiseen rutinoituun meininkiin. Rutiinit tosin tuovat mulle turvallisuuden tunnetta, enkä enää jaksaisikaan opiskelijaelämää vaihtuvien kurssien ja töiden kanssa..
ap
Lopeta ajattelemasta vapaa niin työ hellittää. Vapa tulee olla käden jatke ja mielen rentona siima melkein kireällä mutta ei ihan.
Vierailija kirjoitti:
Ootko koittanut kirjoittaa päivän päätteeksi ylös jutut joita pitää jatkaa seuraavana päivänä? Ei tartte huolehtia siitä ainakaan.
No siis välillä saan kaiken tehtyä, että voin seuraavana päivänä aloittaa ns.puhtaalta pöydältä uusien haasteiden kanssa. Kyllä sitä aamulla taas pääsee kärryille, että mihin jäikään eilen ja en sinänsä mieti niitä mitä pitää tehdä huomenna mitä tänään en syystä tai toisesta saanut tehtyä ja vaikka en saisi tehtyä niitä seuraavana päivänäkään, voin sit tehdä töissä muuta ja itse hommat eivät ole millään kiveen hakatulla "deadlinella". Eli sellaista painetta ei pitäisi olla. Oikeastaan työ on omalla tavallaan aika unelmaa ja tämän stressittömämpää työtä en oikein edes keksi. Siis jos miettii liukumat, töitä ei voi tehdä kotona, jos ei osaa niin joku auttaa tai joku muu kokeneempi sen hoitaa.. Olenkin miettinyt, että onko mulla päässä jotain vikaa ja enkö kestä työelämää kun tämä on näinkin "helppoa". Mies epäili, että muiden ihmisten paha olo ja negatiivisuus tarttuu muhun ja mua ahdistaa muut ihmiset. Esimerkiksi esimiehestäni en pidä laisinkaan, tulemme toki hyvässä hengessä toimeen ja jutellaan niitä näitä :). Mutta muuten hän on omasta mielestäni aika rasittava ja en mitenkään erityisemmin sen seurasta välitä.
ap
Se on sinun eka työpaikka ja siksi jännität? Tai sitten työ on liian helppoa ja rutiininomaista ja siksi suhtaudut siihen vähän negatiivisesti. En ihan saa kiinni sun kertomastasi, että onko työtä nyt sitten liian vähän vai liian paljon vai mikä siinä on se ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita vaikka tekemään nettiin sukupuuta (tai joku muu aivoja aktivoiva harrastus), nyt on kolme vuotta mennyt, ettei kotona juuri työasiat muistu mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Se on sinun eka työpaikka ja siksi jännität? Tai sitten työ on liian helppoa ja rutiininomaista ja siksi suhtaudut siihen vähän negatiivisesti. En ihan saa kiinni sun kertomastasi, että onko työtä nyt sitten liian vähän vai liian paljon vai mikä siinä on se ongelma?
Kokonaisuudessaan aivan liian paljon, mutta kukin saa tehdä niin paljon kuin ehtii. Eli hommia ei mitenkään jaeta per lärvi, vaan kaikki tekee yksilölliseen tahtiinsa ja tavallaan poimii sitä hommaa osaamisen ja ehtimisen mukaan itselleen. Vaikea selittää :(. Kokonaistilanne siis katastrofaalinen, yksittäisen ihmisen taas ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi buuhuu, mua vähän naurattaa nää ämmien kotkotukset töistään, istutaan tietokoneella ja valitetaan kun on niin rankkaa. Tervetuloa tekemään oikeita, fyysisiä töitä, sitä on vapaa-ajalla niin poikki ettei jaksa miettiä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Voi buuhuu, mua vähän naurattaa nää ämmien kotkotukset töistään, istutaan tietokoneella ja valitetaan kun on niin rankkaa. Tervetuloa tekemään oikeita, fyysisiä töitä, sitä on vapaa-ajalla niin poikki ettei jaksa miettiä mitään.
Aika monet toimistotyöntekijät haaaveilevat olevansa maalareita tai ojankaivajia jolloin töitä ei tarvitse ottaa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ennen ollut hyvin vaativia töitä, ja nyt olen hyvin samantapaisessa työssä kuin sinä - ja olen ensimmäsitä kertaa elämässäni strassaantunut. En myöskään ihan tiedä miksi... ollaankohan me samassa työpaikassa :) asiantuntija-nimikkeellä tätä teen, mutta ei tässä tarvita asiantuntemusta. Mietin, että stressaako juuri se minua, että työ on kuitenkin aika tylsää, eikä siihen pysty vaikuttamaan itse mitenkään. Uusia ideoita ei sallita ja kaikki on ylhäältä (huonosti) määrättyä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ennen ollut hyvin vaativia töitä, ja nyt olen hyvin samantapaisessa työssä kuin sinä - ja olen ensimmäsitä kertaa elämässäni strassaantunut. En myöskään ihan tiedä miksi... ollaankohan me samassa työpaikassa :) asiantuntija-nimikkeellä tätä teen, mutta ei tässä tarvita asiantuntemusta. Mietin, että stressaako juuri se minua, että työ on kuitenkin aika tylsää, eikä siihen pysty vaikuttamaan itse mitenkään. Uusia ideoita ei sallita ja kaikki on ylhäältä (huonosti) määrättyä.
Mä luulen, että me ollaan oikeestikin samassa paikassa kun kyseesäs on aika iso työnantaja :D Oon siis asiantuntija myös, siis asiantuntija-nimikkeellä. No juurikin tuo, että ei pysty oikeen vaikuttamaan itse ja uusia ideoita, ehkä joskus kysytään mutta aina tulee heti ei vastaukseksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi buuhuu, mua vähän naurattaa nää ämmien kotkotukset töistään, istutaan tietokoneella ja valitetaan kun on niin rankkaa. Tervetuloa tekemään oikeita, fyysisiä töitä, sitä on vapaa-ajalla niin poikki ettei jaksa miettiä mitään.
No ei kovinkaan ihannoitavaa sekään, että vapaa-ajalla olisi työn runtelema fyysisesti. Olen ollut fyysisesti rankassa työssä ja ei kiitos enää. En valita, että "on niin rankkaa". Valitan sitä, että kotona en pysty ajattelemaan oikein muuta ja työ pyörii päässä. Enkä oikeen pääse selvyyteen mikä on se tekijä, joka nyt niin stressaa tai saa minut käyttäytymään näin.
ap
Joku tarpeeksi rasittava fyysinen harrastus vie ajatukset muualle kyllä. Sellainen harrastus missä hikoilee kunnolla vähintään 1h putkeen. Tälle löytyy ihan tieteellistäkin näyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku tarpeeksi rasittava fyysinen harrastus vie ajatukset muualle kyllä. Sellainen harrastus missä hikoilee kunnolla vähintään 1h putkeen. Tälle löytyy ihan tieteellistäkin näyttöä.
Pitäis varmaan alkaa vaikka käymään kävelyllä. Tosin työt ne sielläkin päässä pyörii. Mietin töitä jopa joogatessa tai jos jumppaan kotona jonkun videon avulla :(
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sinun eka työpaikka ja siksi jännität? Tai sitten työ on liian helppoa ja rutiininomaista ja siksi suhtaudut siihen vähän negatiivisesti. En ihan saa kiinni sun kertomastasi, että onko työtä nyt sitten liian vähän vai liian paljon vai mikä siinä on se ongelma?
Kokonaisuudessaan aivan liian paljon, mutta kukin saa tehdä niin paljon kuin ehtii. Eli hommia ei mitenkään jaeta per lärvi, vaan kaikki tekee yksilölliseen tahtiinsa ja tavallaan poimii sitä hommaa osaamisen ja ehtimisen mukaan itselleen. Vaikea selittää :(. Kokonaistilanne siis katastrofaalinen, yksittäisen ihmisen taas ei.
Voisiko kyse olla työtehtävien huonosta organisoinnista ja johtamisesta? Kerroit, että töitä on aivan liian paljon, mutta kaikki tekee sitä oman osaamisensa ja ehtimisensä mukaan. Näin ulkopuolisesta tuo kuullostaa siltä, että kokonaisuus ei ole kenelläkään hallussa. En yhtään ihmettele koko porukan stressiä, jos töitä tulee koko ajan lisää, mutta työtehtäviä ei ole mitenkään järkevästi organisoitu esim. nämä kaksi tekevät tätä, nämä toiset kaksi tuota ja seuraavat kolme sitten jotain kolmatta asiaa.
Te näette katastrofaalisen kokonaisuuden mutta huomaatte myös sen, että yksittäisenä työntekijänä ette voi vaikuttaa siihen mitenkään. Otatte vaan sieltä seuraavan tehtävän, jonka hoidatte niin kuin parhaiten taidatte. Itselleni vähän suorittaja luonteen omaavana selkeä stressin aiheuttaja olisi se, että hommia tulisi ovista ja ikkunoista, mutta työn tekemistä ei ole mitenkään järkevästi organisoitu eikä mietitty tekemisen järkevyyttä. Mielestäni teillä on ristiriita, eli tekemättömiä töitä piisaa, mutta työnantaja ei ole antanut teille kunnollisia välineitä kuten töiden organisointi, mittarit jne. työn suorittamiseen. Te vaan yritätte itse tehdä parhaanne niillä eväillä joita teillä on.
Mulla oli pari vuotta sitten jonkun asteista työuupumusta ja silloin jouduin/sain opetella sika paljon tota töistä irti päästämistä. Jokaisella toimii tietysti eri asiat ja jos et suoraan osaa sanoa mikä ahdistaa niin hankala korjata, mutta ihan konkreettisesti pakotinnitseni ajattelemaan muuta kun vapaalla tuli työasiat mieleen. Tyyliin että kylläpä tossa koivussa on paljon lehtiä tai vaikka kävin mielessäni jonkun kakun leipomista vaiheittain. Aikani kun väkisin ajattelin ja keskityin muuhun niin olen oppinut ns blokkaamaan turhat ajatukset mielestäni ja olo on helpottunut paljon! Ajatukset tulee ja annan niiden mennä, en enää jää märehtimään niitä. Iltaisin nukahdan kuuntelemalla äänikirjaa, lukeminen ei toiminut koska valot sammutettuani alkoi taas kamala myrsky pään sisällä.. Tämä toimii mulla, ehkä joku vastaava auttaisi suakin!?
Vierailija kirjoitti:
Voi buuhuu, mua vähän naurattaa nää ämmien kotkotukset töistään, istutaan tietokoneella ja valitetaan kun on niin rankkaa. Tervetuloa tekemään oikeita, fyysisiä töitä, sitä on vapaa-ajalla niin poikki ettei jaksa miettiä mitään.
Just aattelin ihan samaa. Oiski niin helppoa, että sais vaan istua koneella koko päivän.
Minulla oli saman tyyppistä oiretta. Irtisanoin itseni vuoden alussa, koska tunsin, että kuormitun liikaa ja en halunnut sairastua vakavasti. Nyt jälkikäteen olen ymmärtänyt, että olin totaalisesti uupunut. Se tuli hiipien eikä lähdekään sormia napsauttamalla. Netistä löytyy paljon tietoa uupumuksesta ja oireista.
Mulla on kans samaa. Työ on itsessään mukavaa, mutta olen vain älyttömän kiltti ihminen. Jos jokin on mennyt pieleen töissä, tai olen epävarma jostain asiasta, vatvon sitä kotona. Jos minulla edessä vaikka epämiellyttävän (asiakkaan kannalta) puhelun soittaminen asiakkaalle, saatan vitkutella sen kanssa montakin päivää ja kotona jatkuvasti mietin, mitä sanon ja miten. Tuntuu että olen jatkuvasti välikädessä, kun toivon asiakkaalle parasta, mutta en voi firman vuoksi tehdä niin.
Uskon, että tämä menee ajan kanssa ohi, kunhan saa lisää itsevarmuutta työhön. Olen ollut tässä paikassa kohta vuoden.
Ootko koittanut kirjoittaa päivän päätteeksi ylös jutut joita pitää jatkaa seuraavana päivänä? Ei tartte huolehtia siitä ainakaan.